{"componentChunkName":"component---src-templates-blogs-tsx","path":"/blogi/7","result":{"data":{"page":{"PageTopSection":{"PageTitle":"Blogi","TopSectionText":"Tässä blogisivustolla julkaistaan monipuolisesti lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyviä julkaisuja. Toivoaksemme voimme antaa myös tällä tavoin osaamistamme kaikkien blogia lukevien käyttöön; tuomalla tietoa, pohdintoja, selkiyttäviä tai ajatuksia herättäviä kirjoituksia ja puheenvuoroja. Varmasti täältä välittyy myös tuulahduksia tieteen kentältä alan kiinnostavimmista tutkimuslöydöksistä – ymmärrettävään tapaan kirjoitettuna toki.\n\nKaikki blogin kirjoittajat ovat Aatos klinikan asiantuntijoita. Haluamme tämän blogin kautta välittää niitä samoja, meille tärkeitä arvoja ja asioita, joita vastaanottohuoneissamme Aatoksessakin välitämme; arvostavaa, läsnä olevaa kohtaamista, monipuolista ammattitaitoa, uusia näkökulmia, jaettuja oivalluksia ja pohtimisen aihetta."},"MetaData":{"MetaDescription":"Lue blogiamme, jossa julkaistaan lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyviä kirjoituksia: uusia näkökulmia ja pohtimisen aihetta.","MetaTitle":"Asiantuntijoidemme blogi ","metaKeywords":"Blogi, asiantuntijablogi"}},"paginatedBlogs":{"nodes":[{"id":"Blog-posts_9","title":"Lauran tervehdys","slug":"lauran-tervehdys","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/16711a70242e1e9d47f6adc218a36441.jpeg absPath of file","name":"16711a70242e1e9d47f6adc218a36441","publicURL":"/static/3827077ded3a69c82b27d7522458b0de/16711a70242e1e9d47f6adc218a36441.jpeg"},"publishedAt":"2022-01-30","content":"#### TERVETULOA PERHEKLINIKALLE, TERVETULOA BLOGIIN\n\nHaluan toivottaa sinut lämpimästi tervetulleeksi lukemaan Aatoksen Perheklinikan blogia! Sain kunniatehtävän päästä kirjoittamaan ensimmäistä blogitekstiä, jonka tarkoitus on ennen kaikkea esitellä Perheklinikan taustoja ja toimintaa ja avata ajatuksia Perheklinikan blogisivustosta.\n\n##### PERHEKLINIKAN TAUSTA-AJATUKSISTA\n\nAatoksen asiantuntijoiden ydinosaamista on lasten ja nuorten tunne-elämän ja vuorovaikutustaitojen kehitys, psyykkisen oireilun moniammatillinen arviointi ja hoito. Laaja-alaista osaamista meillä Aatoksessa on sekä yksilöhoitojen että vuorovaikutus- ja perheterapeuttisten menetelmien osalta. Perhe- ja pariterapeuttien aktiivinen joukkomme alkoi jo muutama vuosi sitten herätellä ajatusta erillisen, Perheklinikan tiimin perustamisesta Aatokseen. Keskeisinä innoituksen lähteinä ovat olleet halu tuoda entistä vahvemmin esille sitä merkityksellistä ja tärkeää työtä, mitä perheterapeutit voivat lasten- ja nuorisopsykiatrian kentällä tehdä ja tarjota siten Aatoksessa lasten ja heidän perheidensä hyväksi perhekeskeistä tukea. Perheklinikan tausta-ajatuksia, arvoja ja käytännön palveluvalikkoa olemme rauhassa ja ajatuksella halunneet luoda vastaamaan ennen kaikkea niiden lasten ja perheiden tarpeita, joita Aatoksessa saamme kohdata ja joille hoitoa Aatoksessa järjestetään.\n\nKoronavuodet sekä vauhdittivat että muokkasivat alkuperäistä Perheklinikka -suunnitelmaamme aika lailla. Siinä missä muutama vuosi sitten lähdimme luomaan erilaisia hoitomalleja ja keskityimme sisällölliseen osaamiseen, täytyi koronatilanteen vyöryessä meidän aktivoitua muun yhteiskunnan tavoin myös etäyhteyksien luomiseen ja kehittämiseen perhehoidoissa. Olen varma, että nämä vuodet ovat saaneet meidät kirkastamaan entistä selkeämmin myös omaa tavoitettamme – mitä varten Perheklinikka nyt perustetaan, ketä varten olemme olemassa, mikä on hoidoissamme se ”ydin” mitä haluamme vaalia ja mistä emme luovu? Mitkä ovat laadukkaan, perhekeskeisen hoidon elementit ja millä tavoin niitä voidaan toteuttaa? Mitä erityistä etäyhteydet siihen voivat mahdollistaa, mitä etähoidoissa on otettava huomioon?\n\n##### MIKSI JUURI PERHEKLINIKKA AATOKSEEN?\n\nAatos Perheklinikka on perustettu osaksi Aatos Klinikkaa, jotta jokaiselle tukea tarvitsevalle lapselle/nuorelle ja hänen perheelleen tai pariskunnalle voidaan tarjota yksilöllinen, tarpeenmukainen ja oikea-aikainen tuki. Perhe- ja paripsykoterapeutteina emme hoida pelkästään perheenjäsenten mutkistuneita, ristiriitaisia tai vaikeutuneita vuorovaikutussuhteita, vaan perheterapeuttisin ja -hoidollisin menetelmin voimme hoitaa erilaisia lasten- ja nuorisopsykiatrisia häiriöitä. Keskeistä on auttaa oireilevan lapsen tai nuoren lähipiiriä ymmärtämään oireilun taustoja ja toimimaan lapsen/nuoren ikä- ja kehitysvaihe huomioiden tarkoituksenmukaisimmalla, kehitystä palvelevalla tavalla. Kun lapsi tai nuori voi huonosti, hän tarvitsee erityisesti läheisiään, perhettään ja lähiaikuisiaan tuekseen. Samoin me hoitovastuussa olevina ammattilaisina tarvitsemme perhettä lapsen tai nuoren hoidon taustatueksi ja turvaamaan arjen tukirakenteiden ja lapsen tarvitsemien, kehitystä tukevien vuorovaikutussuhteiden toteutumista. Jaamme koko alaa koskevan kipeän todellisuuden yksilöpsykoterapeuttien vaikeasta saatavuudesta. Haluamme tuoda Perheklinikan kautta näkyväksi ja ymmärrettävämmäksi sen, miten monenlaisissa tilanteissa myös perheterapeuttiset hoidot voivat auttaa ja tukea laaja-alaisesti lasta, perhettä ja lähipiiriä, ja silti hoito suunnitellaan yksilöllisesti, tarpeenmukaisesti ja oikea-aikaisesti, lapsen/nuoren ikä- ja kehitysvaihe huomioiden.\n\n##### AATOS PERHEKLINIKKA KÄYTÄNNÖSSÄ\n\nAatoksen Perheklinikka toimii osana Aatos Klinikkaa, samoissa tutuissa tiloissa Kumpulantiellä Helsingissä, Pasilan ja Vallilan välimaastossa. Perheklinikkaan ovat lämpimästi tervetulleita kaikenlaiset perheet silloin kun perheessä on huolta lapseen, nuoreen, vanhemmuuteen, pari- tai perhesuhteisiin liittyen. Meille ei tarvita lähetettä, ja asiantuntijan pääset aina kohtaamaan, olipa huolenaihe vasta alustava pohdinta tai jo vakavampikin kysymys lapsen/nuoren oireilusta tai perheen tilanteesta. Asiantuntija arvioi jokaiselle perheelle soveltuvimman hoitomuodon ja tuen ja suunnitelma tavoitteineen tehdään yhdessä perheen kanssa, ja jos ensisijainen hoitopaikka on tarpeen ohjata muualle, autamme siinä. Hoitomahdollisuutemme ei rajoitu fyysisiin vastaanottotiloihimme, vaan kaikki Perheklinikan palvelut ovat saatavilla tietoturvallisesti myös etäyhteydellä, mikäli lapsen ja perheen kannalta se olisi tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Ammattilaisiakaan emme unohda – Perheklinikan kautta on mahdollisuus saada esimerkiksi yksilö- ja ryhmätyönohjausta ja koulutusta moninaisiin tarpeisiin räätälöiden.\n\n##### ENTÄS TÄMÄ BLOGI SITTEN?\n\nTässä blogisivustolla tullaan julkaisemaan monipuolisesti perheiden hoitoja ja perheterapiatyötä koskevia kirjoituksia, sekä laajemminkin lapsiin ja nuoriin ja heidän kehitykseensä liittyviä julkaisuja ymmärrettävällä ja helposti lähestyttävällä tavalla. Toivoaksemme voimme antaa myös tällä tavoin osaamistamme kaikkien blogia lukevien käyttöön; tuomalla tietoa, pohdintoja, selkiyttäviä tai ajatuksia herättäviä kirjoituksia ja puheenvuoroja. Varmasti täältä välittyy myös tuulahduksia tieteen kentältä alan kiinnostavimmista tutkimuslöydöksistä – ymmärrettävään tapaan kirjoitettuna toki. Kaikki blogin kirjoittajat ovat Aatos Perheklinikan asiantuntijoita. Erityisesti toivoisin, että voisimme myös tämän blogin kautta välittää niitä samoja, meille tärkeitä arvoja ja asioita, joita vastaanottohuoneissamme Aatoksessakin välitämme; arvostavaa, läsnä olevaa kohtaamista, monipuolista ammattitaitoa, uusia näkökulmia, jaettuja oivalluksia ja pohtimisen aihetta. ","categories":[{"name":"Perheklinikka"}],"employee":{"Name":"Laura Widenius","Title":"Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja.","Email":"laura(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":229,"name":"Laura.jpg","publicURL":null}}}]},"allBlogs":{"nodes":[{"id":"Blog-posts_52","title":"Curling, helikopteri tai bulldozer? Millainen vanhempi olet?","slug":"curling-helikopteri-tai-bulldozer-millainen-vanhempi-olet","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/507e1c15a45e92afb36300594fa58152.jpg absPath of file","name":"507e1c15a45e92afb36300594fa58152","publicURL":"/static/197210e12d26d4f14c8c2b3a8f799210/507e1c15a45e92afb36300594fa58152.jpg"},"publishedAt":"2026-08-13","content":"Psykologi Eveliina Holmgren pohtii erilaisia tapoja olla vanhempi ja sitä, miten vanhempana käsitellä pettymystä suhteessa itseen, omaan elämään ja lapseen. Eveliinan kirja ”Pettymyksen psykologia” ilmestyi maaliskuussa 2026. \n\n<br>\n\nVanhemmuuden tyylejä on tutkittu paljon. Luokittelu ei kuitenkaan tee oikeutta vanhempana olemisen moninaisuudelle. Koska vanhempana oleminen on samaa kuin ihmisenä oleminen, ei mikään määrä luokkia riitä kuvaamaan kaikkia niitä ulottuvuuksia, joita vanhemman ja lapsen välille muodostuu. Vanhemman roolissa ihminen toimii samaan aikaan suhteessa omaan lapseensa, mutta myös muistoihinsa, kokemuksiinsa ja ideaaleihinsa. Valitessaan toimintaansa hän ei koskaan valitse tyhjiössä – ympäröivä yhteiskunta, ajan henki ja keskustelut vaikuttavat siihen, miten itse kukin meistä toimii.\n\n<br>\n \nLyhyt historiakatsaus vanhemmuuden tyyleihin: 1960-luvulla vanhemmuuden trendeissä esiin nousi kurin ja kuuliaisuuden rinnalle vapaan kasvatuksen ihanne. 1980-luvulla puolestaan puhuttiin rajoista ja rakkaudesta, 1990-luvulla lasten itsetuntoa tukevasta vanhemmuudesta ja 2000-luvulla tunnetaitavasta, reflektoivasta vanhemmuudesta. 2020-luvulla on puhuttu ylivanhemmuudesta: curling-vanhemmuudesta, jossa lapsen tietä silotellaan, helikopteri-vanhemmuudesta, jossa vanhempi pörrää yläpuolella varmistellen, että on tietoinen kaikesta ja hommat etenee ja bulldozer-vanhemmuudesta, jossa vanhempi raivaa pontevasti esteitä lapsensa tieltä vaikkapa valmentajille ja rehtoreille soittelemalla. Näistä juttelin [Radio Novan päivässä 30.4](https://www.podplay.com/podcasts/radio-nova-podcast-1041966/episodes/radio-novan-paivan-parhaat-erolemmikkeja-ja-opettajia-painostavia-vanhempia-789892916). Kaikkien vanhemmuuden tavoitteena on tyypillisesti ohjata lapsia tulemaan onnellisiksi, hyviksi ja yhteiskunnassa pärjääviksi ihmisiksi.\n\n<br>\n \nKirjassani käsittelen pettymyksiä ihmissuhteissa. Pettymykset ovat yksi iso osa vanhempana toimimista. Kun lapsi ei käyttäydy sovitulla tavalla, kun vanhemmuus ei tunnu siltä miltä piti; kun toinen vanhempi vetää eri suuntaan tai kun joutuu aiheuttamaan lapselleen pettymyksiä. Joskus pettymyksiin liittyy syyllisyyttä, yksin jäämistä ja häpeää. Pettymys syntyy, kun todellisuus ei vastaa odotuksia. Harva asia on ihmiselle yhtä täynnä odotuksia, toiveita, rakkautta ja pelkoa kuin suhde omaan lapseen tai huollettavaan. Siksi vanhemman roolissa koetut pettymykset vaativat erityistä huomiota.\n\n<br>\n \nVanhemmuudessa koetut pettymykset ovat erityinen, kypsyyttä, vastuun ottoa ja ymmärrystä vaativa pettymysten ulottuvuus. Lähtökohtaisesti lapsi ei ole toteuttamassa vanhempiensa odotuksia, vaan elämässä omaa elämäänsä. Lapsen menestys ei myöskään ole vanhemmuuden ansiota, eivätkä lapsen töppäilyt vanhemmuuden syytä. Lapsi on aktiivisesti valintoja tekevä ja kaikkiin ihmissuhteisiinsa, myös vanhemmuuteen, vaikuttava olento. Samaan aikaan vanhemman on tärkeä nähdä oma erillisyytensä: vanhemmalla on vastuu käsitellä itsessään pettymykseen mahdollisesti vaikuttavia asioita, kuten omaa riittämättömyyttä, surua, kateutta tai haluja. Vanhempi ei voi antaa lapselle oikeutta eikä velvollisuutta täyttää tai olla täyttämättä vanhemman odotuksia.\n\n<br>\n \nTärkeintä pettymysten ja odotusten suhteessa taitaa olla se, että lapsen pitää mahtua vanhemman ajatukseen riittävän hyvästä lapsesta. Tässä vanhemman tehtävänä on osoittaa lapselle, että tämä on ”justiinsa riittävän hyvä” itselle ihmisenä. Ja muistaa myös se, ettei lapsi tarvitse täydellistä vanhempaa, vaan kaikki vanhemmuuden tyylit, lähtökohtaisesti tähtäävät lapsen hyvään.  Samalla vanhempi voi muistuttaa, ettei silti kaikki käyttäytyminen ei ole sallittua tai ainakaan fiksua: vanhemman itsensä ei ehkä kannata soitella rehtorille ja vaatia omalle lapselle perustelemattomia etuuksia, eikä lapsi voi törttöillä ilman että törttöilystä tulee keskusteluja, ehkä seuraamuksiakin, joista lapsi joutuu kantamaan vastuun. Onneksi lapsen ja vanhemman välinen suhde, kuten muutkin ihmissuhteet, tyypillisesti kestävät paljon pettymyksiä. Ilman odotuksia ei voisi olla pettymyksiä, mutta ei myöskään unelmien ylittymisiä, ilahtumisia ja ehkä elämän isoimpia onnen hetkiä.\n\n<br>\n<br>\n\n**Eveliina Holmgren**\n<br>\nPsykologi (PsT)\n<br>\nKasvatus- ja kehityspsykologian erikoispsykologi, coach\n","categories":[{"name":"Vanhemmuus"}],"employee":null},{"id":"Blog-posts_49","title":"Kuka lohduttaisi Nyytiä? Lasten yksinäisyydestä ja siitä, miten aikuiset voivat auttaa","slug":"kuka-lohduttaisi-nyyti-lasten-yksinisyydest-ja-siit-miten-aikuiset-voivat-auttaa","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/aa0d0dd49a819d02e82fb718f28edc55.jpeg absPath of file","name":"aa0d0dd49a819d02e82fb718f28edc55","publicURL":"/static/acc066751dafaf4e26758a0971476fa9/aa0d0dd49a819d02e82fb718f28edc55.jpeg"},"publishedAt":"2026-07-10","content":"Muistatko omasta lapsuudestasi pikku Nyyti nyytiäisen, joka kaiveli kenkänsä kärjellä pieniä kiviä pihan laitamilla? Tai olitko Sinä pikku Nyyti? Ehkä hän seuraili muurahaisten menoa tai sitten oli vain seuraavinaan, ettei olisi näyttänyt toimettomalta. Ehkä häntä oli pyydetty mukaan joskus tai sitten kukaan ei muistanut oliko pyydetty. Muut lapset leikkivät ja kai olettivat, ettei hän halunnut tulla mukaan. Ehkä eivät koskaan pysähtyneet miettimään miltä tuntui olla aina yksin. Tai ehkä kuvittelivat, että yksinäisyys oli oma valinta tai omaa syytä, vaikka jokainen on joskus ollut yksin. Kuka kiinnostuisi Nyyti nyytiäisestä ja oivaltaisi, että hän tarvitsee apua ujoutensa tai pelkojensa voittamiseksi ja toisten seuraan liittymiseksi? \n\n<br>\n\nVanhempina seuraamme suurella jännityksellä, miten lapsemme pärjää ja miten kavereiden kanssa sujuu, koska tunnemme nahoissamme, kuinka suuri puute ja menetys ryhmän ulkopuolelle jääminen olisi. Huokaamme helpotuksesta saadessamme kuulla, että kavereita on. Ulkopuolisuuden tunnetta voi kuitenkin kokea, vaikka pintapuolisia kavereita olisi. Lasten voi olla vaikea sanallisesti kuvata tätä kokemusta yksinäisyydestä, usein erilaisuudesta. Se voi tuntua epäonnistumiselta tai heikkoudelta. Lapsi voi myös jättää kertomatta, koska ei halua huolestuttaa vanhempiaan, jotka odottavat uutisia kavereista. Vanhemmat eivät siis aina tiedä lapsensa yksinäisyydestä. Ja vaikka tietäisivätkin, he voivat kokea avuttomuutta ja keinottomuutta lapsensa yksinäisyyden edessä. Kuka lohduttaisi Nyytin vanhempia?  \n\n<br>\n\nPelko ulkopuolelle jäämisestä on yksi suurimmista huolenaiheista lasten arjessa. Sosiologi Robert S. Weissin mukaan ihmisen perustarpeisiin kuuluu sekä läheinen kiintymys toiseen ihmiseen, että kuuluminen vertaisten muodostamaan sosiaaliseen verkostoon. Emotionaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan sitä, ettei ole läheistä ja tärkeää ystävää. Sosiaalinen yksinäisyys taas merkitsee, ettei tunne kuuluvansa mihinkään sosiaaliseen yhteisöön, vaan kokee jäävänsä niiden ulkopuolelle. \n\n<br>\n\nTove Janssonin kirja “Kuka lohduttaisi Nyytiä?” kuvaa vivahteikkaasti ja värikkäästi lasten yksinäisyyttä ja siihen liittyviä ulottuvuuksia. Nyyti nyytiäinen kaipaa muiden seuraa, mutta on liian ujo ja pelokas. Maailman kauneudesta ei voi nauttia, ellei sitä saa jakaa ystävän kanssa. Tarinassa tilanne muuttuu, kun Nyyti saa pullopostin toiselta yksinäiseltä, joka pyytää apua. Nyyti rohkaistuu, kun hän saa kokea olevansa tarvittu ja tärkeä jollekin toiselle, mikä tuo merkityksellisyyttä hänen aiemmin tyhjältä tuntuneeseen elämäänsä. Voittaakseen pelkonsa hänen on kuitenkin kohdattava mörkö ja suututtava eli otettava kiukku voimavarakseen. Tunteiden ja toimijuuden haltuun ottamisen myötä hän muuttuu näkyväksi myös muille.   \n\n<br>\n\nJokaisella lapsella olisi oikeus olla muiden seurassa ja kuulua joukkoon. Kaipaamme nähdyksi ja kuulluksi tulemista ja usein lapsena teemmekin melkein mitä tahansa päästäksemme ryhmiin mukaan. Ulkopuolelle jääminen ja torjutuksi tuleminen herättää voimakasta häpeää, tunnetta arvottomuudesta ja kelpaamattomuudesta. Häpeä ja häväistyksi tulemisen pelko voi muokata käytöstämme suuntaan, jonka kuvittelemme miellyttävän muita. Se saa meidät siirtymään kauemmas aidosta minuudestamme, omasta arvokkaasta itsestämme. Lasten kohdalla tuo minuus on vielä muotoutumassa ja on surullista, jos emme tule hyväksytyiksi omana itsenämme, sellaisina kuin olemme. Yksinäisyyteen tulisi saada apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ettei toivottomuudesta tulisi pysyvää olotilaa. Yksinäisyyttä voisikin tarkastella myös ryhmädynamiikan näkökulmasta. Miksi ryhmä, johon yksinäinen lapsi kuuluu, käyttäytyy, kuin häntä ei olisi olemassa? Vastuuta tilanteen muuttamisesta ei voi sysätä lasten harteille, vaan aikuisten on otettava vastuu. \n\n<br>\n\nYksinäisyyttä voidaan torjua liittymällä yhteen ja vahvistamalla yhteisöllisyyttä. Vuorovaikutustaitoja, ystävällisyyttä ja toisten huomioon ottamista ei opita kirjoista tai tekoälyltä, vaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, esimerkin kautta. Tervehtiminen, silmiin katsominen ja ystävällinen hymy toivottavat tervetulleeksi ja viestivät välittämisestä. Puhuttelu nimellä ja kuulumisten kysyminen viestii mielessä pitämisestä, jolloin lapsi ei koe tulleensa ohitetuksi tai muuttuneensa näkymättömäksi. Ystävällisyyden ja käytöstapojen lisäksi lapsille olisi hyvä opettaa sekä toisten, että omien rajojen kunnioittamista ja omien puolien pitämistä. Rajojen asettamiseen tarvitaan kiukkua ja osalle lapsista kiukun tunteen hillitseminen on vaikeaa, kun taas toisille kiukun ilmaiseminen tuntuu pelottavalta. Näiden taitojen harjoitteleminen ryhmässä on vaativaa, mutta todella tärkeää. Yksilöllisyyden ihannoinnin sijaan meidän tulisi pyrkiä luomaan yhteys muihin ja rakentaa yhteisöllisyyttä, jossa ketään ei jätetä yksin. \n\n<br>\n<br>\n\n**Pauliina Manninen**\n<br>\nKouluttajapsykoterapeutti\n<br>\nLasten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeutti, ryhmäpsykoterapeutti","categories":[{"name":"Lapset"},{"name":"Vanhemmuus"}],"employee":null},{"id":"Blog-posts_48","title":"Yhteyden etsiminen: Mitä on lapsen käytöksen taustalla?","slug":"yhteyden-etsiminen-mit-on-lapsen-kytksen-taustalla","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/78563ed90a44d5f6d39ef6e10e4813cf.png absPath of file","name":"78563ed90a44d5f6d39ef6e10e4813cf","publicURL":"/static/0a64b162187f1b8c83cbf2dfc65eda49/78563ed90a44d5f6d39ef6e10e4813cf.png"},"publishedAt":"2026-04-09","content":"<br>\n<br>\n<br>\n\n\n**”SE HAKEE VAAN HUOMIOTA”**\n\n\n<br>\n\nMelko tuttu lausahdus, jota kuulen usein eri ympäristöissä, joissa on paikalla lapsia ja aikuisia. Tämä lause on sinällään mielenkiintoinen ja ansaitsee hieman pohdintaa. Olen huomannut ettei tähän lauseeseen liity positiivista tunnevirettä vaan pikemminkin siihen tuntuisi liittyvän jotakin, mikä on huonoa tai epäsopivaa käytöstä. Siltähän se lapsen käytös usein toki näyttääkin, jos se on esim. kaupan lattialle heittäytymistä, raivoamista, vanhemman tai muun aikuisen kylkeen kyhnyttämistä juuri kun aikuisen pitäisi tehdä jotakin omaa tärkeää juttuaan. Silloin usein aikuisen mieleen tulevat ajatuksina nämä sanat.\n\n<br>\n\nIhminen käyttäytyy sen mukaisesti, mitä hän tilanteista ajattelee tai miten hän tilanteen tulkitsee. Olen kuulostellut tämän ”se hakee vaan huomiota” -lauseen johtavan aikuisella sellaiseen käytökseen, ettei lapseen joko kiinnitetä mitään huomiota tai kiinnitetään huomio ei-myönteisessä hengessä. Ajatellaan, että kun lapsi hakee huomiota epäsuotuisalla käytöksellä, siihen huomioon ei kannata vastata tai siihen vastataan tiukalla sävyllä. En kiistä etteikö rajan asettamiset olisi tarpeen, jos lapsi on äitynyt rikkomaan jotakin tai lyömään toista. Ajattelen kuitenkin, että se on asia erikseen, joka toki vaatii toisenlaista puuttumista.\n\n<br>\n\nKiinnostavaa on mielestäni se, että mitä jos tämä ”se hakee vaan huomiota” sanoitettaisiin toiselle tavalla. Työssäni vuorovaikutusasioiden kanssa sana yhteys on hyvin tärkeä. Mitä jos aikuinen ajattelisi ”se hakee yhteyttä”. Millainen tunne tästä ajatuksesta syntyisi? Entä miten siihen vastaisi? Kun lapsi vaatii jotakin aikuiselta kotona tai koulussa, mitä jos tähän kutsuun vastaisi yhteyden muodostamisen näkökulmasta.\n\n<br>\n\nYhteyden hetki tarvitsee pysähtymisen, ehkä katsekontaktin, jonkin lapsen näkyvän tunteen/tarpeen sanoittamisen. Aikuista voi auttaa oman tunteen kanssa yhteyden hakemisen sanoitus, jolloin äänensävy pysyy helpommin empaattisena ja lasta tukevana. Hei, olen tässä, näen sinut ja sinun tunteesi ja halusi. Kohdatuksi tuleminen on meille kaikille hyvin voimaannuttava kokemus. Se ei ole aikaa vievää pitkää yhteistä leikkiä tai lautapeliä, niille on oma tärkeä aikansa. Myös raivoava lapsi hakee yhteyttä aikuiselta: ”auta minua rauhoittumaan ja kerro ettei ole mitään hätää”. Lapsen mielessä ei myöskään pysy varmuus yhteydestä toiseen samalla tavalla kuin aikuisella pysyy. Lapsi tarvitsee paljon varmistusta hankalien tilanteiden jälkeen siitä, että yhteys on edelleen olemassa aikuiseen eikä aikuinen ole hylännyt häntä.\n\n<br>\n\nKannustan kaikkia kokeilemaan uutta sanoitusta huomionhakemiselle vaihtamalla se yhteydenhakemiseen. Mielestäni jälkimmäisessä asuu lempeys ja empatia, mikä johtaa aina hyvään lopputulokseen.\n\n<br>\n<br>\n\n**Johanna Blåfield**\n\nPsykologi, perhepsykoterapeutti, Theraplay-terapeutti","categories":[{"name":"Vanhemmuus"},{"name":"Lapset"}],"employee":{"Name":"Johanna Blåfield","Title":"Psykologi, psykoterapeutti","Email":"johanna.blafield(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":4,"name":"Johanna-Blåfield.jpeg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_47","title":"(Epä)sosiaalinen media ja nuorten yksinäisyys","slug":"epsosiaalinen-media-ja-nuorten-yksinisyys","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/23b2178db62db34f0310edd9ba90f873.png absPath of file","name":"23b2178db62db34f0310edd9ba90f873","publicURL":"/static/8574fb1417059c0779a6fb88eb8c63eb/23b2178db62db34f0310edd9ba90f873.png"},"publishedAt":"2025-11-06","content":"Nuoruusikä on herkkää muutoksen ja kasvun aikaa. Itsenäistymisprosessi alkaa ja katse siirtyy lapsuuden maailmasta kohti aikuisuutta. Kaverisuhteilla on itsenäistymisen kannalta keskeinen merkitys. Muiden hyväksyntä alkaa määrittää yhä enemmän omaa identiteettiä.\n\nNykypäivän nuoret elävät ajassa, jossa sosiaalisen median ja älypuhelinten merkitys on kasvanut valtavaksi. Kännykästä on tullut itsemme jatke – ilman sitä on vaikea enää asioida nykymaailmassa. Samalla omaan kuplaan on helppo jäädä. Raja todellisuuden ja epätodellisen maailman välillä voi hämärtyä. \n\nPohdin tässä kirjoituksessa sosiaalisen median vaikutuksia nuorten hyvinvointiin ja erityisesti sen yhteyttä yksinäisyyden kokemukseen.\n\nZ-sukupolvea (vuosina 1997–2012 syntyneet) kutsutaan ensimmäiseksi sukupolveksi, joka on varhaislapsuudesta kasvanut näyttöjen äärellä. Toisaalta juuri tätä sukupolvea pidetään myös yksinäisimpänä. Tilastot kertovat yhä lisääntyvästä eristäytymisestä ja syrjäytymisestä yhteiskunnasta. Vaikka sosiaalinen media lupaa yhteyttä ja yhteisöllisyyttä, se voi tosiasiassa lisätä ulkopuolisuuden ja riittämättömyyden tunnetta. Nopeasti saatavat tykkäykset ja hyväksyntä voivat koukuttaa, mutta niiden puute satuttaa. Riippuvuus sosiaalisen median huomiosta saattaa vähitellen syrjäyttää todelliset ihmissuhteet ja heikentää kykyä kohdata muita kasvotusten.\n\nYksinäisyyden lisääntyminen on globaali ilmiö, ja erityisesti nuoret kärsivät siitä. Vaikka monilla nuorilla on ympärillään ihmisiä ja sosiaalisia verkostoja, he saattavat tuntea olonsa yksinäiseksi. Nuoruus on identiteetin rakentumisen aikaa, jolloin toisten ihmisten peilaus ja hyväksyntä ovat olennaisia oman minäkuvan muodostumisessa. Jos nuori jää liian yksin, hän ei saa riittävästi sosiaalista tukea, jota tarvitaan terveen itsetunnon kehittymiseen. Lapsuuden kaltoinkohtelu tai kiusaaminen voivat jättää syviä jälkiä, ja ilman korjaavia kokemuksia yksinäisyys voi juurtua osaksi elämää. On kuitenkin tärkeää muistaa, että yksin viihtyminen ja yksinäisyys eivät ole sama asia – ja että korjaavia, yhteyttä vahvistavia kokemuksia on aina mahdollista saada.\n\nSosiaalinen media ja viestipalvelut voivat olla hyödyllisiä välineitä, mutta niistä tulee ongelmallisia, jos ne korvaavat todellisen vuorovaikutuksen. Kun kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset vaihtuvat viesteihin, ihminen menettää sen henkisen, sosiaalisen ja fyysisen läsnäolon kokemuksen, joka on mielenterveyden kannalta tärkeää. Vaikka suurissa taloyhtiöissä voi asua satoja ihmisiä, kukaan ei välttämättä tunne toista. Silti jo pieni tervehdys, hymy tai katsekontakti voi saada ihmisen kokemaan itsensä nähdyksi ja hyväksytyksi.\n\nSosiaalinen media tuottaa ääntä, mutta tuleeko siellä kuulluksi? Monella on tuhansia seuraajia ja “ystäviä”, mutta he voivat silti tuntea itsensä yksinäisiksi. Virtuaalinen yhteys ei korvaa todellista inhimillistä läsnäoloa. Tutkimukset osoittavat, että mitä pidempi ruutuaika, sitä enemmän ihmiset kokevat surua ja ahdistusta. Katseet eivät enää kohtaa toisia ihmisiä, vaan puhelimen näyttöjä. Kehittyvä lapsi ja nuori tarvitsee ennen kaikkea kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemista. Vielä rakentuva identiteetti muotoutuu eheäksi vasta todellisen vuorovaikutuksen kautta.\n\nOn ymmärrettävää että sosiaaliseen mediaan on helppo uppoutua. Reaalimaailma voi tuntua pelottavalta ja kontrolloimattomalta, jopa tylsältä. On kuitenkin tärkeää, että erilaisia ei-virtuaalisia kokemuksia ja kohtaamisia tulee ja niiden kanssa oppii olemaan. Onkin olennaista että jokaisella on joku luotettava aikuinen, harrastusporukka tai hyvä ystävä - toinen ihminen. Tällöin saamme yhteisön hyväksyntää, tukea ja turvaa emmekä jää liian yksin. Tässä yhteisöillä, kouluilla ja kaikilla meillä on vastuu nähdä toinen.\n\nVaikka ihmisessä on myös yksilökeskeisiä puolia, syvimmältä olemukseltamme olemme olentoja jotka kaipaavat yhteyttä, merkitystä ja vastavuoroisuutta. Yhteisö on olemassaolon perusehto.\n\n<br>\n\n**Hanna Heikinheimo**\n<br>\nNuoriso- ja kouluttajapsykoterapeutti","categories":[{"name":"Nuoret"}],"employee":{"Name":"Hanna Heikinheimo","Title":"Nuoriso- ja kouluttajapsykoterapeutti (psykodynaaminen)","Email":"hanna(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":214,"name":"Hanna H.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_45","title":"Työelämä kodin keskusteluissa: Miten puhe muokkaa nuorten asenteita?","slug":"tyelm-kodin-keskusteluissa-miten-puhe-muokkaa-nuorten-asenteita","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/4f13dd672db62ce9dbbbc2ba74f31c0a.png absPath of file","name":"4f13dd672db62ce9dbbbc2ba74f31c0a","publicURL":"/static/309035bf4c7e73a1eaff78e73fa8088b/4f13dd672db62ce9dbbbc2ba74f31c0a.png"},"publishedAt":"2025-09-15","content":"Arjen alkaminen on tuonut koteihin töitä ja koulua koskevan puheen. Aikuisen tapa puhua omista töistään vaikuttaa siihen, mitä lapset ja nuoret työelämästä ajattelevat. Puhutaanko kodissa siitä, miten maanantait ahdistavat ja viikonloppuun liian pitkä aika? Muistetaanko tarkoituksella ottaa mukaan puhetta hassuista tilanteista, mukavista asiakkaista, kivoista työkavereista ja siitä, miten ongelmia ratkotaan? Muistaako töissäkäyvä vanhempi sanoa, että on oikeastaan tosi iloinen siitä, että on töitä, mitä tehdä?\n\n<br>\n\nVaikka työelämän uuvuttavuus huolestuttaa monia nuoria, näyttää nuorten luottamus työelämään kasvaneen: valtaosa (76%) nuorista usko löytävänsä työelämästä itselleen sopivan paikan ja suuntautuu aktiivisesti kohti työelämää. Ilmeisesti suomalaisissa kodeissa puhutaan työstä hyvää, sillä melkein kaikki (liki 90 %!) nuorista kertoo arvostavansa omien vanhempiensa saavutuksia työelämässä.\n\n<br>\n\nHuolissaan on syytä olla siitä, että edelleen kolmasosa nuorista näyttää katsovan tulevaisuuttaan työelämässä epävarmoin mielin ja jopa kolmasosa nuorista työntekijöistä raportoi työuupumuksen oireita. Työuupumuksen määrä ei onneksi enää uusimmissa tutkimuksissa ole kasvanut. Uuvuttavuuden lisäksi työ näyttäytyy voimavarana.\n\n<br>\n\nMiten töistä siis kannattaisi puhua oman perheen lapsille ja nuorille?\n\n<br>\n\nKatariina Salmela-Aro ja kumppanit (2019) nostivat esiin asioita, jotka tukevat lukiolaisten jaksamista opinnoissaan. Samoja asioita voitaisiin nostaa esiin työelämään liittyvissä keskusteluissa, ihan tietoisestikin:\n\n<br>\n\n**1. Itsekuri, sinnikkyys ja ponnisteluun sitoutuminen**\n\nPuhu työn työläydestä: siitä, miten pitkäkestoisia jotkut projektit ovat, eikä palkintoa tule aina nopeasti. Tuo esiin, että ilman tylsyyden sietämistä eivät asiat etene. Kerro myös työn etenemisestä, onnistumisista ja iloista.\n\n<br>\n\n**2. Optimismi ja uteliaisuus**\n\nKerro joskus lapselle ja nuorelle, miten töissä asiat voivat mennä pieleen, mutta säilytä optimismi ja kerro, miten tilanteita ratkaistiin. Kerro, miten olet käsitellyt työn pettymyksiä. Herättele uteliaisuutta; oikeastaan on aika monta tapaa, joilla voi kokeilla ratkaista työn ongelmia.\n\n<br>\n\n**3. Palautuminen**\n\nNäytä esimerkillä, miten huolehdit työajan säätelystä, tauoista ja palautumisesta. Laita läppäri pois illalla ja viikonloppuisin. Älä naputa konetta lasten nähden otsa kurtussa ja ahdistuneena, äläkä puhu kiukkuisia ja huokailevia puheluita lasten kuullen, vaan mene eri tilaan hoitamaan työt, jottet läikytä työsi kielteisiä, sinussa tällä hetkellä tuntuvia, tunteita lapsiin. Kerro, miten itse huilaat.\n\n<br>\n\n**4. Myönteiset ihmissuhteet ja yhdessä tekeminen**\n\nKerro kivoista ihmisistä ja yhdessä tekemisestä työelämässä. Kerro, mitä sinulle tarkoittaa uusiin työkavereihin tutustuminen, uusi tiimi tai uusi rooli\n\n<br>\n\nYksi tapa rakentaa lapsille käsitystä siitä, miten töissä pärjää kyllä ja kivaakin on, on nähdä ja kuulla tämä kotona. Lapsen oma suhde työhön kehittyy mallioppimisen kautta: kun lapsi seuraa, miten oman perheen aikuinen pitää huolta itsestään ja työstään. Työstä puhuminen on tärkeää varsinkin nuorten kanssa. Oman kodin aikuisen vaikutus nuorten työelämää koskeviin käsityksiin voi olla yllättävän iso.\n\n<br>\n<br>\n\n**Eveliina Holmgren**\n<br>\nPsykologi (PsT)\n<br>\nKasvatus- ja kehityspsykologian erikoispsykologi\n<br>\nCoach\n","categories":[{"name":"Nuoret"}],"employee":{"Name":"Eveliina Holmgren","Title":"Psykologi (PsT), kasvatus- ja kehityspsykologian erikoispsykologi, coach","Email":"eveliina(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":25,"name":"Eveliina kuva (2).jpeg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_46","title":"Miten ymmärtää lapsen uhmaa?","slug":"miten-ymmrt-lapsen-uhmaa","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/50730aa617ce3a4bdac391bf3b735b79.png absPath of file","name":"50730aa617ce3a4bdac391bf3b735b79","publicURL":"/static/833345acdf7e8d034066dc6bb93c2d3d/50730aa617ce3a4bdac391bf3b735b79.png"},"publishedAt":"2025-08-28","content":"#### Uhma on osa normaalia kehitystä\n\n<br>\n\nUhma kuuluu lapsen normaaliin psyykkiseen kehitykseen. Se on hänelle keino testata ja opiskella oikeaa ja väärää ja ympäristön asettamia rajoja. Se on osa oman tahdon ja vanhemmista erillisen mielen rakentamista. Uhma voi auttaa lasta vähitellen itsenäistymään ja luottamaan kykyynsä pärjätä elämässä omin voimin.\n\nLapsen psyykkisessä kehityksessä on vaiheita, joissa uhmakkuus on hyvin tavallista, etenkin 2-3 -vuotiaana ja murrosiässä. Näissä vaiheissa itsenäistä pärjäämistä harjoitellaan erityisen paljon. Usein lapsen uhmakkuuden taustalla on perheen vuorovaikutussuhteisiin ja elämäntapahtumiin liittyvää kuormitusta. Esimerkiksi kiusatuksi tuleminen tai suuret muutokset, kuten vanhempien ero, voivat aiheuttaa ulospäin purkautuvia, uhman muodossa tulevia hankalia tunteita. Joskus lapsen haastava käytös johtuu hänen kokemastaan alavireisyydestä ja ahdistuksesta.\n\n<br>\n<br>\n\n#### Uhmakkuus vaatii turvallista kohtaamista\n\n<br>\n\nUhma syntyy siis suhteessa toiseen ihmiseen ja  on lapsen kannalta mielekäs reaktio. Se ei ole lapsen sisäsyntyistä ilkeyttä tai pahantahtoisuutta. Jotta uskaltaa olla uhmakas, on pystyttävä kokemaan riittävää turvallisuutta ja ymmärrystä vanhempien ja muiden läheisten ihmisten taholta. \n\nMitä enemmän uhmakas lapsi raivoaa, sitä enemmän hän tuntee suuttumuksen alla avuttomuutta ja heikkoutta. Pärjäämisen kokemus on silloin uhattuna ja lapsi on hetkellisesti sisäisesti turvaton. Voimakasta uhmaa voikin pitää yrityksenä kompensoida turvattomuuden ja avuttomuuden tunteita. \n\n<br>\n<br>\n\n#### Miten olla uhmakkaalle lapselle avuksi?\n\n<br>\n\nKun vanhempi voi ymmärtää lapsen uhmaa, se estää lapsen reaktion menemistä vanhemman ”ihon alle” ja auttaa häntä säilyttämään kyvyn ajatella ja pysyä rauhallisena. Lapselle asetettujen seuraamusten on hyvä olla tarkkaan mietittyjä ja perusteltuja. Pärjäämisen kokemuksen ja itsetunnon kehitykselle on tärkeää, että lapsi saa positiivista palautetta toiminnastaan aina, kun sitä on aidosti mahdollista antaa. Turvaton lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa ja rajojen asettamista joskus myös fyysisesti sylissä pitämällä. Oman aikuisuuden säilyttämistä voi auttaa ajatus, ettei kyse ole vanhemman auktoriteetin haastamisesta. Lapsi ei valta-asetelman epätasaisuudesta johtuen tähän pystyisikään - ainakaan niin kauan kuin vanhempi ei laskeudu lapsen tasolle.\n\n<br>\n<br>\n\n**Marjukka Westerlund**\n<br>\nLastenpsykiatrian erikoislääkäri\n<br>\nKouluttajapsykoterapeutti","categories":[{"name":"Nuoret"},{"name":"Lapset"}],"employee":{"Name":"Marjukka Westerlund","Title":"Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, kouluttajapsykoterapeutti","Email":"marjukka(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":232,"name":"Marjukka.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_44","title":"Eroon traumoista silmiä liikuttamalla","slug":"eroon-traumoista-silmi-liikuttamalla","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/fea90ed15e1905e5739e307bed2faebb.png absPath of file","name":"fea90ed15e1905e5739e307bed2faebb","publicURL":"/static/29461195733c41490fecba8e744227fe/fea90ed15e1905e5739e307bed2faebb.png"},"publishedAt":"2025-06-04","content":"<br>\n\nKaikki meistä kohtaavat elämässään ajoittain pelottavia ja uhkaavia kokemuksia. Se, miten kukin nämä tilanteet milloinkin kokee, vaihtelee kuitenkin suuresti. Osan tilanteista pystymme ohittamaan pelkällä säikähdyksellä tai keskustelemalla läheistemme kanssa, mutta toiset niistä voivat jäädä kummittelemaan mieleemme ja kehoomme hyvinkin pitkäksi aikaa. Tällöin voimme puhua traumaattisista kokemuksista. Traumat voivat aiheuttaa ihmiselle hyvinkin monenlaisia oireita, jotka eivät varsinkaan lapsilla ole aina välttämättä helposti yhdistettävissä traumaattiseen kokemukseen. Helposti traumaattiseen kokemukseen liittyviä oireita ovat traumamuistot, joilla tarkoitetaan sitä, että ihminen ikään kuin elää uudelleen kokemaansa traumaa sen muistaessaan. Muita mahdollisia oireita ovat esimerkiksi univaikeudet, levottomuus, keskittymisvaikeudet ja ahdistus. Traumojen hoito vaatii yleensä erityistä osaamista ja kehotietoista työotetta. Yksi tällainen hoitomuoto on EMDR-terapia. Tämän blogitekstin tarkoituksena on avata, mistä EMDR-terapiassa on kyse.       \n\n<br>\n<br>\n\n**Mikä ihmeen EMDR?**\n\n<br>\n\nEMDR on lyhenne sanoista Eye Movement Desensitization and Reprocessing. Suomeksi saatetaan puhua myös silmänliiketerapiasta. EMDR on kehitetty traumaattisten kokemusten hoitoon, mutta nykyään sen tiedetään olevan tehokas hoitokeino myös muihin ihmistä kuormittaviin haasteisiin ja oireisiin, kuten esimerkiksi fobioihin, ahdistukseen, masennukseen ja suruun. EMDR auttaa erityisesti tilanteissa, joissa menneisyydessä koetut traumaattiset tapahtumat vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn ja hyvinvointiin nykyhetkessä. EMDR:n avulla ikävät muistot integroituvat osaksi yksilön elämänhistoriaa eivätkä tuota enää kärsimystä nykyhetkessä tai muistoa ajatellessa. \n\nEMDR on perinteisistä keskusteluhoidoista poikkeava hoitomuoto, koska se pohjaa hyvin vähän asioiden käsittelyyn puheen tasolla. EMDR-hoidolle ominaista on se, että terapeutti auttaa asiakasta traumamuiston uudelleenprosessoinnissa käyttäen apuna niin sanottu bilateraalista - eli molempia aivopuoliskoja stimuloivaa - ärsykettä, joita ovat esimerkiksi nopeasti toistuvat silmänliikkeet, taputukset tai kuuloärsykkeet. EMDR saattaa terapiamuotona herättää aluksi kysymyksiä, jotka kuitenkin karisevat terapiaprosessin edetessä, koska EMDR:n vaikutukset ovat yleensä varsin nopeasti huomattavissa.\n\n<br>\n<br>\n\n**EMDR prosessoi jumittuneita “vapaamatkustavia” muistoja**\n\n<br>\n\nKun ihminen kohtaa jonkin kokemuksen, joka ylittää hänen normaalin sietokykynsä, voi tästä kokemuksesta jäädä traumamuisto. Traumamuistojen ajatellaan eroavan tavallisista muistoista siten, että ne eivät asetu osaksi ihmisen normaalia muistojen elämänjanaa, vaan ne ikään kuin vapaamatkustavat mielessämme. Tällöin ne voivat iskeä päälle missä tahansa tilanteessa, joka muistuttaa meitä traumaattisesta kokemuksesta. Näissä hetkissä ihminen kokee uudelleen traumaattista kokemusta varsinkin tunteiden ja kehon tasolla. Traumatisoitunut ihminen voikin joutua aivan yllättäen hyvin pois tolaltaan eikä välttämättä itse tunnista, mitä hänessä tapahtuu. Traumamuisto voi nimittäin aktivoitua hyvinkin pienestä muistutuksesta, kuten esimerkiksi hajusta, jota ihminen ei välttämättä tietoisesti osaa liittää traumaattiseen kokemukseen. Traumamuisto on usein myös varsin jumittunut ja toistuu ihmisen mielessä samanlaisena.\n\nEMDR auttaa meitä uudelleen prosessoimaan traumamuistoja siten, että ne asettuvat omalle paikalleen osaksi ihmisen normaalia elämänhistoriaa. Muisto ei EMDR:n avulla kokonaan poistu tai muuta sen kielteisiä puolia myönteisiksi, mutta muisto ei prosessoiduttuaan enää aiheuta samanlaista häiritsevyyttä kuin aiemmin. Ihminen kykenee siis esimerkiksi kohtaamaan traumaattista muistoa muistuttavia asioita ilman että aiempi kokemus ottaisi tunteista ja kehosta vallan. Ihminen pystyy myös hoidon jälkeen ajattelemaan kokemusta ilman voimakasta epämukavuutta ja suhtautumaan siihen neutraalimmin. EMDR auttaa ihmistä myös näkemään muiston mahdollisesti hieman uudenlaisessa valossa, ja aiemmin jumittuneena toistuneeseen muistoon voi tulla uusia oivalluksia. Myös muut traumatisoitumiseen liittyvät oireet yleensä poistuvat, jolloin ihmisen hyvinvointi ja toimintakyky kasvaa.\n\n<br>\n<br>\n\n**Nopeaa helpotusta kunhan uskaltaa luottaa**\n\n<br>\n\nEMDR-terapia mahdollistaa traumaattisen kokemuksen työstön samanaikaisesti tunteiden, kehon, ajatusten ja mielikuvien tasolla. EMDR voi tarjota hyvinkin nopeaa helpotusta ja asiakas pystyy itse tunnistamaan sen toimivuuden varsin nopeasti. Yksittäisten traumaattisten kokemusten työstäminen ei yleensä vaadi muutamaa käyntiä enempää. EMDR:llä voidaan kuitenkin hoitaa myös pitkäaikaista traumatisoitumista, kuten esimerkiksi kaltoinkohtelua. Peukalosääntönä voidaankin pitää sitä, että mitä pidemmästä traumatisoitumisesta on kyse, sitä pidempää työskentelyä se myös vaatii. \n\nEMDR-hoidossa muistoja prosessoidaan aistiärsykkeiden avulla, jotka stimuloivat ihmisen molempia aivopuoliskoja. Näitä ovat mm. nopeana toistuvat silmänliikkeet tai taputukset. Nämä ärsykkeet näyttävät mahdollistavan muistojen uudelleenprosessoitumisen. Lasten kanssa työskentelyssä käytetään myös erilaisia luovia menetelmiä kuten leikkiä, piirtämistä ja tarinoita. EMDR-työskentely lasten kanssa on yleensä aikuisia nopeampaa. Tämän ajatellaan johtuvan siitä, että lapsilla traumamuistot eivät ole kytköksissä yhtä moniin muistiverkostoihin kuin aikuisilla. Toinen mahdollinen syy on se, että lapset tuntuvat ottaantuvan EMDR:ään helpommin kuin aikuiset. Se tulee heiltä ikään kuin luonnostaan. EMDR-hoitoja on mahdollista tehdä nuorimmillaan jopa 2-vuotiaille lapsille. Vanhemmat ovat lasten EMDR-hoidossa tärkeässä roolissa ja jos traumaattinen kokemus on koskettanut myös vanhempaa, on trauman hoito ensiksi aikuisen kanssa yleensä tarpeellista. Vanhempi toimii EMDR-hoidossa usein lapsen tukena varsinkin mitä pienemmästä lapsesta on kyse. EMDR:ää voidaan tehdä lapsen kanssa myös ilman vanhemman läsnäoloa, mutta nykytiedon valossa vanhemman läsnäolo työskentelyn aikana usein auttaa.\n\nEMDR yleensä auttaa, jos sen sallii auttaa. EMDR-hoidossa sekä terapeutin että asiakkaan on luotettava prosessiin ja siihen, että ihmisen keho ja mieli tietää, mitä se tarvitsee parantuakseen. Asiakkaan tehtävä on asettua ikään kuin seuraamaan itsessään tapahtuvia asioita ja terapeutin tehtävä on ohjata asiakasta tämän prosessin läpi. EMDR-työskentely onkin vähän kuin asiakkaan ja terapeutin välinen tanssi. EMDR-työskentely voi olla osana muuta työskentelyä tai sitten oma selkeä, tavoitteellinen kokonaisuutensa. EMDR:ää voidaan käyttää luonnollisesti myös osana pitkää psykoterapiaa tai se voi olla siitä irrallinen sitä täydentävä osa.\n\n<br>\n<br>\n\n**EMDR Aatoksessa**\n\n<br>\n\nAatoksessa on tarjolla eri mittaisia EMDR-hoitojaksoja niin lapsille, nuorille kuin aikuisille. EMDR:ää voidaan tehdä Aatoksessa osana pitkää psykoterapiaa tai omana erillisenä hoitojaksonaan. Ota rohkeasti yhteyttä, niin selvitetään, voisiko EMDR auttaa sinua tai perhettäsi. \n\n<br>\n<br>\n\n**Katri Rockas**\n<br>\n**Tiina Aaltonen**\n<br>\n**Tiina Tammivuori**\n<br>\n<br>\nPsykologeja, EMDR-terapeutteja\n","categories":[],"employee":null},{"id":"Blog-posts_43","title":"När slutar ungdomstiden? En psykodynamisk syn på ungdomstiden","slug":"nr-slutar-ungdomstiden-en-psykodynamisk-syn-p-ungdomstiden","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/fb966fcb02c4c1d399b7fe6d5ed27f67.jpeg absPath of file","name":"fb966fcb02c4c1d399b7fe6d5ed27f67","publicURL":"/static/d6089925d596e6fba8b21e65f2f0a3dc/fb966fcb02c4c1d399b7fe6d5ed27f67.jpeg"},"publishedAt":"2025-05-20","content":"Ungdomstiden är en komplex och fascinerande period i livet som präglas av intensiva känslor och stora förändringar. Ungdomskulturen lever starkt i vårt samhälle, och ungdomstiden- och ungdomskulturen tycks sträcka sig ner till allt yngre barn och långt upp i medelåldern. Men biologiskt och psykologiskt räknar man med att ungdomstiden sträcker sig från ålder 13-25, och förr eller senare lämnar alla denna tid bakom sig. Men när och hur sker denna övergång till vuxenlivet? \n\n <br>\n\nI mitt arbete möter jag ofta ungdomar som befinner sig i denna övergångsfas, mellan ungdom och ung vuxen. Det är en tid full av motstridiga känslor; från sprakande självsäkerhet och energi till osäkerhet och förtvivlan. Man kan säga att ungdomar upplever livet med en sällsynt intensitet. De prövar sig fram, ibland osäkra på om livet verkligen är värt att leva. Med tiden finner den unga oftast tilltro till sig själv, får en stabil och realistisk självbild och vågar och vill ta stegen mot att bli en del av vuxenlivet, en ung vuxen. \n\n <br>\n<br>\n\n#### Frigörelse och identitet\n\n <br>\n\nPsykoanalytikern Peter Blos har undersökt ungdomstiden ur en psykoanalytisk synvinkel. En av de mest centrala processerna under ungdomstiden kallar han för den andra individuationen. Denna innebär att den unga frigör sig från tidiga psykologiska band till föräldrarna, något som är avgörande för att kunna skapa egna relationer och ta ansvar för sitt eget liv. Samtidigt pågår en reaktivering av den oidipala konflikten, där den unga måste bearbeta tidigare erfarenheter i ett nytt ljus, och finna sin egen sexuella identitet. Detta psykiska arbete sker mycket genom att den unga ser upp till olika ideal, ideal som kan bytas ut efterhand som den unga testar sig fram till vad som känns både lockande, bekvämt och realistiskt att införliva med sig själv, och hittar småningom fram till en stärkt identitet. Att ge upp orealistiska ideal, och möta realiteten är en viktig del av att växa upp. \n\n <br>\n\nBlos beskriver också att den unga måste hitta ett sätt att leva med vad han kallar för residualtraumat, som innebär allmänna och oundvikliga psykologiska svårigheter som en individ möter under sin uppväxt. Dessa svårigheter kan bli ett hinder i utvecklingen, men kan också bli en drivkraft eller en kompass för den ungas utvecklingssträvan. Den unga bearbetar sina upplevelser i livet hittills, och utvecklar genom det en stärkt självbild och en djupare förståelse för sin existens och sina livserfarenheter.  \n\n <br>\n\nMycket av detta sker obemärkt för den unga, utan rör sig i det undermedvetna som en drivande faktor för ökad självständighet och identitet.  \n\n <br>\n\nAtt navigera genom dessa utvecklingsuppgifter är inte en linjär process, och varje ungdoms väg är unik och pågår under många år. Man ska finna en balans mellan att bevara sin kreativitet och handlingskraft, samtidigt som man vågar möta verkligheten. Denna process är komplex, ibland smärtsam, men nödvändig för att skapa stabila relationer och en hållbar framtid Den kan synas utåt i nedstämdhet, svårigheter att tänka på konsekvenser, och utåt sett snabba svängningar i humör och önskningar från hur de vuxna skall hantera situationen. \n\n <br>\n\nI psykoterapi kan vi hjälpa ungdomar att bearbeta dessa teman, vilket ger dem en möjlighet att integrera sina upplevelser och skapa en fungerande och harmonisk självbild, innan de går vidare till vuxenlivet. \n\n<br>\n<br> \n\n#### När övergår man från ungdom till vuxen?\n\n <br>\n\nBlos beskriver olika signaler på när en ungdom är påväg att bli en ung vuxen, och har börjat hittat fungerande lösningar till de tidigare nämnda utvecklingsuppgifterna. Det kan synas i att humörsvängningar avtar, den unga har en stabilare självbild, och en ökad förmåga att ta ansvar för sitt liv och sina handlingar. Den unga börjar också ofta utveckla en livsplan som är i harmoni med deras tidigare erfarenheter, och börjar kunna föreställa en realistisk framtid för sig. \n\n<br>\n<br>\n\n#### Psykoterapi som vägledning\n\n <br>\n\nI psykoterapi med ungdomar blir dessa teman extra tydliga. Terapeuten hjälper ungdomar att bearbeta och hitta ord för sina upplevelser och känslor kring dessa. Genom att skapa en trygg plats för samtal kan terapeuten hjälpa ungdomar att förstå sina känslor, och och hitta sina egna vägar framåt. I terapin kan man se hur ungdomar kämpar med dessa teman i sina liv, och hur dessa processer kan leda till både utmaningar och möjligheter till personlig utveckling. Ungdomstiden är en tid av både osäkerhet och möjligheter, Genom att förstå de psykologiska processerna som pågår under denna period kan vi bättre stödja de unga i deras strävan att bli stabila (unga) vuxna med att aktivt och tillfredsställande liv.  \n\n<br>\n<br>\n\n**Mette Salvesen**\n<br>\nPsykodynamisk psykoterapeut med inriktining på ungdomar\n","categories":[{"name":"Nuoret"}],"employee":{"Name":"Mette Salvesen","Title":"Psykoterapi för ungdomar","Email":"mette(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":168,"name":"Mette.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_42","title":"Paripsykoterapia: Matka kohti syvempää ymmärrystä ja yhteyttä","slug":"paripsykoterapia-matka-kohti-syvemp-ymmrryst-ja-yhteytt","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/a7ef02a8ba1bc28ca81fc9036dc60032.png absPath of file","name":"a7ef02a8ba1bc28ca81fc9036dc60032","publicURL":"/static/e50a3f009326d880bb2bb01764fe4af1/a7ef02a8ba1bc28ca81fc9036dc60032.png"},"publishedAt":"2025-04-09","content":"Integratiivinen paripsykoterapia pitää sisällään monia viitekehyksiä. Tällaisessa psykoterapiassa parin suhde ja terapeuttinen prosessi ovat keskiössä, joskin ne palvelevat myös yksilöiden kasvua ja  kehitystä. Pari hakeutuu paripsykoterapeutin vastaanotolle usein tilanteessa, jossa puolisot ovat  jo  pitkään kokeneet pyörivänsä parisuhteen  negatiivisessa kehässä,  jossa  keskinäiset  riidat noudattavat samaa kuviota. Puolisot reagoivat toisiinsa puolustautumalla  tai  vetäytymällä  ja  tunneyhteys ja emotionaalinen  läheisyys heidän väliltään  on  kadonnut.  Puolisot joutuvat  usein  toteamaan  olevansa voimattomia itse korjaamaan tilannetta. Molempien oman tilan tarve, oma tahto ja ne tunteet, jotka suhteessa syntyvät, eivät  enää  mahdu  suhteeseen, mikä  vähitellen usein ilmenee intiimielämän vaikeuksina, koska läheisyyden ja etäisyyden säätely suhteessa ei enää toimi. Toisiinsa reagoinnin tasolla pari ei kykene jakamaan aitoja kokemiaan tunteita, turvattomuutta, pelkoa ja haavoittuvuutta. Hoitamattomana tilanne voi johtaa moniin seuraamuksiin kuten niin sanottuun tyhjään liittoon, jommankumman tai molempien masentumiseen, sivusuhteisiin ja jopa eroon.\n\nTerapeuttisessa prosessissa pariterapeutti tulee avuksi niin sanottuna kolmantena. Prosessi vaatii terapeutilta kykyä antautua vuoropuheluun, kunnioittavaa suhtautumista yhteistyöhön ja samalla kykyä ylläpitää omaa ajattelua. Pariterapeutilta vaaditaan valmiutta ja sensitiivisyyttä  kohdata intiimiyteen ja seksuaalisuuteen liittyvien herkkien ja arkojen tunteiden esille ottamista, jakamista ja kohtaamista. Ne ovat pareille itselleenkin monesti vaikeita.  Pariterapeutti auttaa  paria vaikeuksien  tutkimisessa, hankalien tunteiden säätelyssä ja luo riittävän tilan puolisoiden omille prosesseille.\n\nRiidoissa puolisoilla nousee alitajuisesti pintaan omia varhaisia suhdekokemuksia, joissa he ovat tulleet haavoitetuksi, kokeneet pettymyksiä ja loukkaantumisia eivätkä ole tulleet kohdatuksi, lohdutetuksi tai autetuksi vaikeiden tunteidensa kanssa. Tilanteen eskaloituessa puolisot kokevat toisensa samalla tavalla pettymystä tuottavana kuin alkuperäisissä kohtaamattomuuden kokemuksissaan. Esimerkiksi vaativa puoliso ei pysty ottamaan vastaan puolison  hyviä  yrityksiä ja toinen osapuoli  kokee toistuvia riittämättömyyden  ja  kelpaamattomuuden tunteita tai että puoliso ei hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. He kokevat suhteen muuttuneen sellaiseksi, mikä ei ole heille riittävän turvallinen käsitellä riitatilanteessa nousevaa ahdistusta, pelkoja ja pettymyksiä. \n\nPariterapian tavoitteena on parin keskinäisen dynamiikan tavoittaminen ja sen ymmärtäminen. Pariterapeuttisen prosessin etenemisen ehto on, että terapeutti luo luottamuksellisen  suhteen molempiin puolisoihin. Sitä tarvitaan, kun jompikumpi puolisoista alkaa uskaltaa ilmaista todellisia pelkojaan, tarvitsevuuden ja tuen tarpeitaan. Tämä puolestaan vaatii sekä aikaa että onnistuneita  kokemuksia  terapeuttisessa yhteistyössä, jossa terapeutin rooli on oleellisesti olla molemmille läsnä, kannatella ja luoda turvaa ja rauhaa, joista kummallakaan puolisolla ei ole monesti riittävää kokemusta tai kokemusta lainkaan. Pariterapeuttia tarvitaan auttamaan, jotta molemmat puolisot saavat paremman yhteyden omiin  ydinpelkoihinsa, haavoittuvuuteen ja riittämättömyyden tunteisiinsa. \n\nParipsykoterapiassa on tärkeää, että molemmat osapuolet saavat kokemuksen lohdutetuksi tulemisesta sekä terapeutin, mutta myös puolison taholta. Tämä on haasteellista, koska varhaisten omien pettymysten vuoksi puolisoiden voi olla vaikeaa ottaa tätä vastaan. Pariterapeutti auttaa molempia luomalla kokemuksia riittävästä turvallisuuden tunteesta suhteessa, jotta puolisot ylipäätään pystyvät jakamaan vaikeita tunteitaan. Tyypillisesti toinen puolisoista voi valittaa, että hän tarvitsee lohdutusta ja kokee, ettei saa puolisolta riittävästi hellyyttä ja läheisyyttä. ja toinen puolestaan kokee, että puoliso torjuu hänen yrityksensä lohduttaa ja antaa läheisyyttä. Puolisot muuttavat toisiaan myös tiedostamattomasti, kun terapeuttisessa prosessissa osapuolet vähitellen oppivat ymmärtämään toinen toistensa haavoja ja uudenlaisen tavan kohdata toisensa. Vähitellen suhde alkaa luoda turvaa ja kannatella molempia osapuolia ja toimia ”kolmantena” ulottuvuutena, jonka puoleen puolisot voivat vaikeuksissaan ja kriiseissään kääntyä. \n\nNykyisyys ei selity pelkästään menneisyydestä käsin, vaan myös kohtaamisista tässä ja nyt. Kun puolisot alkavat ottaa vastuuta omista tunteistaan ja ymmärtää kuinka heidän oma tapansa olla suhteessa tuottaa vaikeuksia, alkaa niiden sijoittaminen toiseen hellittää. Koetut läsnäolon ja kohtaamisen kokemukset mahdollistavat uusia yhteyden kokemuksia. Terapiaprosessin myötä puolisot voivat kokea suhteessa jotain uutta, mikä ei ole enemmän läheisyyttä tai vähemmän keskinäistä riitelyä, vaan jotain aivan muuta. Tämä näkyy usein uusina piirteinä parin yhteiselämässä, muun muassa uskalluksena olla enemmän oma itsensä, kokemuksena hyväksytyksi tulemisesta, mikä puolestaan lisää rentoutumista ja että huumorikin voi mahtua suhteeseen. Terapiaprosessista huolimatta parin ristiriidat voivat jatkua, mutta heidän kokemuksensa kahdesta riittävän erillisestä yksilöstä suhteessa auttaa läheisyyden ja etäisyyden säätelyssä ja ristiriitojen rakentavammassa käsittelyssä.\n\nVarsinkin lapset huomaavat kotona tapahtuneen muuttuneen ilmapiirin, mihinhe puolestaan reagoivat tyypillisesti rauhoittumalla, jättämällä vanhempien ”vahtimisen” tai jommankumman puolelle asettumisen. He voivat rauhassa keskittyä omaan elämäänsä ja vetäytyä omiin kehitystehtäviinsä. Usein parit kertovat kyseisen muutoksen tapahduttua myös muutoksesta laajemmassa sosiaalisessa ympäristössä.\n\nParhaimmillaan paripsykoterapiassa mahdollistuu riittävä tila sekä parisuhteelle että puolisoiden omille prosesseille. Se on merkittävää ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä sukupolvien yli. \n\n<br>\n<br>\n\n**Vuokko Malinen**\n<br>\nPsT, pari-ja perhepsykoterapeutti\n\n<br>\n\n**Sinikka Kumpula**\n<br>\nPsM, pari-ja perhepsykoterapeutti\n\n<br>\n<br>\n\n**Lähdelukemisto:**\n\n<br>\n\nMalinen,  V. (toim.) (2013). Integratiivinen  paripsykoterapia. Jyväskylä:  Psykologien Kustannus.\n<br>\nMalinen,  V.  &  Alkio,  P.  (toim.)  (2007). Paripsykoterapia  ja  parisuhteen  ikuinen  arvoitus. Helsinki: Väestöliitto.\n<br>\nMalinen, V. & Alkio, P. (toim.) (2010). Paripsykoterapia ja parisuhteen kätketyt mahdollisuudet. Turku: Väestöliitto.","categories":[{"name":"Pariterapia"}],"employee":null},{"id":"Blog-posts_41","title":"Keneen voin luottaa?","slug":"keneen-voin-luottaa","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/d34febb5fac9186a7d84a93b03eccaaf.png absPath of file","name":"d34febb5fac9186a7d84a93b03eccaaf","publicURL":"/static/cd42732713502975b324b27656867e21/d34febb5fac9186a7d84a93b03eccaaf.png"},"publishedAt":"2025-03-24","content":"Navigoimme päivittäin suuressa sosiaalisessa viidakossa ja yritämme vastaanottaa uutta tietoa ja yleistää tätä tietoa aiempiin sosiaalisiin tilanteisiin. Olemme saaneet aiemmista suhteistamme kasvumme varrella erilaisia kokemuksia, jotka ovat olleet myönteisiä tai vähemmän myönteisiä. Skannaamme ympäristöä ja ihmissuhteitamme luottamuksen linssit yllämme. Voinko luottaa tuon ihmisen sanomaan ja sen totuudenmukaisuuteen? Mistä siinä on kyse, kun tämä takkuaa ja voisiko asialle tehdä jotain?\n\n\nToisinaan tarvitsemme mahdollisuuden pohtia uudelleen omia uskomuksia itsestämme ja toisista ihmisistä. Erityisesti läheisissä suhteissa aktivoituu meidän kiintymyssuhdejärjestelmämme ja saatamme olla varuillamme erityisesti luottamuksen suhteen. Pinnallisesti tämä voi näkyä myös nopeana yliluottamisena (Fonagy ym. 2017). Lapsena opimme käyttämään toisten nonverbaalisia vihjeitä apuna ympäristöön tutustumisessa. Kun tuo aikuinen hymyilee minulle ja puhuu lämpimällä äänensävyllä, voin lähestyä häntä luottavaisesti. Samalla kehittyy myös luottamus siihen, mitä tuo aikuinen opettaa ja kertoo lapselle. Erityisen tärkeää on kokemus siitä, tulenko huomatuksi ja ymmärretyksi yksilönä. Lapsi tarvitsee vihjeitä siitä, että aikuisen puhe on juuri hänelle henkilökohtaisesti tarkoitettu. Hoivaaja näkee vaivaa ja ponnistelee, jotta voi ymmärtää lasta. Tässä lapselle syntyy oivallus siitä, että toinen ihminen voi haluta ymmärtää ja jakaa hänen kokemuksiaan omassa mielessään.\n\n\nJos aikuisena havahdumme siihen, ettei ihmissuhteissamme olekaan helppo luottaa toiseen, voi tätä asiaa lähteä vahvistamaan. Jokainen voi omissa lähisuhteissaan pysähtyä pohtimaan oman ja toisen käytöksen takana olevia tunteita tai ajatuksia. Mitä itsessä tapahtuu, kun lukkiudun tai koen halua vetäytyä tietyissä tilanteissa? Mentalisaatio tarkoittaa pyrkimystä nähdä ilmikäytöksen alla olevia tunteita, ajatuksia tai uskomuksia. Sitä kautta voidaan alkaa ymmärtämään toisen käytöstä ja itseä suhteessa toiseen. Tämä ei ole ollenkaan helppoa vaan vaatii ponnistelua. Helpompaa olisi aina tulkita tilanne automaattisesti samanlaisena toistuvana. Elämä ja tilanteet ovat kuitenkin niin mahtavan erilaisia, ettei sama tulkinta pädekään joka tilanteeseen. Juutumme helposti jäykkään automatisoituneeseen kaavaan.\n\n\nJoskus tarvitaan terapiasuhteessa tapahtuvaa vahvistusta nähdyksi tulemisen kanssa; olla nähtynä omana ainutlaatuisena yksilönä. Tämä lisää pikkuhiljaa luottamusta itsestä toimijana. Puhutaan episteemisestä luottamuksesta, mikä tarkoittaa luottamusta toisen tarkoitusperien hyvyyteen. Mieleen alkaa vähitellen tulla tunne, että ”tuo tajuaa minua, tuota kannattaa kuunnella ja tuohon kannattaa luottaa”. Episteeminen luottamus yleistyy pikkuhiljaa myös terapiasuhteen ulkopuolelle. Ajattelukyky saa lisää joustavuutta ja voimme turvallisesti muuttaa odotuksiamme sosiaalisesta ympäristöstä.\n\n\nLapsen ja vanhemman välisessä suhteessa voi myös näkyä luottamuksen vahvistamisen tarvetta. Lapsi voi tarvita vahvistusta siinä, että häneen suhtaudutaan yksilönä, erityisenä ja kyvykkäänä toimijana. Tähän päästään esimerkiksi Theraplay-terapiaprosessissa, jossa vanhemman kykyä nähdä lapsen käytöksen taakse lisätään ja lapsen erityisyyttä korostetaan. Vaikeassa vuorovaikutuskehässä vanhemman tulkinta lapsen käytöksen takana olevista seikoista on usein latautunut negatiivisin määritelmin (”lapsi on tahallaan hankala”). Jotta nämä hoitoprosessit onnistuvat parhaalla mahdollisella tavalla, on ensin tärkeää vahvistaa terapeutin ja vanhemman välistä luottamusta ja tämän jälkeen päästään vanhemman ja lapsen välisen suhteen vahvistamiseen.\n\n\nMentalisaatio- ja Theraplay-terapian juuret löytyvät kiintymyssuhdeteoriasta. Kiintymyssuhteessa syntyneen turvallisen kontaktin kautta voimme luottaa toiseen. Käytännössä Theraplay-terapiassa kiinnitetään erityistä huomiota juuri tämän lapsen tarpeisiin, toiveisiin ja aloitteisiin. Theraplayssa ollaan vahvasti kehollisuuden äärellä, koska aiemmat kokemuksemme ovat pitkälti kehossamme.\n\nHoitokäynneillä huomataan erilaisten aktiviteettien kautta juuri tämän lapsen erityiset taidot, ovatko ne vaikka nopeat jalat tai vahvat voimat. Voidaan mitata hymyn mitta ja laskea luomien määrä käsivarsista. Ne pistetään tarkasti mieleen ja niihin palataan hoidon edetessä. Lapselle ilmaistaan äänensävyillä turvaa ja omalla katseella iloa lapsesta. Mikä on juuri sinä päivänä erityisen merkittävää lapsessa, onko se silmien tuike, pehmeä poski vai suloinen hymy?\n\n\nArjessa vanhempi voi kiinnittää huomiota erityisesti sellaisiin hetkiin, kun kohdataan illalla päivän erossa olon jälkeen. Voidaan tsekata lapsen kuulumiset vaikka tarkistamalla mitä käsille tänään kuuluu, ovatko ne juuri nyt lämpimät vai kylmät ja olisiko tarvetta laittaa hieman ihovoidetta kuiviin kohtiin. Voidaan myös vaikka ottaa pari erää peukkupainia, jolloin saadaan selville lapsen peukun nopeus juuri sinä päivänä. Lapsi kokee tulevansa huomatuksi omana yksilönä, kun aikuinen on kiinnostunut juuri hänen erityisyydestään. Vuorovaikutusleikit lapsen kanssa tuovat myös iloa sekä vanhemmalle että lapselle, jolloin vahvistuu luottamus toisen tarkoitusperien hyvyydestä ja lapsen on helpompi alkaa ottaa vastaa aikuisen ohjeita muulloinkin.\n\n<br>\n<br>\n\n**Johanna Blåfield**\n\nPsykologi, perhepsykoterapeutti, Theraplay-terapeutti, -työnohjaaja ja -kouluttaja","categories":[{"name":"Theraplay"}],"employee":{"Name":"Johanna Blåfield","Title":"Psykologi, psykoterapeutti","Email":"johanna.blafield(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":4,"name":"Johanna-Blåfield.jpeg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_40","title":"Työnohjaus mentalisaatiokyvyn tueksi – polku työn tuottavuuteen","slug":"tynohjaus-mentalisaatiokyvyn-tueksi-polku-tyn-tuottavuuteen","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/8e7280ef3eefc96b9a5217d97f6a15f6.png absPath of file","name":"8e7280ef3eefc96b9a5217d97f6a15f6","publicURL":"/static/6cea55441c464423cd1e9744f440f294/8e7280ef3eefc96b9a5217d97f6a15f6.png"},"publishedAt":"2025-02-11","content":"\nTyöviikkoni rakentuvat kolmenlaisista tapaamisista: 1) lapset, nuoret ja perheet 2) työnohjaukset 3) työterveysasiakkaat. Kaikissa näissä huomaan, kuinka yksi ihminen on sama ja eri liikkuessaan kotoa työpaikalle, ystävää tapaamaan, johtoryhmään, päiväkodin ovelle tai sairasta äitiään hoitamaan. Tilanteesta riippuen tämän ihmisen ajattelussa toimii välillä paremmin toinen osa, välillä toinen.\n\n<br>\n\nMentalisaatio tarkoittaa kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen mieltä, tunteita, kokemustapaa. Kun on itse ns. ”jaksavassa moodissa”, onnistuu raivoavan lapsen lohduttaminen viilipyttynä, koska ymmärtää tämän olevan väsynyt ja tarvitsevan tiukkaa halausta. Kun taas itse on lujilla, ei jaksa käyttää kuin ”liskoaivoja”, kyky mentalisointiin sammuu ja päällimmäisenä jyllää oma ketutus, kun joutuu nälkäisenä tappelemaan vielä eteisessäkin, vaikka päivän voimat oli jo käytetty.\n\n<br>\n\nTyöpaikalla sama ilmiö näkyy, jos henkilön omat tarpeet, rajat tai jaksaminen ovat koetuksella ja mieli varuillaan. Ei ole voimavaroja pohtia haastavia tilanteita muidenkin kannalta – mitenköhän kollega oli ajatellut, kun teki tämän minun kannaltani näin kurjasti. Muissa tilanteissa onnistuneesti muita mentalisoiva ihminen ei ehkä näe poikkeavalle sähköpostille muita selitysvaihtoehtoja, kuin tahallinen kiusanteko.\n\n<br>\n\nMikä siis on mentalisaatiokatkos? Inhimillisesti putoamme oman näkökulmamme valtaan, jolloin se vahvistuu ainoaksi mahdolliseksi totuudeksi. Tuttu ilmiö, joka toistuu meidän jokaisen elämässä jatkuvasti, työssä ja vapaa-ajalla.\n\n<br>\n\nKuka olisi ensimmäinen, joka tarkastelisi kriittisesti omaa näkökulmaansa? Omasta tuohtumuksesta on ehkä keskusteltu pienissä porukoissa tai rikkinäinen puhelin on levittänyt huhuja faktoina. Erityisesti suhteessa esihenkilöihin mentalisaatiokykymme on saattanut joutua koetukselle, sillä heitä kohtaan odotuksemme ovat olleet tavallista latautuneempia. Usein tulehtuneiden tilanteiden purkaminen alkaa toimia vasta ulkopuolisen ukkosenjohtimen kanssa – kuten työnohjaajan.\n\n<br>\n\nTyönohjaaja voi kysyä, mitä muut eivät uskalla, koska tietää riittävän vähän, eikä ole kenenkään puolella. Turvallisen tilan myötä keskustelijoiden mentalisaatiokyky elpyy. Kun kollega kertoo omasta näkökulmastaan, sitä voikin kuulla, kun ainoana ajatuksena ei tarvitse olla naseva puolustautuminen. Aivot rauhoittuvat, ajattelu laajenee, ymmärrys avautuu jälleen sille, että jokaisen näkökulma voikin samaan aikaan olla yhtä totta.\n\n<br>\n\nMiksi työnohjaus kannattaa?\n\n<br>\n\nTyönohjaus on lakisääteinen oikeus mielenterveysaloilla, joilla kuvaillut riskit ovat paremmin tiedostettuja. Kuitenkin erityisen mielekkäänä näen työnohjauksen sellaisilla aloilla, joissa aihe on tuntemattomampi. Edelläkävijöitä ovat ne yritykset, jotka tarjoavat henkilöstölleen mahdollisuuden työnohjaukseen ennaltaehkäisevästi, eikä vasta pulmien edessä.\n\n<br>\n\nJos työn tuottavuus ja talouskasvu puhuttelevat: hyvinvoivat tiimit ovat tehokkaita ja kalliit sairauslomat vähenevät. Työnohjaukseen investoiminen on kauaskantoista – ja rahanarvoista – viisautta.\n\n<br>\n\nOlen työnohjannut kymmeniä työryhmiä ja yksilöitä hyvin erilaisilta toimialoilta. On rikkaus kuulla ihmisten löytävän uutta ajattelua, mentalisoivan rohkeasti itseään, toisiaan, pieleen menneitä ja onnistuneita tilanteita. Huomaavan, että ymmärtämällä toisia lisääntyy yllättäen myös oma työtyytyväisyys, ryhmähenki, taito ottaa asioita puheeksi ja sanoa mielessä pyörineitä kehuja ääneen. Koska kukaan ei sittenkään osannut lukea ajatuksiani – ei edes kotona!\n\n<br>\n<br>\n\n**Sara Knuuti**\n<br>\nPsykologi (lapset, nuoret, perheet)\n<br>\nTyönohjaaja\n<br>\nTyöterveyspsykologi","categories":[{"name":"Työnohjaus"}],"employee":{"Name":"Sara Knuuti","Title":"Psykologi, työnohjaaja, pedagogi","Email":"sara(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":97,"name":"Sara.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_38","title":"\"Oonko mä erilainen vai tavallinen lapsi, kun mulla on ADHD?\"","slug":"oonko-m-erilainen-vai-tavallinen-lapsi-kun-mulla-on-adhd","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/f843cfa987c3e1d7e59d6f12739c10e7.png absPath of file","name":"f843cfa987c3e1d7e59d6f12739c10e7","publicURL":"/static/a15152351e15a8689e8b2fb77dfb55c2/f843cfa987c3e1d7e59d6f12739c10e7.png"},"publishedAt":"2024-11-19","content":"Oman lapsen mielen hyvinvoinnista keskustelu mietityttää monia vanhempia. Mitä jos lapsellani on tunnistettu mielenterveyden tai käyttäytymisen haaste, jolle on asetettu lääketieteellinen diagnoosi? Kuinka otan puheeksi oman lapseni kanssa diagnoosin? Kuinka vastaan kysymyksiin?\n\nYksi yleinen kysymys tulee usein lapsilta itseltään: olenko tavallinen vai olenko erilainen, kun minulla on tämä diagnoosi? Vanhempana saatat tietää, että neuropsykiatrisiin diagnooseihin kuuluu ryhmä toisistaan erilaisia diagnooseja, kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöt ADHD ja ADD, autismikirjon laaja kokonaisuus, Touretten syndrooma ja kielen kehityksen häiriöt. Saatat myös tietää, että näihin diagnooseihin tyypillisesti kuuluvia piirteitä on monilla ihmisillä, joille ei ole asetettu diagnoosia. Voi olla, että meissä jokaisessa on jotakin \"neuroepätyypillistä\" - samalla tunnistaen tarpeen myöntää neuroepätyypillisyyden tuoma kuormitus ja tuen tarve. Kuitenkin toisinaan lievinäkin näkyvistä piirteistä, jotka eivät haittaa elämää, saatetaan puhua leimaavasti. Siksi monet vanhemmat saattavat vältellä diagnoosin tai piirteiden puheeksi ottamista oman lapsen kanssa. Miten sitten tulisi toimia, jos oma lapsi itse kysyy kysymyksiä omasta erilaisuudesta?\n\nVinkkejä erilaisuudesta ja tavallisuudesta keskustelemiseen:\n\n1. Kerro lapselle, että on hienoa, että hän haluaa jutella asiasta\n2. Puhukaa tavallisuudesta: onko \"tavallisena oleminen\" lapsen oma kokemus joukkoon kuulumisesta, havainto siitä, että toimii sääntöjen mukaan, vai sitä ettei erotu joukosta? Kuka oikeastaan on \"tavallinen\"?\n3. Puhukaa erilaisuudesta: missä asioissa erilaisuus näkyy ja miten erilaisuuksista on haittaa ja hyötyä elämän eri osa-alueilla? Puhukaa diagnoosien tarkoituksesta antaa apua ja tukea niille ihmisille, joilla tunnistetaan arkea haittaava pulma.\n4. Puhukaa lapsen omista haasteista ja voimavaroista, joita liittyy erityispiirteisiin\n5. Puhukaa tunteista, joita voi liittyä omaan erilaisuuteen liittyviin haasteisiin, vertailuun ja identiteettiin, ajatukseen minusta\n6. Puhu siitä, miten sinulle vanhempana lapsi on ihana, rakastettava ja juuri hyvä sellaisena kuin on\n7. Kysy vinkkiä vanhemmuuteen: mikä voisi olla vanhemman toiminnassa sellainen asia, jota juuri tämän ikäinen ihana, omalla tavallaan erilainen ja omalla tavallaan tavallinen lapsi haluaisi lisää?\n\n<br>\n\n**Eveliina Holmgren**\n<br>\nPsykologi (PsT), kasvatus- ja kehityspsykologian erikoispsykologi\n<br>\nCoach","categories":[{"name":"Neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja nuoret"}],"employee":{"Name":"Eveliina Holmgren","Title":"Psykologi (PsT), kasvatus- ja kehityspsykologian erikoispsykologi, coach","Email":"eveliina(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":25,"name":"Eveliina kuva (2).jpeg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_37","title":"Miksi suhde omaan äitiin voidaan kokea vaikeana? ","slug":"miksi-suhde-omaan-itiin-voidaan-kokea-vaikeana","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/75b2b4be51ba3e97623611cf65958d90.jpg absPath of file","name":"75b2b4be51ba3e97623611cf65958d90","publicURL":"/static/c1cdc9966e2e39ef94d90efeeca54718/75b2b4be51ba3e97623611cf65958d90.jpg"},"publishedAt":"2024-10-21","content":"\nAikuisina voimme joskus huomata, että suhde omaan äitiin herättää meissä edelleen monenlaisia tunteita. Äiti on meille usein rakas ja tärkeä, mutta toisinaan häntä kohtaan voi tuntea voimakasta ärtymystä tai kiukkua, joskus aika yllättäenkin. Mistä nämä ärtymyksen tunteet voivat johtua?  \n\nÄitisuhteeseen, kuten muihinkin ihmissuhteisiin sisältyy paljon monenlaisia tunteita: rakkautta ja vihaa, kateutta, syyllisyyttä ja myös kiitollisuutta. Hankalaksi suhteen äitiin tekee esimerkiksi pitkä yhteinen historia, joka alkaa jo kohdussa ja syntymässä. Jo vauvoilla on sekä miellyttäviä ja tyydyttäviä kokemuksia äidistä, että pettymyksen tunteita. Äitiin kohdistuu valtavasti odotuksia, jopa pohjattomasti. Hänen odotetaan tyydyttävän lapsen kaikki tarpeet. Kaikkien tarpeiden tyydyttäminen ei kuitenkaan koskaan voi onnistua täydellisesti, se ei yksinkertaisesti ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista. Näistä varhaisista pettymyksistä voi jäädä katkeria tunnelmia, ellei yhteyttä saada uudelleen rakennettua ja korjattua. Vihan ja rakkauden tunteet pitäisi pystyä integroimaan niin, että rakkaus pysyisi vahvempana ja voimakkaampana.  \n\nMyös äideillä voi olla valtavia odotuksia lastensa suhteen ja hekin joutuvat joskus pettymään. Näistä molemminpuolisista pettymyksistä ja kohtaamattomuudesta voi syntyä hankalia vuorovaikutuskuvioita äidin ja lapsen välille.  \n\nÄidissä - tai lapsessa – voi myös nähdä jotain sellaista, mitä ei siellä todellisuudessa ole. Voidaan kokea, että lapsi vaikka muistuttaa isäänsä tai omaa äitiä ja sieltä kaukaisuudesta tulee ja yhdistyy mielessä joitain ei-toivottuja ominaisuuksia. Suhde voi värittyä kaunaisuudella tai katkeruudella omien muistojen tai kokemusten värittämänä. \n\nAikuisena tavattaessa voidaan uudelleen tipahtaa vanhoihin rooleihin eli lapsi –vanhempi –asetelmaan. Äiti tuntuu holhoavalta tai tunkeilevalta kun hän kommentoi jotain lapsensa tekemistä. Tunne saattaa olla peräisin vaikka nuoruudesta, jolloin irrottautuminen äidistä oli käynnissä ja tuntui ärsyttävältä, kun äiti puuttui asioihin.  \n\nÄidissä voi ärsyttää sellainen piirre, mikä on ärsyttävä myös itsessä. Jos on aiemmin ajatellut: “tuollainen musta ei ainakaan tule”, huomaakin keski-iässä, että juuri sellainen minusta on tullut.  \n\nVaikka lapsi on näennäisesti itsenäistynyt ja muuttanut omilleen, hän voi olla edelleen riippuvainen äidistä ja äidin hyväksynnästä eli eriytymistä ei ole tapahtunut. Tässä ollaan usein näennäisesti samaa mieltä asioista, koska pelätään että pahoitetaan toisen mieli, jolloin suhde on itse asiassa epäaidolla pohjalla.   \n\nKuinka omaa äitisuhdetta voi pyrkiä kehittämään ja parantamaan?  \n\nSuhdetta voi pyrkiä parantamaan samoin kuin muidenkin ihmisten kanssa, mutta samalla joutuu hyväksymään sen, että se vaatii työtä. Toista ihmistä ei voi pitää itsestään selvyytenä tai kuvitella että “kyllähän hänen pitäisi tietää mistä minä pidän tai mitä minä haluan”. Toinen ihminen on erillinen, eikä hän voi tietää tai lukea ajatuksia, vaan asioista pitää voida kommunikoida.  \n\nOttaisiko puheeksi äidin kanssa asiat, jotka askarruttavat? Onko jotain, mitä pitäisi selvittää hänen kanssaan tai pyytää tai antaa anteeksi? Syyttely ei auta tai paranna välejä. Ennemminkin olisi hyvä pysähtyä tutkimaan ja yrittää ymmärtää ehkä itseä, mutta myös sitä toista osapuolta - tässä tapauksessa äitiä. Kuulla häntä ja hänen kertomustaan. Toisen ihmisen kohtaaminen, kuunteleminen ja uudenlaisen yhteyden hakeminen voisi parantaa suhdetta. Tunteiden ilmaiseminen, aitous ja rehellisyys vie eteen päin.   \n\n<br>\n<br>\n\n**Pauliina Manninen**\n<br>\nKouluttajapsykoterapeutti\n<br>\n<br>\nKuva: Henrik Salenius ","categories":[{"name":"Vanhemmuus"}],"employee":{"Name":"Pauliina Manninen","Title":"Kouluttajapsykoterapeutti","Email":"pauliina(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":233,"name":"Pauliina.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_36","title":"Miksi nuori ei mene kouluun? Erityisopettajan puheenvuoro","slug":"miksi-nuori-ei-mene-kouluun-erityisopettajan-puheenvuoro","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/abb7ec6e678ccfe7c26477b51c627614.jpg absPath of file","name":"abb7ec6e678ccfe7c26477b51c627614","publicURL":"/static/87889e0b680ef2dde3ee80c8721bf447/abb7ec6e678ccfe7c26477b51c627614.jpg"},"publishedAt":"2024-09-10","content":"#### Aatos klinikalla työskentelevä erityisopettaja ja erityisluokanopettaja Jonna Huttunen pohtii blogikirjoituksessaan syitä nuorten poisjäämiselle koulusta. Jonna Huttunen tarjoaa Aatoksessa pedagogisen tuen (peruskoulu ja toinen aste) lisäksi neuropsykiatrista valmennusta lapsille, nuorille ja perheille.\n\n<br>\n<br>\n\nSuomessa on suuri määrä nuoria, jotka syystä tai toisesta eivät pysty menemään kouluun. Opetushallituksen selvityksen mukaan Suomen yläkouluissa on noin 4000 oppilasta - mikä on noin 2-3% yläkouluikäisistä - joiden koulunkäynti on selkeästi vaikeutunut.\n\nKouluakäymättömyyden taustalla on usein monivyyhtinen ja moniulotteinen haasteiden verkosto. Syitä kouluakäymättömyyteen ei ole vain yhtä tai kahta. Poissaoloja lisäävät syyt kietoutuvat toisiinsa. Poissaolojen taustalla voi olla niin oppilaaseen itseensä, tämän perhe-, kaveri- ja ystäväpiiriin, kouluympäristöön sekä koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyviä haasteita, joiden vuoksi koulunkäynti voi olla hänelle vaikeaa tai jopa mahdotonta. Vertaisryhmän ulkopuolelle jääminen ja kuulumattomuus luokkaan lisäävät nuoren kouluakäymättömyyttä sekä altistavat nuoren syrjäytymiselle.\n\nKouluakäymättömyydestä voi syntyä nuorelle noidankehä. Nuorta voi esimerkiksi ahdistaa kouluun meneminen, mutta vielä enemmän ahdistaa koulutehtävissä jälkeen jääminen. Loppujen lopuksi kouluunmenoahdistus kasvaa entisestään, koska tehtävät ovat tekemättä. Nuoret itse kertovat kouluakäymättömyyden taustalla olevan opiskeluun tai kavereihin liittyvät haasteet, epämiellyttävät oppiaineet, myöhästely tai esimerkiksi ei vain ole motivaatiota koulun käyntiin. Useat ovat kertoneet, että heillä ei ole mitään erityistä syytä olla pois koulusta.\n\nKotiin jäämisen taustalla voi olla vaikka kaverittomuus. Esimerkiksi lukiossa opiskellaan eri kursseilla eri oppiaineissa ja jos ei kaveri olekaan päässyt samalla kurssille, voi nuori jättää kokonaan menemättä tunneille. Neljännen vuoden opiskelijaa voi ahdistaa, koska omat kaverit ovat jo valmistuneet ja nuori ei tunnekaan ketään samalla kurssilla olevaa opiskelijaa. Koulun oppilasmäärä voi olla myös niin pieni, että todellisia kavereita ei ole tai löydy. Kun tuntee menevänsä päivittäin paikkaan, jossa ei löydy omanlaisia nuoria eikä ole ketään, johon voisi samaistua, on vaikea löytää motivaatiota kouluun menemiseen. Kouluun kiinnittymistä ei voi tapahtua, jos nuorella ei ole merkityksellisiä sosiaalisia suhteita koulukavereihin taikka koulun aikuisiin. \n\nVälillä ei löydy selkeää syytä ollenkaan. Peruskoulun ensimmäisen luokan oppilas vaelteli koulupäivän ajan kodin lähettyvillä menemättä kouluun tahi kotiin. Koululainen lähti kouluun aamulla ja palasi lukujärjestyksen mukaan kotiin, mutta oli ollut ”jossain” koulupäivän ajan. Asiaan tietenkin puututtiin ja huoltaja vei oppilaan aamuisin suoraan luokkaan \"saattaen vaihtaen\" -periaatteella. Toimenpiteiden jälkeen koulunkäynti normalisoitui. Syytä ei saatu selville, mutta kouluakäymättömyys liittyi suurella todennäköisyydellä eroahdistukseen ja eropelkoon. Varsinkin pienemmillä koululaisilla kouluun lähtemisen vaikeus voi johtua eroahdistuksesta tai eropelosta. Kokemukseni mukaan voi olla myös niin, että jos nuori ei kotona näe esimerkkiä aamulla töihin tai kouluun lähtemisestä, voi nuoren olla vaikea ymmärtää, miksi ei voi jäädä myös kotiin, kun aikuisetkin jäävät kotiin.\n\nKouluakäymättömyyttä pystytään jonkin verran ennustamaan. Kouluakäymättömyyteen voidaan myös nimetä selittäviä teikijöitä, joilla on vaikutusta siihen. Tekijät voidaan jakaa perhe-, koulu-, tai lapsilähtöisiin tekijöihin. Kouluakäymättömyyden taustalla voi olla erimerkiksi vanhempien avioero, vanhempien vähäinen arvostus koulua tai koulutusta kohtaan tai esimerkiksi vanhemman työttömyys.\n\nKouluahdistukseen ja kouluakäymättömyyteen puuttumiseen on olemassa suuri määrä keinoja. Tarvitaan yhteistyötä koulun ja kodin välillä. Tarvitaan myös koululta halua pitää nuori koulussa ja joustaa nuorelle sopivien ratkaisujen löytämisessä. Tähän on toivottavaa ottaa mukaan myös koulun ulkopuoliset toimijat, jotta saadaan selville koulukäymättömyyden todelliset syyt. Kouluissa on mahdollisuus räätälöidä nuorille erilaisia toisenlaisia keinoja tehdä kokeita, pitää esitelmiä tai muita nuoren koulunkäyntiä edistäviä toimenpiteitä, jos tahtotilaa löytyy. Esimerkiksi lukio-opiskelijoille on nykyään useassa kunnassa Lukiopaja, jossa voi käydä suorittamassa kursseja erityisopettajan sekä ohjaajan kanssa kodinomaisissa tiloissa. Lukiopajalla opiskelija saa intensiivisempää tukea, kuin muuten saisi lukiossa. Useassa yläkoulussa on myös erityisopettajan pitämiä parkkeja, joihin voi mennä tekemään tehtäviä. Porolahden peruskoulussa Helsingissä on Kohti koulua -ryhmä, jossa matalalla kynnyksellä palataan vähitellen kouluun pitkittyneet poissaolon jälkeen erityisopettajan avustuksella.\n\nNuori voi jättää menemättä kouluun joskus hyvin pienenkin syyn takia. Joskus kouluakäymättömyyteen vain luisutaan. Aina tulee selvittää syy, mitä kouluakäymättömyyden taustalla on. Lasten ja nuorten koulukäynti on aina huoltajan vastuulla, ja tämän vuoksi kodin ja koulun yhteistyö on erittäin tärkeää. Koulun järjestäjällä on kuitenkin velvollisuus seurata poissaoloja ja puuttua niihin. Huoltajia tulee tukea, sillä on tärkeää, että kotona jaksetaan tukea ja kannustaa nuorta. Sekä yhteistyö koulun ja kodin ja mahdollisesti moniammatillisen työryhmän välillä tulee toimia nuoren etu edellä, nuoren hyväksi. Kouluakäymättömyyden kohdalla tulisi puhua enemmän kouluun kiinnittymisestä. Miten saadaan nuori kokemaan koulu niin merkitykselliseksi ja turvalliseksi, ettei sieltä ole tarvetta olla pois?\n\n<br>\n\n**Jonna Huttunen**\n<br>\nErityisopettaja, erityisluokanopettaja ja neuropsykiatrinen valmentaja\n\n<br>\n\n**Lähteet:**\n<br>\nS. Määttä, Pelkonen, Lehtisare, M. Määttä, 2020: Kouluakäymättömyys Suomessa. Opetushallituksen julkaisu.\n<br>\nKoljonen 2023: Koulupoissaolot ja kouluakäymättömyys - yhdeksäsluokkalaisten nuorten näkökulma; Taustatekijät, auttamisen keinot ja auttajatahot.\n<br>\nGranroth-Nalkki & Vallenius 2020: Hukataanko oppilas- Miten tuetaan oppilasta, joka käy epäsäännöllisesti koulussa?\n<br>\nVirtanen 2016: Näkökulmia oppilaan kouluun kiinnittymiseen \n<br>\nKearney, C. 2008: Helping school refusing children and their parents. A guide for school-based professionals.\n","categories":[{"name":"Nuoret"}],"employee":{"Name":"Jonna Huttunen","Title":"Erityisopettaja, neuropsykiatrinen valmentaja","Email":"jonna@aatosklinikka.fi","Picture":{"id":167,"name":"Jonna.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_35","title":"Pääsulake mukaan töihin? Vanhemmuus ja pienten koululaisten iltapäivät","slug":"psulake-mukaan-tihin-vanhemmuus-ja-pienten-koululaisten-iltapivt","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/6015af3a2968cb3d4268b6aa88e96a8a.png absPath of file","name":"6015af3a2968cb3d4268b6aa88e96a8a","publicURL":"/static/718e25d116e5896104153bed31571aa3/6015af3a2968cb3d4268b6aa88e96a8a.png"},"publishedAt":"2024-08-22","content":"Onko teidän perheessänne mietitty, mitä pieni koululainen tekee koulupäivän jälkeen? Monelle perheelle tilanne voi olla uusi, vaikkakin usein periaatteessa tiedostettu.\n\nJos iltapäiväkerhoa ei enää ole tarjolla, voivat pitkät, tyhjät iltapäivät tulla yllätyksenä monelle vanhemmalle. Miten lapsi selviytyy koulumatkasta ja oven avaamisesta? Mitä lapsi tekee esimerkiksi kolmen tunnin ajan, odotellessaan muuta perhettä tulemaan kotiin? Jos haluaa lapsen tekevän muuta kuin katsovan youtube-videoita, niin onko muuta keinoa kuin ottaa aamulla pääsulake irti (tästä muuten ei pakastin tykkää)? Suomessa lasten harrastukset keskittyvät ilta-aikoihin. Urheiluseurat, musiikki- ja taideopistot ja kerhot pyörivät usein muualla päivätöissä olevien aikuisten voimin - näistä ei ole apua iltapäiviin.\n \nLapsen persoonallisuus, yksin olemisen puitteet ja aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, millaisia tunteita iltapäivään mahtuu. Jollekin täysin yksin oleminen voi tuntua pelottavalta ja yksinäiseltä, toiselle taas helpotukselta ja rentouttavalta palautumisajalta päivän hälinän ja koulun vaatimusten jälkeen. Jotkut lapset pelkäävät tiettyjä asioita: tyhjän kodin ääniä, rosvoja tai lukkojen taakse jäämistä. Moni lapsi kokee tylsistymistä - tunne, jonka äärellä lapset käyttävät heille tyypillisiä ja heidän oppimiansa toimintamalleja. Monia tunteita, kuten pelkoa, levottomuutta ja tylsistymistä kannattaa ennakoida, puhua näistä ymmärrettävistä tunteista lapsen kanssa ja tehdä suunnitelma, joka auttaa lasta toimimaan näissä tilanteissa. Samalla tuetaan lapsen itsenäiseen toimintaan liittyvää onnistumisen ja vastuun kantamisen tuoman voimaantumisen ja itsevarmuuden tunnetta, vahvistetaan uuden oppimisen ja uteliaisuuden tunteita. On tärkeää myös puhua kodin rajoista ja säätää esimerkiksi televisioon käyttäjäkohtaiset profiilit, estää tietyt sovellukset puhelimesta ja muista laitteista.\n\n<br>\n\n#### Neljä vinkkiä itsenäisiin iltapäiviin\n \n- Tilanteen kartoitus ja taustatyö: kuinka monta iltapäivää lapsi viettää itsenäisesti tai kavereiden kanssa kotona ja montako tuntia? Mitkä ovat kotiintuloajat? Jos yksinäisiä iltapäiviä tuntuu olevan liikaa, niin mitä muita vaihtoehtoja on? Onko tarjolla kerho- tai leikkipuistotoimintaa koululaisille?\n- Yhteistyö lapsen kavereiden ja heidän kotiensa kanssa: Kenen luona lapset saavat olla, mitä kenenkin kodissa saa tehdä? Samalla avoin keskustelu oman lapsen ja tämän kavereiden kanssa: vaikka kaveri saisi tehdä jotakin, ei se tarkoita, että meidän kotona sama olisi ok.\n- Yksin olemisen ohjelmointi yksinäisyyden ja tylsyyden kanssa pärjäämiseksi: paperille kirjoitettu lukujärjestys iltapäiviin (tee läksyt, syö välipala, rakenna legoja, piirrä, ulkoile, soita ukille jne.)\n- Kokeilut ja joustavuus: Uuden tilanteen haltuunotto vaatii aikaa sekä lapsilta että vanhemmilta. Siksi nyt syksyn alussa on hyvä tehdä monenlaisia kokeiluja: toimisiko torstai-iltapäivisin kirjastokäynti koulun jälkeen? Toimisiko yksi ruuduton päivä viikossa - ja toisena päivänä elokuvan katsominen? Kokeilujen kautta on mahdollista katsoa, mikä omalle lapselle, perheelle ja lapsen koulu- ja kaveritilanteelle sopii.\n\n<br>\n\n**Eveliina Holmgren**\n<br>\nPsykologi, kasvatus- ja kehityspsykologian erityispsykologi. coach","categories":[{"name":"Vanhemmuus"}],"employee":{"Name":"Eveliina Holmgren","Title":"Psykologi (PsT), kasvatus- ja kehityspsykologian erikoispsykologi, coach","Email":"eveliina(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":25,"name":"Eveliina kuva (2).jpeg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_28","title":"Dialogisuuden taitoja lapsille (ja varsinkin aikuisille)","slug":"dialogisuuden-taitoja-lapsille-ja-varsinkin-aikuisille","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/dc125104c763201b51a8919e1133b016.png absPath of file","name":"dc125104c763201b51a8919e1133b016","publicURL":"/static/67402b7a5a7f809ecb2e0f9deed8b4e3/dc125104c763201b51a8919e1133b016.png"},"publishedAt":"2024-05-28","content":"Dialogi tarkoittaa kohtaamista, jossa osapuolet antavat itselleen ja toisilleen nätisti tilaa. Tilan antaminen tarkoittaa, että osapuolet haluavat kuunnella toisiaan, yrittämättä olla itse enemmän oikeassa kuin toinen.\n\nKeskustelu lasten välisestä kiusaamisesta ja väkivallasta on  ajankohtainen yhteiskunnassamme.  Kysytään, miten ihmeessä lasten sosiaalisia taitoja saataisiin vahvistettua.\n\nSamaan aikaan huomataan, että meidän aikuisten antama esimerkki kuuntelemisen ja arvostamisen taidoissa - jotka muodostavat dialogisuuden ytimen - on monin paikoin surkeaa. Miten lapsi voi oppia sanomaan \"hei ollaan tästä asiasta eri mieltä, mutta ei haukuta toisiamme jooko?\", kun hän samaan aikaan kuulee ympärillään olevien aikuisten kärjistyneitä, yksisilmäistä totuutta etsiviä kuittailuja ja vihapuhetta toisiaan kohtaan? Lapsen olisi tärkeä kuulla aikuisen sanovan \"hei, tuo tyyppi näkee maailman kyllä tosi eri tavalla kuin minä - hänen näkökulmastaan tuo mielipide on varmasti ihan yhtä oikea kun minun mielestä on minun mielipiteeni\".\n\nKuulevatko lapset näitä esimerkkejä ympärillään? Vai onko niin, että meillä aikuisilla itsellämme on nyt niin tiukka tilanne, että oman asian puolustaminen tuntuu välttämättömältä? Jos aikuisen vuorovaikutusta leimaa pelko siitä, että vain oman tahdon toteutuminen varmistaa selviytymisen, ei ole helppoa kuunnella rauhassa ja yrittää ymmärtää omasta kannasta eriäviä mielipiteitä. Ja jos ei ole varaa kuunnella, ei dialogi ole mahdollista. Olemmeko me näin tiukoilla?\n\nDialogisuuden edellytyksenä on tahto ymmärtää asiaan liittyviä monia näkökulmia, jotka saavat rauhassa \"co-exist\" eli olla olemassa rinnakkain. Ei siis ole kyse selviytymiskamppailusta, jossa toisen olemassaolo on uhka toiselle, vaan rinnakkain olemisesta. Tämä on vaativa juttu: miten voin hyväksyä sen, että toisen ääni ajaisi oman ääneni yli? Mistä jään paitsi, jos en voita? \n\nEnnen kuin edes toivomme lasten dialogisuuden taitojen parantuvan, pitäisi meidän aikuisten arvioida omaa vuorovaikutustyyliämme. Miten me puhumme toisillemme vaikkapa sosiaalisessa mediassa tai politiikassa? Leimaako puhettamme toisen mustamaalaaminen, pussittaminen ja syytteet, vai yhteisen ymmärryksen hakeminen? Vasta tämän peiliin katsomisen jälkeen voidaan huhuilla keinoja lasten dialogisuuden taitojen kehittämiseen.\n\n<br>\n\n**Eveliina Holmgren**\n<br>\nPsykologi (PsT)\n<br>\nKasvatus- ja kehityspsykologian erikoispsykologi\n<br>\nCoach","categories":[{"name":"Nuoret"},{"name":"Lapset"}],"employee":{"Name":"Eveliina Holmgren","Title":"Psykologi (PsT), kasvatus- ja kehityspsykologian erikoispsykologi, coach","Email":"eveliina(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":25,"name":"Eveliina kuva (2).jpeg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_27","title":"Apua tunnetaitoihin ja vuorovaikutukseen lasten kanssa","slug":"apua-tunnetaitoihin-ja-vuorovaikutukseen-lasten-kanssa","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/d34febb5fac9186a7d84a93b03eccaaf.png absPath of file","name":"d34febb5fac9186a7d84a93b03eccaaf","publicURL":"/static/cd42732713502975b324b27656867e21/d34febb5fac9186a7d84a93b03eccaaf.png"},"publishedAt":"2024-04-04","content":"#### MENTALISAATIO APUNA PERHEEN VUOROVAIKUTUKSESSA\n\n<br>\n\n**MITÄ ON MENTALISAATIO?**\n\nMentalisaatiolla tarkoitetaan ihmisen kykyä pohtia ja havainnoida omia ja muiden mielen sisältöjä, kykyä ajatella ajatuksia, kokemuksia ja tunteita ilmikäyttäytymisen takana. Mentalisaatiokykyä on myös pyrkimys ymmärtää itseään ja toista, samalla tiedostaen sen, ettei koskaan voi täysin tietää mitä toinen ajattelee tai kokee.\n\nMentalisaatiokyky auttaa meitä havainnoimaan ja tulkitsemaan itseämme ja toisia vuorovaikutuksessa, sitä miten ajatukset ja tunteet vaikuttavat itseemme, toisimme, ja yhteiseen vuorovaikutukseen.\n\nMentalisaatio on kyky, ei synnynnäinen ominaisuus. Se on kehityksen tulos, ja mentalisaatiokykyä voi kehittää läpi elämän. \n\n<br>\n\n**MENTALISAATIOKATKOKSET** \n\nKaikilla meillä tulee mentalisaatiokatkoksia ja mentalisaation heikentymistä, reaktiivista automatisoitunutta toimintaa esimerkiksi voimakkaan tunnepitoisissa tilanteissa, kuormituksen/stressin lisääntyessä ja vuorovaikutukseen liittyvissä ristiriitatilanteissa. Myös mielenterveyden häiriöissä (esim. masennus, ahdistuneisuushäiriöt) mahdollisuus käyttää mentalisaatiokykyä heikentyy.\n\nMentalisaatiokatkoksia tulee kaikille, eikä tavoitteena olekaan pystyä aina pysymään rauhallisena tai ristiriidattomana. Kaikessa ihmisten välisessä olemisessa väärinymmärryksiä ja ristiriitoja syntyy, se on elävää elämää. Merkityksellistä on se, miten katkokset korjataan, millä tavoin yhteys palautetaan ja miten erimielisyyksiä tai väärinymmärryksiä niiden jälkeen käsitellään, miten vuorovaikutusyhteyteen palataan. On myös tärkeää tiedostaa, että lapsen ja vanhemman suhteessa vanhemmalla on aina vastuu yhteyden palauttamisessa ja siten myös mentalisaation käyttöön ottamisessa suhteessa lapseen kuin toisinpäin – lapsen mentalisaatiokyky on vasta kehittymässä, eikä lapsi vielä kykene ainakaan hankalissa tilanteissa mentalisoimaan aikuista.\n\nJos arjen hankalissa tilanteissa aikuinen reagoi reaktiivisesti/impulsiivisesti tai pelokkaasti, tai esimerkiksi arasti tai vetäytyvästi, lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea ja huomiota omiin tarpeisiinsa tai tunnesäätelyn avuksi. Sen lisäksi lapsi joutuu kestämään hänen näkökulmastaan vaikean tai hankalasti käsiteltävissä olevan vanhemman reaktion, mikä lisää lapsen kuormitusta entisestään. Lapsi toimii parhaan kykynsä mukaan niillä keinoilla mitä hänellä juuri sillä hetkellä on käytössään.\n\n<br>\n\n**VANHEMMAN MENTALISAATIO** \n\nVanhemmuuden näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, että kyky mentalisoida kehittyy lapselle mentalisoivien lähiaikuisten kanssa vuorovaikutuskokemuksissa. Vanhemman on tärkeää olla kiinnostunut lapsen näkökulmasta ja tarpeista ja sitä kautta saada lapselle kokemus, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi oman vanhempansa mielessä. Vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa tunteet ja ajatukset ovat yhteydessä, mutta erillisiä omista tunteista ja ajatuksista.\n\nVanhemman toimiva mentalisaatiokyky luo lapsen kehitykselle suotuisamman ja säädellymmän vuorovaikutusympäristön. Kun vanhempi tiedostaa paremmin, miten itselle tai lapselle haastavissa tilanteissa toimii ja mitä sen taustalla on, löytyy enemmän ymmärrystä ja keinoja toimia lapsen kehitystä palvelevalla tavalla. \n\n<br>\n\n**LAPSEN MENTALISAATIO**\n\nMentalisaatiokyky kehittyy mentalisoivan aikuisen tuella. Noin 5-vuotiaalla lapsella on jo kyky erottaa sisäisen ja ulkoisen todellisuuden ero ja se, että ”ajatus on vain ajatus” ja siihen voi vaikuttaa; oma mieli on erillinen toisten mielestä ja tunteista.\n\nNuoruusikä on mentalisaation kehityksessä erityisen haasteellinen vaihe, sillä neurobiologiset muutokset vaikuttavat tässä kehitysvaiheessa mentalisaatiokykyä heikentävästi, kun aivojen ja hermosolujen yhteyksien uudelleen järjestäytyessä säätelytaidot ovat myllerryksessä. Vaikka nuoruusikä on myös suuren kehityspotentiaalin aikaa, mentalisaation näkökulmasta se on myös erityisen haavoittuvaa aikaa.\n\nErityishaaste mentalisaatiokyvyn kehitykselle on neuropsykiatrisissa häiriöissä. Erityisesti autismikirjon häiriöissä mentalisaatiokyky on rakenteellisesti rajoittunut tai puutteellinen. Tämä näkyy esimerkiksi vaikeutena ymmärtää ja pohtia abstraktilla tasolla omassa mielessä olevia kokemuksia ja tunteita, vähäisenä kiinnostuksena tai motivaationa muihin ihmisiin ja vaikeutena ymmärtää toisen ihmisen mieltä. \n\n<br>\n\n**MENTALISAATIO PERHEEN VUOROVAIKUTUKSESSA**\n\nPerhe luo ympäristön, joka stimuloi mentalisaatiokyvyn heikentymistä päivittäin esimerkiksi voimakkaiden tunnetilojen noustessa tai ristiriitatilanteissa. Mentalisaatio ei ole mustavalkoisesti ”on-off”, vaan kyky saada mentalisaatiota käyttöön ja vuorovaikutuksen palvelukseen vaihtelee hetkittäin, sekä ulkoisista että sisäisistä tekijöistä johtuen. Mentalisaatiokyky voi heikentyä tai toisinaan kokonaan estyä, kunnes rauhoittumisen myötä mentalisaatiokykyä saadaan taas paremmin käyttöön ja yhteys toiseen palautuu.\n\nKyky mentalisointiin lisää mahdollisuutta ymmärtää ja tulkita lasta riittävän usein oikein. Se antaa myös keinoja toimia silloin, kun tulee vaikeuksia. Jo pelkästään omien tunteiden, ajatusten ja toimintamallien ja niiden taustalla olevien ilmiöiden parempi tiedostaminen auttaa sen ymmärtämiseen, miten ne vaikuttavat vuorovaikutukseen. Kun vanhempana itse pysyy säätelykykyisempänä, voi hankalissa tilanteissa paremmin huomioida myös lapsen näkökulman ja toimia rakentavammalla tavalla.\n\nMentalisaatiokyvyn lisääntyessä vanhemman ymmärrys lapsen näkökulmasta ja tarpeista lisääntyy, ja vanhempi oppii reagoimaan lapsen kehitystä palvelevalla tavalla (”behaviour becomes meaningful”). \n\n<br>\n\n**TOIMIVA MENTALISAATIOKYKY?**\n\nJo ymmärrys mentalisaatiosta ja sen vaikutuksesta omaan mieleen ja toimintaan vahvistaa vanhemman kykyä pohtia lapsen mielen tiloja, käytöksen/oireilun takana olevia tunteita ja lapsen kokemusta, ja mahdollistaa vanhemmalle kykyä toimia kannattelevasti ja ”ei-reaktiivisesti” stressaavissa tai tunnepitoisissa tilanteissa.\n\nToimiva mentalisaatio tukee lapsen kasvua, erillisyyttä, omia tunnesäätelytaitoja ja myös oman mentalisaatiokyvyn kehittymistä vahvistamalla turvallista ja sensitiivistä vuorovaikutusta perheenjäsenten välillä.\n\n<br>\n\n**Laura Widenius**\n<br>\nLastenpsykiatrian erikoislääkäri\n<br>\nPerheterapeutti (mentalisaatioperheterapian täydennyskoulutus MBT-F)\n<br>\nTyönohjaaja ","categories":[{"name":"Perheterapia"},{"name":"Neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja nuoret"}],"employee":{"Name":"Laura Widenius","Title":"Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja.","Email":"laura(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":229,"name":"Laura.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_26","title":"Några tankar om psykiskt välmående","slug":"ngra-tankar-om-psykiskt-vlmende","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/48894aa76db75494df52ea8d915bd709.png absPath of file","name":"48894aa76db75494df52ea8d915bd709","publicURL":"/static/7dc747918275a25e3e5ad10d7e53abac/48894aa76db75494df52ea8d915bd709.png"},"publishedAt":"2024-03-04","content":"Vi människor går ofta igenom en oändlig mängd tankar, känslor och intryck under en dag. Det hör till vanligt mänskligt liv, att ibland känna sig ledsen, modfälld och trött, liksom att känna sig glad, ivrig eller förväntansfull. Variationen av känslor är oändlig, liksom varje enskild persons eget sätt att ta sig an vardagen med all dess krav, utmaningar men också fina stunder, värdefulla möten och händelser. Om du ändå märker, att du känner dig tyngd eller har en motig vecka på gång, kan det vara värt att tänka på följande saker, som ett slags första hjälp.\n\n<br>\n\n**Kom ihåg att ta hand om dina basbehov**\n\nSom vuxna har vi ibland en tendens att glömma bort, att vi behöver ta hand om oss själva långt på samma sätt vi skulle ta hand om ett litet barn. Vi människor mår hela vårt liv bra av att vi tar hand om våra basbehov. \n\nDet är viktigt att vi ser till att ge oss själva tillräckligt mycket sömn: även om vi ibland t ex vakar länge någon natt, eller stiger väldigt tidigt upp en morgon, mår vi i regel bra av att ha en någorlunda jämn sömnrutin. Att ta en tupplur ibland är skönt och helt ok, men det är bra att se till att den inte blir för lång. Även om människor har olika sömnbehov, behöver de flesta av oss 7-9 timmar sömn per natt. \n\nPå samma sätt behöver vi ge oss själv tillräckligt mycket näring, och vi mår i allmänhet bra av att ha en någorlunda jämn matrytm. Det är bra att tänka på att ge sig själv mat och näring med de olika delarna ur kostcirkeln, men också att ge sig själv något gott man verkligen njuter av i lämplig balans mellan varven. Vi behöver också se till att vi dricker tillräckligt mycket vatten. Om vi känner oss nere, kan alkohol mest förvärra situationen och göra ångesten starkare. Däremot kan t ex ett glas gott vin verkligen förhöja en middag eller andra sociala situationer. \n\nNär barn är yngre, är vuxna i allmänhet aktiva med att se till att de vistas ute. På daghemmen är man ute i ur och skur, och även i skolan betonas utomhusaktiviteter. När vi blir vuxna kan det finnas en tendens till att vi glömmer bort, hur viktigt det är att vistas utomhus. Att gå ut en sväng på en promenad, eller att välja att promenera en bit av arbetsvägen är enkla men viktiga sätt att hjälpa också vårt psykiska mående. När vi känner ångest är ett bra första hjälpen knep att ge sig själv mild rörelse utomhus. Det är också med forskning belagt, att vistas i en skog lugnar oss och ger oss välbefinnande. \n\n<br>\n\n**Kolla din inre dialog**\n\nJag har i mitt dagliga arbete som psykoterapeut märkt, att ett gemensamt drag hos de flesta människor är, att vi är otroligt duktiga på att kritisera oss själva, och tala nedvärderande om oss själva. Då vi möter motgångar, eller har något slag av konflikt, är det rätt vanligt att vi utgår ifrån att saker och ting är vårt fel, att det är vi som gjort bort oss, eller inte varit tillräckligt bra. Vi ställer ofta orimliga krav på oss själva. \n\nGör dig aktivt medveten om sättet du talar till dig själv, din s k inre dialog, där du står framför badrumsspegeln. Hur skulle du reagera om någon talade så till din bästa vän? Är det verkligen rimligt att du skulle vara fullt så klandervärd som den inre kritiska rösten gör gällande? Det är viktigt att öva sig i att tala på ett förstående, accepterande och varmt sätt till oss själva. Du gör så gott du kan, under de omständigheter som råder. Det är förståeligt att vissa saker känns svåra att få gjorda. Detta utesluter inte, att vi ibland också gör bort oss, säger på ett dumt sätt el dyl, och visst ska vi också reflektera över detta när sådant sker. Men vi tenderar att vara orimligt stränga mot oss själva, vilket kan ge upphov till stark ångest och psykiskt illamående. När vi kan lätta på dessa orimliga inre krav, leder det ofta till en känsla av lättnad och ökat välmående. \n\n<br>\n\n**Lägg märke till vad som händer i kroppen**\n\nDet är vanligt att vi människor är ganska bra på att känna igen och uttrycka att vi har ångest över en given situation. Men vad innebär det egentligen? Vi tänker ofta på ångest som en känsla, men egentligen är ångest ett tecken på att det finns känslor i rörelse i oss, som vi av en eller annan orsak i den stunden har svårt att känna igen, förstå eller acceptera. Det finns i allmänhet känslor som är lättare för oss att känna igen och acceptera, så som glädje, eller ledsenhet. Andra känslor tenderar vara svårare att för oss att ta in, och ilska är en av dem. Det är vanligt att vi vill tränga bort känslan av ilska, kanske för att vi som små fått negativ respons då vi varit arga och besvärliga. Vi har då lärt oss, att det är bättre att tränga bort den känslan, för att inte riskera att bli avvisade. Ett av de allra viktigaste motiven för oss människor är att känna att vi får höra till, och rädslan att bli avvisad är en av våra allra starkaste rädslor ändå från att vi är små. Ett första sätt att börja ta oss an vår ångest, och försöka känna igen känslan bakom, är att lyssna inåt, och lyssna på kroppen. Var i kroppen känns ångesten? Är den som ett tryck över bröstet? Har vi knip i magen? Huvudvärk? Genom att lyssna inåt på detta sätt kan vi börja få ledtrådar till, vad vi egentligen kände, i den situationen som gav oss ångest. Att få tag i känslan och bearbeta den, så som att t ex tillåta sig att känna sin ilska fullt ut, ger en känsla av lindring och det hjälper oss må bättre. \n\n<br>\n\n**Lämna dig inte ensam med svåra känslor**\n\nJag tycker mig i mitt arbete ha lagt märke till, att det kan finnas en tendens till att i vårt land glorifiera detta med att klara sig själv i situation som situation. Av någon anledning tänker man att man ensam ska bära sådant som är svårt, att det är skamligt att ha det tungt och att man bara ska bita ihop och kämpa på. Som tur märker jag även en förändring på denna punkt. Personer som kommer till mottagningen vill dela med sig, och vill få hjälp, och det är väldigt värdefullt. Du behöver inte, och ska inte lämna dig ensam med alltför svåra eller tunga känslor. Du får söka hjälp, och dela med dig, om det känns väldigt tungt. Har du en vän du kan tala med? Har du möjlighet till samtalsstöd i din skola, på din studieplats eller arbetsplats? Ofta kan ett eller några samtal om t ex en svår situation ge en avsevärd känsla av lättnad, och det svåra är lättare att bära när man inte är helt ensam om det. \n\n<br>\n\n#### **Jessica Lindman**\n\nPsykolog, psykodynamisk barn- och ungdomspsykoterapeut\n","categories":[{"name":"Psykologia"}],"employee":{"Name":"Jessica Lindman","Title":"Psykolog, psykodynamisk barn- och ungdomspsykoterapeut Psykologi, psykodynaaminen lasten- ja nuorten psykoterapeutti","Email":"jessica(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":74,"name":"Jessica.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_25","title":"Perheterapia psykoterapiamuotona","slug":"perheterapia-psykoterapiamuotona","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/13dc0830a0b76c43f421536e96b454e0.png absPath of file","name":"13dc0830a0b76c43f421536e96b454e0","publicURL":"/static/2e1f24d8e34e193a2810dfeac1f3e3be/13dc0830a0b76c43f421536e96b454e0.png"},"publishedAt":"2024-02-05","content":"**KUKA ON PERHETERAPEUTTI?**\n\n<br>\n\nPerheterapeutti on koulutettu psykoterapeutti, jolla on taustallaan soveltuva ammatillinen koulutus useimmiten terveydenhuollosta tai sosiaalialalta, sekä riittävästi mielenterveysalan tai sitä vastaavaa asiakastyökokemusta ja henkilökohtainen soveltuvuus alalle. Psykoterapeutti on suojattu ammattinimike, ja Valvira myöntää oikeuden käyttää tätä nimikettä psykoterapeutiksi kouluttautumisen jälkeen. Pari- ja perheterapiakoulutuksissa voi olla erityisiä painopisteitä tai viitekehyksiä (esimerkiksi psykodynaaminen/psykoanalyyttinen, traumafokusoitu, tunnekeskeinen), mutta usein perheterapeuttien työote on integratiivinen ja siinä voi yhdistyä monenlaiset taustateoriat. \n\n<br>\n\n**MISSÄ TILANTEESSA PERHETERAPIA VOI AUTTAA?**\n\n<br>\n\nPerheterapiaa voidaan käyttää hoitomuotona silloin, jos perheessä on vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia, ristiriitoja tai perheensisäisiä konflikteja. Myös perheen elämänkriiseissä perheterapia soveltuu hyvin hoitomuodoksi, esimerkiksi silloin, jos perhettä kohtaa traumaattinen tapahtuma, jos perheenjäsen sairastuu vakavasti (joko fyysiseen tai psyykkiseen sairauteen), tai on huolta vanhemmuuteen tai lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista. On hyvä muistaa, että perheterapiaa voidaan käyttää psykoterapiamuodoksi myös yhden perheenjäsenen, joko lapsen, nuoren tai aikuisen mielenterveyden häiriön hoidoksi ilmankin, että perhesuhteisiin liittyy mittavia ongelmia. Perheterapia voi olla ainoa hoitomuoto ja toteutua sellaisenaan, tai muun hoidon (kuten esimerkiksi lääkehoidon tai yksilöpsykoterapian) tukena. Yksittäisen perheenjäsenen sairaus tai mielenterveyden häiriö vaikuttaa jollain tavalla kaikkiin perheenjäseniin. Lasten ja nuorten hoidoissa olisi tärkeä jollain tavalla aina huomioida ne lähisuhteet, joissa lapsi arkea elää, ja joissa oirehdinta useimmiten myös on näkyvää ja vaikeudet tulevat esille. Tutkimukset osoittavat, että perheterapia on tuloksellista mm. mieliala- ja ahdistushäiriöiden, pakko-oireiden, syömisongelmien, päihdeongelmien, somaattisten sairauksien aiheuttamien psyykkisten oireiden ja skitsofrenian hoidossa, erityisesti silloin kun tilanteeseen liittyy myös ristiriitoja perhesuhteissa. \n\n<br>\n\n**KETÄ PERHETERAPIAAN OSALLISTUU?**\n\n<br>\n\nPerheterapiaan osallistuu ne perheenjäsenet, jotka ovat halukkaita tulemaan mukaan perheterapiatapaamisille. Jokaisella käynnillä ei suinkaan tarvitse aina olla koko perheen paikalla, vaan perheterapiaprosessi voi toteutua monimuotoisesti siten, että eri tapaamisiin voi osallistua joko koko perhe, osa siitä (esimerkiksi lapsi ja vanhempi, pelkästään vanhemmat, pelkästään sisarukset), tai yksittäinen perheenjäsen, sen mukaan mikä on terapiaprosessin kannalta perusteltua. Perheen kanssa sovitaan ja suunnitellaan yhdessä, ketä kulloinkin on paikalla.\n\nPerheterapia ei ole pelkästään ydinperhettä varten, vaan siihen voi osallistua myös muita merkityksellisiä lähipiirin jäseniä, kuten isovanhempia, sisaruksia, entisiä tai uusia perheenjäseniä. Perheterapia voi toteutua myös aikuisen lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.\n\n<br>\n\n**PERHETERAPIAN TIIVIYS JA KESTO?**\n\n<br>\n\nPerheterapia voidaan sopia toteutuvaksi tiiviydeltään sen mukaan, mikä on tarkoituksenmukaista perheen tilanteen ja tuen tarpeen kannalta. Kriisitilanteessa perheterapia voi toteutua tiiviistikin, esimerkiksi viikon välein, kun taas pitkäaikaisemmassa työskentelyssä tapaamisia voi olla 2-3 viikon välein. Kesto voi vaihdella lyhytterapiasta (esim. 10-15 tapaamiskertaa) pitkäaikaiseen hoitoon, jopa useiden vuosien mittaiseen terapiaprosessiin asti. \n\n<br>\n\n**MITÄ PERHETERAPIASSA TAPAHTUU?**\n\n<br>\n\nYhteisen työskentelyn alussa perheterapeutti tutustuu perheen tilanteeseen ja arvioi yhdessä perheen kanssa perheterapian mahdollisuuksia. Perheterapiahoitoon päädyttäessä terapialle asetetaan yhdessä perheen kanssa työskentelyn tavoite. Tapaamisilla keskustellaan esimerkiksi perheestä, perhesuhteista, tunteista, kommunikaatiosta ja vuorovaikutuksesta, ja pyritään löytämään ymmärrystä ajankohtaisesti perhesuhteita kuormittavista tekijöistä ja niiden taustoista. Tärkeänä tavoitteena on aina vahvistaa perheessä jo olemia voimavaroja ja niitä asioita, jotka jo toimivat. Silloin kun lapsia on mukana terapiatapaamisilla, usein hyödynnetään myös erilaisia toiminnallisia menetelmiä kuten esimerkiksi erilaisia kortteja, piirtämistä, leikkiä, sukupuun laatimista, pelaamista, valokuvia tai muita luovia menetelmiä. Nämä kytketään aina osaksi terapeuttista työskentelyä. Perheterapiatapaamiset mahdollistavat usein sellaisten ilmiöiden, asioiden tai suhteiden käsittelyä, joihin perheen on ilman ulkopuolista apua ollut vaikea pysähtyä tai niistä on ollut vaikea puhua. Perheterapeutti auttaa turvallisesti rakentavan keskusteluyhteyden ja vuorovaikutustavan löytymisessä. Turvallinen tila luo mahdollisuuden psyykkisesti merkityksellisten asioiden prosessoimiselle. Kaikkien tapaamisiin osallistuvien perheenjäsenten ääni on yhtä tärkeä. Kuunteleminen, kuulluksi tuleminen ja pyrkimys ymmärtää toisia on keskeistä työskentelyssä. \n\n<br>\n\n**MIKÄ PERHETERAPIASSA AUTTAA?**\n\n<br>\n\nPerheterapiassa hoidetaan sekä yksilöä, että koko perhettä ja heidän välisiä suhteitaan. Tutkimusten mukaan myös perheenjäsenet hyötyvät hoidosta. Perheterapeutti ei neuvo, ohjaa tai anna valmiita ratkaisuja, vaan auttaa perheenjäseniä itse löytämään heidän kannaltaan merkityksellisiä oivalluksia suhteisiin ja vuorovaikutukseen liittyen. Tällä tavoin perheterapiassa on mahdollisuus löytää rakentavampia tapoja kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa perheenjäsenten kanssa, uudenlaisia tapoja toimia, ajatella ja löytää merkityksiä asioiden välille. Kun uudenlaista ymmärrystä terapiatapaamisilla keskusteltuihin asioihin löytyy sekä perheenjäsenten välille että perhesuhteisiin, syntyy myös hyvinvointia palvelevia tapoja toimia perheenä ja perhesuhteissa heidän omassa arjessaan.\n\n<br>\n\n**MITEN PERHETERAPIAAN PÄÄSEE?**\n\n<br>\n\nPerheterapiaa voi saada omakustanteisesti, ja myös osa sairaskuluvakuutuksista voi korvata perheterapiaa, mikäli vakuutus kattaa psykoterapiakuluja. Osa kunnista voi myöntää palveluseteleitä tai perheterapiaa ostopalveluna. Tietyissä tilanteissa perheterapiaa voi saada myös KELAn tukemana, kuten KELAn kuntoutupsykoterapiana 16-67 -vuotiaan henkilön mielenterveyden häiriön hoitona, tai yksilöpsykoterapian rinnalla, silloin kun muut edellytykset KELAn kuntoutuspsykoterapialle täyttyy. Kaiken ikäiselle kuntoutujille perheterapia voi toteutua myös KELAn vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena, mutta tässä täytyy myös täyttyä KELAn edellytykset tälle kuntoutusmuodolle.\n\n<br>\n\n**Laura Widenius**\n<br>\nLastenpsykiatri\n<br>\nPerhepsykoterapeutti ja työnohjaaja","categories":[],"employee":{"Name":"Laura Widenius","Title":"Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja.","Email":"laura(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":229,"name":"Laura.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_24","title":"Alkoholi lapsiperheessä","slug":"alkoholi-lapsiperheess","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/ac6ecfb79feddd2436f6e2f041b23f41.jpg absPath of file","name":"ac6ecfb79feddd2436f6e2f041b23f41","publicURL":"/static/b7f1cda2f261894493b9876e2885ee50/ac6ecfb79feddd2436f6e2f041b23f41.jpg"},"publishedAt":"2024-01-15","content":"Tammikuu on usein aikaa, jolloin ihmiset pysähtyvät miettimään elintapojaan. Alkoholinkäyttö on yksi kestoteemoista, jotka nousevat säännöllisesti keskusteluun myös mediassa. Viimeksi pari viikkoa sitten Laura Friman kirjoitti [Helsingin Sanomien kolumnissaan](https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009915870.html) alkoholiongelmastaan, jossa kriteerit eivät perinteisillä kulutusmäärien mittareilla täyttyisi. Hän koki ongelmakseen sen, että alkoholi kuuluu jokaiseen tilanteeseen, jossa se on sosiaalisesti hyväksyttyä. Päihdelääketieteen asiantuntijalääkäri Harri Seppälä kommentoi myös [Helsingin Sanomissa](https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000010087079.html) hienosti kolumnia näkökulmasta, että ongelmallisen käytön arviointi ei ole yksioikoista. Vaikka määrät olisivat hallinnassa, voi pohtia esimerkiksi näytteleekö alkoholi liian suurta roolia omissa ajatuksissa. Parhaimmillaan kuitenkin alkoholin käyttöön liittyy myös positiivisia asioita, kunhan tasapaino säilyy, muistuttaa Seppäläkin.\n\nAiemmin ilmestyneeseen [Helsingin Sanomien Meidän perhe -lehden](https://www.hs.fi/perhe/art-2000008082923.html) juttuun alkoholinkäytöstä lapsiperheessä haastateltiin asiantuntijoina minua ja A-klinikkasäätiön ylilääkäriä Kaarlo Simojokea. Jopa 2500 isää ja äitiä vastasi tuolloin lukijakyselyyn omasta alkoholinkäytöstään lasten läsnä ollessa. \n\nAjattelen, että otsikko ”Alkoholinkäyttö lapsiperheessä” nostaa keskusteluun jokaisen perheenjäsenen tarpeet. Kuitenkin moni herkästi kuulee tämän tyyppiset otsikot vanhempia syyllistävinä muistutuksina, vaikka ne eivät olisi tarkoitettu sellaisiksi. Itse halusin lähteä HS:n juttuun mukaan siitä näkökulmasta, että perheessä on monia ihmisiä, joista jokaisella on keskenään erilaiset tarpeet. Jos haluamme, että vanhemmat voivat hyvin omassa roolissaan, ajattelen, että kaikista aiheista tulisi keskustella aika rehellisesti. Mitä tulisi tehdä, jos perheenjäsenten tavat tyydyttää tarpeitaan eivät aivan sovi keskenään yhteen?\n\nKaikille ihmissuhteille tyypillistä on, että osapuolet joutuvat joustamaan jossain asioissa, jotta yhdessä oleminen loksahtaa kohdilleen. Perheissä sopeutuja on yleensä lapsi, vaikka vanhemmistakin tuntuu, että he muokkaavat elämänsä uusiksi lapsen vuoksi. Lapsi asettuu aina siihen tapaan olla, joka hänelle on perheessä annettu.\n\nYhteiskunnan normien edessä vanhemmat joutuvat usein aika ristiriitaisten odotusten eteen. Ennen lasta elämä on ehkä vuosien ajan ollut opiskelijaelämää, jossa ympäristö opetti humalahakuiseen juomiseen. Yllättäen vanhempi on tilanteessa, jossa on tabu enää kaivata menneeseen elämäntyyliin. Hän ehkä yrittää pakottaa itsensä yleisesti hyväksyttyyn viinilasilliseen hyvän ruuan kanssa. Näin käyttö on kohtuullista ja kestää päivänvaloa. Kun asiaa ei ole itse miettinyt läpi, saattaa kuitenkin vahingossa ottaa sen verran lisää, että määrä onkin liikaa lapsen läsnä ollessa. Silloin koetaan herkästi syyllisyyttä ja perustellaan juoman määrää itselleen. Avoin omien tarpeiden miettiminen on paras tapa varmistaa lapsen turvallisuus. Siinä, kun välillä pyytää lastenhoitoapua päästäkseen lenkille, voi yhtä hyvin myöntää tarpeen lähteä yöksi ystävän luo viinipullo mukanaan.\n\nTärkeintä lapsen kannalta on estää vahingossa lipsahtaneet ylilyönnit kotona. Kysymys on tärkeä, koska nykyään 77 % juodusta alkoholista juodaan kotona (Lähde: Juomatapatutkimus 2016, THL). Moni kokee raskaaksi ainaisen vastuullisen roolinsa, josta loman saaminen on erittäin tärkeää. Jos kokee olevansa kovin ahtaalla, ei ehkä keksi muita palautumisen keinoja, kuin joka iltaisen lasillisen. Huonoa vointia lisää oma morkkis.\n\nMitä rehellisemmin asioista puhutaan, sitä toimivampiin ratkaisuihin päästään. Alkoholi kannattaa nähdä riippuvuutta aiheuttavana aineena, joka tuo elämään iloa ja kohokohtia, kuten muukin herkuttelu. Kaikkien nautintoaineiden kanssa tarvitsee olla tarkkana, että ne pysyvät renkeinä eivätkä nouse isänniksi, eli että ne eivät määrää ja hallitse omaa toimintaa. Terveellisestä suhteesta alkoholiin ajattelen, että se tarkoittaa latautumatonta, joustavaa ja avointa. Jos aihe herättää ärtymystä tai puolustautumista, siihen ehkä liittyy jotain hankalaa. Oman hyvinvoinninkin vuoksi on tärkeää pysähtyä miettimään, mitäköhän se voisi olla.\n\nMinulta on kysytty myös vinkkejä terveelliseen alkoholikasvatukseen. Ajattelen, että alkoholista puhuminen lapselle kuuluu sellaisiin vähän hankalampiin aiheisiin, joiden edessä monet kokevat avuttomuutta. Näihin pätee vinkki: näytä mallia, kuinka sinä uskallat puhua kaikesta.\n\nTästä lisää myös edellisessä blogissani: [Näin puhut lapsen kanssa vaikeista asioista](https://www.aatosklinikka.fi/blogi/nin-puhut-lapsen-kanssa-vaikeista-asioista). \n\nKun se päivä koittaa, että lapsi tulee pudottamaan vaikean kysymyksen syliin, mitä silloin vastataan? Lähestytään pulmaa toisesta suunnasta: estetäänkin liian suurten kysymysten muodostuminen jo alkuunsa. Tabujen hälventämisessä paras keino on tehdä aiheita arkisiksi, eli huolehtia siitä, että lapsi on kuullut niistä useaan otteeseen. Yhdellä kerralla ei tarvitse antaa tyhjentävää, valmiiksi mietittyä vastausta. Lasta kannustetaan taaperosta asti kysymään hienoja kysymyksiään ja vaikeustaso syvenee vuosien edetessä. Näin lapselle on teini-ikään mennessä muodostunut käsitys alkoholistakin, sen vaikutuksista, riskeistä ja myönteisistä puolista, ja kuinka se lain mukaan kuuluu aikuisille. Siitä puhutaan oikeilla sanoilla, eikä peiteilmaisuilla, kuten ”aikuisten mehu”. Kun lapsi kysyy mitä lasissa on, hänelle kerrotaan totuus sopivalla tasolla.\n\nOpetetaan, että alkoholi voi olla lisämausteena elämässä, mutta kuten karkkia, sitäkin tulee käyttää sopivasti ja lopettaa ajoissa. Lapsen on hyvä nähdä myös tilanteita, joissa aikuinen kieltäytyy alkoholista, vaikka muut ottavat sitä. Hänen halutessaan maistaa vanhemman lasista, hänelle voi sanoa, että alkoholi ei aineena sovi alaikäisten keholle ja kehittyville aivoille. Yleisesti ottaen ikärajoihin kannattaa luottaa – myös elokuvien ja pelien kohdalla. Jos lapsi on tottunut ajattelutapaan, että sääntöjä pyritään noudattamaan, ei sekään tule yllätyksenä, että alkoholin kanssa noudatetaan lakia.\n\nJos lapsi tuo esille, että vanhemman viinilasillinen ärsyttää, aihetta ei kannata ohittaa, vaan osoittaa sekin keskustelu sallituksi. Vaikka aikuiset eivät käyttäisi alkoholia yli terveyssuositusten, olen usein kuullut pienenkin käytön harmittavan lapsia. Monelle on epämiellyttävää jo sekin, että tunnistaa vanhemman kireyden työpäivän jälkeen ja tietää tämän tarvitsevan lasillisensa.\n\nTärkeää alkoholikasvatuksessa on myös huolehtia nuoresta, tietää missä tämä liikkuu ja mitä tekee. Hän tietää, ettei ole mahdollista käyttää päihteitä niin, että vanhemmat eivät huomaisi tai ottaisi sitä puheeksi. Kun nuori käy ulkona kavereiden kanssa, hänen kanssaan on hyvä pyrkiä pitämään jutteluyhteys ennen ja jälkeen reissun. Jutella paljonko juotiin tai joiko joku liikaa, luottamusta rakentaen. Hyvä tapa osoittaa välittämistä ja myös pitää kontrollia on hakea nuori sovitusti kotiin. Se voi hillitä nuoren päihteidenkäyttöä, jos hän tietää kohta istuvansa samassa autossa vanhemman kanssa. Tässä yhteydessä kehotan myös pitämään silmät auki sille, että kannabis on noussut erittäin merkittävään asemaan nuorten päihdekulttuurissa.\n\nJos keskustelu alkoholista on latautunut, niin keskustelu alkoholista lapsiperheessä on äärimmilleen latautunut. Moni perustelee esimerkiksi alkoholinkäyttöä lasten seurassa sillä, että heidät on hyvä totuttaa sivistyneeseen käyttöön. Miksi sinä ajattelet niin? Mitä tapahtuisi, jos lapsi ei näkisi alkoholinkäyttöä? Mitä hän ei silloin osaisi? Liittyykö tämä ajattelutapa enemmän siihen, että aikuisille on hyväksyttävä tapa käyttää alkoholia? Voisiko lasten läsnäoloa vähentää alkoholinkäyttötilanteista, vai olisiko siitä heille jotain haittaa? Mitä lapsesi vastaisi, jos häneltä kysyisi? Onnistuuko näiden kysymysten pohtiminen neutraalisti, puolustautumatta?\n\nJos halutaan puhetta konkreettisista määristä, niin ajattelen, että terveyssuositukset kohtuukäytölle ovat lapsiperheessä liikaa. Jos lapsi osaisi vastata, hän toivoisi aikuisen pitävän mittarinaan ajokuntoa. Silloin aikuinen on se sama ja tuttu. Lapset haluavat aina tietää mitä odottaa ympäristöltä ja ihmisiltä. Heidän kokemusmaailmansa on hyvin erilainen, ja aikuisten arvio harmittomuudesta ei välttämättä istu tähän. Lasten pelot ovat usein aika totaalisia. Omat aikuiset ovat turvapesä; se ainoa pysyvä asia, kun maailma myllertää ympärillä. Pienikin muutos vanhemmassa voi tuntua suurelta.\n\nItse toivon alkoholin suhteen jotain muuta, kuin julkista väittelyä. Lopulta alkoholinkäyttö on yksi aikuisuuden asioista, joista jokainen on itse vastuussa sekä oman terveytensä että lasten vuoksi. Alkoholimäärät voivat kasvaa hiipimällä toleranssin muuttuessa. Internetin alkoholilaskurit ovatkin hyvä apuväline: santsilasin ottamiselle voi laskea sopivan kellonajan. Alkoholittomat viinit, oluet ja siiderit ovat nykyään erinomaisia.\n\nAlkoholinkäytössä ei ole olemassa vain kahta ääripäätä: sopivasti – ei sopivasti. Jos sinusta tuntuu, että haluaisit vähentää kolme lasillista kahteen, asiaan voi tarttua yhtä ratkaisukeskeisesti, kuin juoksukouluun. Yksi treeni kerrallaan.\n \n<br>\n\n**Sara Knuuti**\n<br>\nPsykologi\n\n","categories":[{"name":"Vanhemmuus"}],"employee":{"Name":"Sara Knuuti","Title":"Psykologi, työnohjaaja, pedagogi","Email":"sara(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":97,"name":"Sara.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_23","title":"”Lasta ja nuorta ei voi hoitaa ilman perhettä”","slug":"lasta-ja-nuorta-ei-voi-hoitaa-ilman-perhett","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/37ca0adbdc823a9ec95af75a01002df9.jpeg absPath of file","name":"37ca0adbdc823a9ec95af75a01002df9","publicURL":"/static/97629364ba6d60a7dc415198b192b830/37ca0adbdc823a9ec95af75a01002df9.jpeg"},"publishedAt":"2023-12-05","content":"Suomen perhe- ja pariterapiayhdistys ry valitsee vuosittain Vuoden perhe- ja pariterapeutin. Kuulin tulleeni valituksi tämän arvonimen saajaksi kiireisen marraskuun hetkellä. Minkä mahtavan innostuksen ja uudelleenjärjestäytymisen tämä saikaan aikaan sekä omassa mielessä että ensi vuoden työkalenterissa! Saman tien lähdin miettimään kaikkia niitä mahdollisuuksia, verkostoitumista, tärkeiden asioiden ääneen puhumista, mitä tämä nimitys minulle tuo. \n\nLastenpsykiatri-perheterapeuttina minulle on koko työurani ajan ollut tärkeää pitää vanhempia ja perheitä tiiviisti mukana lapsen ja nuoren arvio- ja hoitoprosesseissa. Tämä ajatus on kantanut ja tuonut mahdollisuuden kehittää perhekeskeistä työotetta erilaisissa työtehtävissä. Pitkäaikainen haaveeni Perheklinikan perustamisesta tuli mahdolliseksi Aatoksessa noin viisi vuotta sitten. Perheklinikka yhdistää ammattilaisia, jotka työskentelevät vuorovaikutusten ja suhteiden äärellä; pari- ja perheterapeutteina, varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutteina, Theraplay -terapeutteina, nepsy-perhevalmintajina jne.\n\nTässä osa Perhe- ja pariterapiayhdistyksen kirjaamista perusteista, jonka vuoksi tämä kunnianosoitus minulle osoitettiin: ”Laura Widenius on perustanut kollegoidensa kanssa Helsinkiin Aatos klinikan, jonka Perheklinikkaa hän johtaa. Tällä hetkellä siellä työskentelee 17 perheterapeuttia. Widenius työskentelee klinikalla psykiatriana, perheterapeuttina, työnohjaajana, konsulttina ja kouluttajana. Kunnioituksena tästä myös yhteiskunnallisesti merkittävästä toiminnasta sekä Lauran monipuolisesta perheterapeuttisesta työotteesta hänet on nimitetty vuoden 2023 perheterapeutiksi.”\n\nNimitys Vuoden perheterapeutiksi tuo minulle erityisen hienon aitiopaikan päästä puhumaan itselleni tärkeistä arvoista ja asioista. Haluan tuoda uusia näkökulmia lasten ja nuorten hyvinvointiin ja mielenterveyteen liittyen. Mielestäni perheterapia on liian vähän hyödynnetty psykoterapian muoto lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden hoidossa ja perheiden tukemisessa. Perheterapiaa kannattaisi enemmän hyödyntää esimerkiksi silloin, kun jostain perheenjäsenestä on huolta, jollain perheenjäsenellä on todettu mielenterveyden häiriö, erityisesti jos tämän lisäksi perhesuhteisiin liittyy ristiriitoja tai kuormitusta. Perheterapiaa voitaisiin hyödyntää niin monenlaisessa tilanteessa, jossa lapsi tai nuori voi huonosti. Työssäni huomaan, että tietoa perheterapiasta hoitomuotona, sen vaikuttavuudesta ja hyödynnettävyydestä erilaisissa tilanteissa tarvittaisiin kaikilla sektoreilla paljon lisää. Jos hoitomuodosta ei tiedetä tai ymmärretä riittävästi, ei siihen osata perheitä myöskään ohjata. Pidän tärkeänä, että voin tuoda oman panokseni tähän tietoisuuden lisäämiseen monella tavalla ja monella tasolla.\n\nTämän vuoden aikana toivon pääseväni puhumaan entistä laajemmin myös mentalisaatiosta ja mentalisaatiotyöotteesta lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskenteleville. Työotteena siinä on paljon hyödynnettävissä olevaa monenlaiseen työhön perheiden kanssa. \n\nNeuropsykiatriset teemat ovat lähellä sydäntäni, joten näitä aiheita varmasti lähestyn myös perheterapeuttisin pohdinnoin tämän vuoden aikana, samalla kun toki jatkan psykiatrina kliinistä työtä näiden osaamisalueiden parissa. \n\nAatos Perheklinikka on saanut erityistä kiitosta ja huomiota ainutlaatuisuudellaan ja myös tämä nimitys on yksi osa siitä. Perheklinikan työmallien kehittäminen vielä enemmän lasten, nuorten ja perheiden tarpeita vastaavaksi on tämän vuoden aikana nyt aivan uudella tavalla mahdollista. \n\nAion toki jatkaa myös omaa kliinistä työtäni psykiatrina, perheterapeuttina ja työnohjaajana – käytännön työssä elän todeksi näitä minulle tärkeitä arvoja. Vuorovaikutuksessa oleminen ja siinä tehdyt oivallukset eri ikäisten ihmisten kanssa on työni parasta antia joka päivä.\n\n<br>\n\n**Laura Widenius**\n<br>\nKuva Marko Nevanperä","categories":[{"name":"Perheklinikka"},{"name":"Perheterapia"}],"employee":{"Name":"Laura Widenius","Title":"Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja.","Email":"laura(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":229,"name":"Laura.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_22","title":"ISOVANHEMMUUDEN MONET MAHDOLLISUUDET ","slug":"isovanhemmuuden-monet-mahdollisuudet","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/925e12b24cc1d8816f2f3df3a5277c6c.jpeg absPath of file","name":"925e12b24cc1d8816f2f3df3a5277c6c","publicURL":"/static/228dd33fef45967c6e5a32d663df8505/925e12b24cc1d8816f2f3df3a5277c6c.jpeg"},"publishedAt":"2023-11-06","content":"Isovanhemmuus on muuttunut viime vuosikymmeninä. Perheiden monimuotoisuus, jokaisen sukupolven elämäntilanne, yhä vaativampi työmaailma, asenteemme ja odotuksemme vaikuttavat millaisena isovanhemmuus koetaan. Nykyiset suuret ikäluokat elävät entistä pidempään, terveempinä ja toimeliaampina kuin edeltäjänsä, isovanhemmuuskin voi siis olla vuosikymmenten mittainen, muuttuva rooli. Isovanhemmaksi tulon ajankohtaa et voi vaikuttaa tai valita, olitpa iältäsi 40 tai 80. Useimmille se on elämän iloinen jälkiruoka – joillekin taas eri syistä suuri kipukohta. Tahattoman tai valitun lapsettomuuden yleistyminen saattaa tarkoittaa hartaasti odotetun isovanhemmuuden haaveen toteutumattomuutta. Se voi olla suuri surun aihe, jonka jakaminen vauvaa toivovan pariskunnan tai ikätovereidenkaan kanssa tuntuu mahdottomalta. \n\nTieto ensimmäisen lapsenlapsen odotuksesta käynnistää muutoksen paitsi vanhemmissa myös tulevissa isovanhemmissa. Mieli kääntyy oman vanhemmuuden ja isovanhemmuuskokemusten muisteluun, mitä ehkä haluasi tehdä samoin tai eri tavoin? Kehen sukupolvien ketjussa haluaisi samaistua? Miksi toivoisi tulevan kutsutuksi, mikä nimitys on vapaana suvussa? Mummi, mammu, nonna, paappa, taatto, ukki – vai jotain ihan muuta? \n\nIsovanhemmuus voidaan nähdä myös siihen saakka elettyjen ihmissuhteiden peilinä, joka antaa mahdollisuuden tehdä sovintoa menneisyyden kanssa ja korvata, korjata tai eheyttää suhteita, jos sellaiseen on tarvetta syntynyt. Sukupolvien välillä on aina ollut ristiriitoja, jotka hiertävät suhteita ja vaikeuttavat yhteydenpitoa. Mitä nuoret vanhemmat ja toisaalta isovanhemmat odottavat toisiltaan? Molemminpuolisten toiveiden ääneen puhumisella voidaan välttää monet karikot. Sopivan joustavuuden ja toisaalta omien rajojen pitäminen parisuhteessa, perheessä ja sukujen välillä on taitolaji. \n\nLapsenlapsi on aina sidottu siihen, millaiset välit vanhemmilla on isovanhempiin. Lapsen emotionaalisesti läheiseksi kokema isovanhempi on puolestaan selkeä suojatekijä lapsen tunne-elämän pulmia vastaan. Sukulaissuhteiden mennessä solmuun eroissa lapsenlapsistaan loitonnetut isovanhemmat ovat varmaankin särkyneiden sydänten asiantuntijoita. Tätä taustaa vasten ylisukupolvisten suhteiden vaalimisella ja hoitamisella on vankka sijansa perheterapiassa. Perhepsykoterapeutti on sukupolvien välisten solmujen avaamisen erityisasiantuntija. Toimivien ja lämpimien suhteiden eteen kannattaa tehdä töitä, sillä ne ovat suuri ilo ja voimavara, joka kannattelee kaikkia. \n\n**Jaana Pajunen**, Psykoterapeutti (VET) Perhe- ja paripsykoterapia\n","categories":[{"name":"Vanhemmuus"},{"name":"Perheterapia"}],"employee":{"Name":null,"Title":null,"Email":null,"Picture":null}},{"id":"Blog-posts_21","title":"Onko lapsen tai nuoren oirehdinnan taustalla neuropsykiatrinen häiriö?","slug":"onko-lapsen-tai-nuoren-oirehdinnan-taustalla-neuropsykiatrinen-hiri","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/92a8a73dad2e9c7b4cced0577ef9774e.png absPath of file","name":"92a8a73dad2e9c7b4cced0577ef9774e","publicURL":"/static/d2b9b2c2dfcd59d2d982a082d0244de8/92a8a73dad2e9c7b4cced0577ef9774e.png"},"publishedAt":"2023-10-02","content":"Keskittymisen ja tarkkaavuuden vaikeudet, hankaluudet sosiaalisissa suhteissa tai vuorovaikutustilanteissa, aistisäätelyn vaikeudet, TIC-oireet, jumittaminen, toiminnanohjauksen vaikeudet, ylivilkkaus, levottomuus, kielellisten taitojen pulmat.... Oletko pohtinut lapsesi tai nuoresi oireiden tai vaikeuksien liittyvän mahdollisiin neuropsykiatrisiin erityispiirteisiin? Aihe on viime vuosina ollut paljon esillä, ja sen myötä tietoisuus ja ymmärrys myös mahdollisista neuroepätyypillisistä piirteistä on kasvanut ja arvioon osataan hakeutua aktiivisemmin. \n\n<br>\n\n**MISTÄ NEUROPSYKIATRISISSA HÄIRIÖISSÄ ON KYSE?**\n\nKehityksellisissä neuropsykiatrisissa häiriöissä on kyse keskushermoston rakenteen ja toiminnan poikkeavuuksista, joka tuottaa lapsen/nuoren kasvun tai kehityksen eri osa-alueilla viivettä tai poikkeavuutta. Neuropsykiatriset erityispiirteet näkyvät ulospäin moninaisena itsesäätelyn vaikeutena. Oireiden ilmiasu voi olla yksilöiden välillä erilainen, sillä siihen vaikuttavat hyvin moninaiset taustatekijät. \n\n<br>\n\n**MILLOIN TUTKIMUKSIIN?**\n\nJos lapsen kasvusta ja kehityksestä herää huoli ja oireista on lapselle selvästi haittaa, on hyvä pysähtyä arvioimaan mitä oireiden taustalla on ja hakeutua tutkimuksiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että ohimeneviä oireita voi ilmetä tietyissä kehitysvaiheissa myös normaaliin kehitykseen liittyen, tai ne voivat liittyä muuhun psyykkiseen oirehdintaan – toisin sanoen oireilun taustalla voi olla monenlaisia syitä.\n\n<br>\n\n**MITEN TUTKITAAN?**\n\nTutkimusten tärkeä tavoite on saada mahdollisimman laaja ja kattava käsitys lapsen tai nuoren tilanteesta, aiemmasta kehityksestä, oirekehityksestä ja ajankohtaisista oireista sekä niiden pysyvyydestä, jotta diagnoosi olisi mahdollisimman luotettava. Ymmärrys oireiden kehityksellisestä taustasta on keskeistä, joten tutkivalla taholla on tärkeä olla riittävästi osaamista lapsen ja nuoren tavanomaisesta kehityksestä, neuropsykiatrisista häiriöistä, sekä niiden arvioinneista. Neuropsykiatristen häiriöiden diagnoosit ovat oirediagnooseja, joten on tärkeä arvioida sekä neuropsykiatrisen häiriön diagnostiikkaa, että miettiä mahdollisia muita selittäviä tekijöitä oireilulle eli pohtia erotusdiagnostiikkaa. Käytännössä arviointi tapahtuu kokoamalla riittävästi taustatietoja lapsen kehityksestä, oireen kehityksestä sekä oirekuvasta eri arkiympäristöissä hyödyntämällä esimerkiksi erilaisia kyselykaavakkeita sekä lapsen/nuoren oman yksilöarvion perusteella. Koska huolellinen arvio sisältää monia eri selvitettäviä asioita, kaiken ikäisiltä tutkittavilta vaaditaan useita käyntejä ja monenlaisia selvityksiä ja siksi vie ajallisesti useita viikkoja, usein kuukausiakin. Vanhemmat ovat tärkeässä roolissa koko arvioinnin ajan. \n\nKunkin lapsen ja nuoren tilanne ja oirekuva on yksilöllinen, joten ei ole yhtä ainoaa tutkimusta, jolla riittävän kattava arviointi voitaisiin toteuttaa tai joka antaisi vastauksen kysymykseen, täyttyykö neuropsykiatrisen häiriön osalta diagnoosikriteerit. Ihanteellista olisi, että alkuvaiheessa neuropsykiatrisia ilmiöitä tunteva lääkäri olisi se ammattilainen, joka tekee yksilöllisen suunnitelman siitä, mitä kaikkea kunkin lapsen osalta diagnostinen arvio pitää sisällään. Tässä huomioidaan myös se, mitä selvityksiä tai tutkimuksia mahdollisesti aikaisemmin on tehty. Esimerkiksi yksilötutkimus (psykologin, neuropsykologin, toimintaterapeutin tai puheterapeutin) ei ole diagnostinen, joten sitä ei automaattisesti diagnoosin asettamiseksi tarvita, vaikka siitä toki on paljon apua sekä diagnostisessa kokonaisarviossa että kuntoutuksen suunnittelussa. \n\n<br>\n\n**TÄYTTYYKÖ DIAGNOOSIKRITEERIT?**\n\nHäiriötasoisesta ilmiöstä voidaan puhua silloin, kun oirekokonaisuus täyttää kullekin diagnoosille asetetut kriteerit (käytössä on WHO:n ICD10-tautiluokitus, tulossa on ICD11-luokitus), oireista on lapselle tai nuorelle haittaa, oireet ovat laaja-alaisia ja ne tulevat näkyviin useammalla arkielämän osa-alueella. Lääkäri kokoaa arviointiprosessin aikana kertyneet tiedot ja arvioi diagnoosikriteerien täyttymistä. \n\nJoskus voi olla niinkin, että diagnostiset kriteerit eivät täyty, mutta arvion perusteella voidaan ymmärtää, että vaikeudet johtuvat kuitenkin neuropsykiatrisista piirteistä, joista on haittaa hänen toimintakyvylleen. Silloinkin lapsi tai nuori voi hyötyä tukitoimista ja siitä, että lähiaikuiset ymmärtävät hänen oireiluaan mahdollisimman tarkasti oikein ja osaavat sen myötä tukea lapsen ja nuoren kehitystä tarkoituksenmukaisella tavalla. \n\nMikäli diagnoosikriteerit jonkin neuropsykiatrisen häiriön osalta täyttyy, on hyvä lähteä liikkeelle siitä, että lapsi/nuori itse ja lähiaikuiset saavat asianmukaista tietoa häiriöstä, sen taustoista ja keinoista tukea lapsen kasvua ja helpottaa oireiden tuomaa haittaa arjessa. Lapsen/nuoren yksilöllisen tuen tai kuntoutuksen lisäksi ensiarvoisen tärkeää onkin aina huolehtia, että arkiympäristön tarjoama tuki on mietitty riittäväksi. \n\n<br>\n\n**TUEN JA KUNTOUTUKSEN SUUNNITTELU**\n\nArviointiprosessin tavoin myös kuntoutuksen suunnittelussa yksilöllisyys ja moniammatillisuus on tärkeää huomioida. Tuki- ja kuntoutusmuotojen valintaan vaikuttavat esimerkiksi lapsen tai nuoren ikä, oirekuva ja sen tuoma haitta arkeen ja arjen toimintakykyyn, lapsen/nuoren/perheen oma motivaatio, sekä mahdollinen monihäiriöisyys. Erilaiset liitännäishäiriöt (esim. muut neuropsykiatriset häiriöt, tunne-elämän tai käyttäytymisen häiriöt, oppimiseen, uneen tms liittyvät häiriöt) ovat varsin tavallisia kaikissa neuropsykiatrisissa häiriöissä, joten niiden mahdollisesti tuoma haitta on myös syytä huomioida. Kuntoutuksen toteutumista ja vaikutusta toimintakykyyn on tärkeä säännöllisesti arvioida. Eri ikä- ja kehitysvaiheissa voidaan tarvita erilaisia tukitoimia, joten suunnitelman päivittäminen säännöllisin väliajoin on tärkeää. \n\n<br>\n\n**Laura Widenius** lastenpsykiatrian erikoislääkäri","categories":[{"name":"Neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja nuoret"}],"employee":{"Name":"Laura Widenius","Title":"Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja.","Email":"laura(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":229,"name":"Laura.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_20","title":"Pidä kaksin käsin kiinni kesäloman väljyydestä","slug":"pid-kaksin-ksin-kiinni-kesloman-vljyydest","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/f919d728866a3a349473fc795f718209.jpg absPath of file","name":"f919d728866a3a349473fc795f718209","publicURL":"/static/dd977b567d365d7b0ca3fdff4337c473/f919d728866a3a349473fc795f718209.jpg"},"publishedAt":"2023-09-04","content":"**Arkinen arjen aloitus**\n\nSyksy tarkoittaa useimmille lapsille ja nuorille uutta rytmiä ja arjen vaatimuksia. Aamuherätykset, läksyt ja harrastusten aikataulut ovat erilaista kuin kesäloma. Lapsilla on uusia rooleja ja paljon opittavaa. \n\n**Myös aikuiset sopeutuvat uuteen arkeen**\n\nVälillä unohtuu, että arjen alkaminen vaatii sopeutumista myös aikuisilta. Töiden ohella vanhemmuuteen ja parisuhteeseen kohdistuu odotuksia. Myönteisiinkin muutoksiin tottuminen vie aikaa. Lasten tsemppaaminen koulun, kavereiden ja harrastusten kanssa vaatii tsemppausta vanhemmiltakin.\n\n**Rimaa voi vähän laskea**\n\nArjen alkaessa niin lapset kuin aikuiset tarvitsevat ymmärrystä, jotta arjesta päästään iloitsemaan. Jokaisen asian piirulleen suorittaminen kuluttaa turhaan yhteisiä voimia.\n\n**\"Höllää pöllö höllää\" laulaa viisas Pikku-Papu**\n\nJos vanhempana huomaat päivittäin sykkiväsi \"nyt on 5 minuuttia aikaa syödä ja sitten kouluun ja pese hampaat ja muista treenit\" -litanian tahdissa, voi oman rytmin hölläämisen tarvetta olla syytä pohtia. Lapsen kysymys \"onko kiire vai onko lauantai\" voi pysäyttää miettimään kiireen tekijöitä. Aikuisen taito luopua jostakin tärkeästä tavoitteesta voi toisinaan olla tärkeämpi kuin tavoitteen saavuttaminen.\n\n**Eveliina Holmgren, psykologi**","categories":[],"employee":{"Name":"Eveliina Holmgren","Title":"Psykologi (PsT), kasvatus- ja kehityspsykologian erikoispsykologi, coach","Email":"eveliina(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":25,"name":"Eveliina kuva (2).jpeg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_19","title":"Mieleen tarrautuvat ajatukset","slug":"mieleen-tarrautuvat-ajatukset","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/74e19501bf755969e4dc9bce0fde4ad8.png absPath of file","name":"74e19501bf755969e4dc9bce0fde4ad8","publicURL":"/static/5bbbaa57e23866180128524342f3a4fb/74e19501bf755969e4dc9bce0fde4ad8.png"},"publishedAt":"2023-08-07","content":"Useimmilla meistä on joskus ajatuksia, jotka tupsahtavat mieleen yhtäkkiä ja vievät huomiomme saman tien. Itseasiassa jos pysähdymme seuraamaan mielemme liikkeitä, huomaamme, että ajatuksia tupsahtelee automaattisesti lähes kaiken aikaa. Usein emme kiinnitä näihin sen kummempaa huomiota, vaan jatkamme arjen puuhiamme. Joskus ajatukset voivat kuitenkin olla niin epämiellyttäviä, että koko huomiomme kiinnittyy niihin ja ne tarraavat mieleemme purkan lailla. Nämä ajatukset voivat liittyä mahdollisiin uhkaaviin tilanteisiin, joita voisi tapahtua meille tai läheisimmille. Saatamme miettiä sairastumista, toisen vahingoittamista, kontrollin menettämistä tai täydellisyyden ja järjestyksen tavoittelemista. Tällaiset ajatukset voivat olla sanallisessa muodossa, näkyä mielikuvina tai lyhyinä mielensisäisinä videoina.\n\nAjatukset voivat perustua johonkin todelliseen uhkaan, kuten auto-onnettomuuteen joutuminen, mutta ajatus uhan toteutumisen todennäköisyydestä on kohtuuttoman suuri. Oman toiminnan ja ajatusten vaikutusta mahdollisiin uhkiin ja niiden toteutumiseen myös yliarvioidaan. Toisaalta ajatukset voivat olla myös epärealistisia ja taikauskoisia. Yhteistä näille on se, että ne aiheuttavat epämiellyttävän tunteen ja haluaisimme niistä eroon mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Tämä reaktio on ymmärrettävä ja luontainen, kun kohtaamme ahdinkoa; haluamme ratkaista tilanteen mahdollisimman nopeasti, jotta olomme helpottuisi.\n\nSaattaa olla, että tällaisessa tilanteessa syntyy tarve suorittaa tiettyjä rituaaleja eli toimintamalleja tai toistaa tiettyjä ajatuksia mielessä, jotta ahdistus ja uhkaavien ajatusten tuottama muu epämiellyttävä tunne helpottuisi. Rituaalit voivat liittyä peseytymiseen, asioiden tarkastamiseen, toistamiseen tai varmisteluun ja ne voivat hetkellisesti helpottaa oloa, mutta ajatukset palautuvat yhä uudelleen. Tällöin saattaa kehittyä pakonomainen kehä, jossa pitkällä aikavälillä rituaalit voimistuvat ja ahdistus lisääntyy. Käykin siis juuri päinvastoin kuin tavoitteena oli. Sen sijaan toimivampi keino olisi kohdata tuo epämiellyttävä ajatus ja tunne, ja olla tekemättä mitään. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa, sillä rituaalien toteuttaminen voi tuntua pakottavalta ja halu helpottaa oloa nopeasti houkuttelevammalta. Epämiellyttäviin ajatuksiin ja tunteisiin liittyy usein myös häpeää ja pelkoa. Mieleen tulevat ajatukset voivat olla niin pelottavia tai sisällöltään epämiellyttäviä, että niitä ei halua kertoa kenellekään. On tärkeää muistaa, että ajatukset eivät voi kuitenkaan vahingoittaa ketään.\n\nTavallisesti tällaisesta pakonomaisesta kehästä kärsivä henkilö on kokenut oireita useita vuosia ennen kertomista läheiselle tai hakeutumista ammattilaisen vastaanotolle. Oireet kuitenkin aiheuttavat usein merkittävää ahdinkoa ja vuosien saatossa yhdestä pakonomaisesta kehästä on voinut tulla useita pakonomaisia kehiä, jotka vaikuttavat elämän eri osa-alueisiin. Tällöin kyseessä voi olla pakko-oireinen häiriö. Pakko-oireita voi ilmaantua missä elämävaiheessa vain lapsuudesta alkaen. Tyypillisesti ne alkavat nuoruudessa tai kuormittavan elämänmuutoksen myötä, taustalla olevaa syytä ei kuitenkaan ole tarkkaan tiedossa. Oireet kehittyvät usein ajan myötä asteittain laajentuen ja voimistuen, mutta on mahdollista, että ne alkavat yhtäkkisesti ja voimakkaasti.\n\nJos tunnistat itsessäsi tai läheisessäsi pakonomaisen käyttäytymisen piirteitä, on hyvä ottaa asia puheeksi. Voit esimerkiksi pitää päiväkirjaa näistä ajatuksista, merkitä ylös minkälainen ajatus tuli mieleesi, minkälainen tunne heräsi ja mitä teit päästäksesi ajatuksesta ja tunteesta eroon. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla päiväkirjaa on hyvä täyttää yhdessä ja tarvittaessa auttaa heitä tunnistamaan omia ajatuksiaan, tunteitaan ja toimintaansa. On hyvä huomata, että usein lapsuuden tavanomaiseen kehitykseen kuuluu rituaalikäyttäytymistä ja taikauskoisia ajatuksia, esimerkiksi suojatiellä saa astua vain valkoisiin kohtiin, jotka eivät aiheuta lapselle kohtuutonta ahdinkoa. Tällöin ei ole syytä huolestua. Jos kuitenkin pakonomaisiin ajatuksiin ja rituaaleihin liittyy voimakasta ahdistusta tai pelkoa, niiden mukaisesti toimimista on vaikeaa tai mahdotonta vastustaa tai ne estävät tekemästä arjessa sellaisia asioita, joita haluaisi tehdä, kannattaa kääntyä mielenterveyden ammattilaisen puoleen. Pakko-oireisiin on saatavilla apua. Pakko-oireet vaikuttavat usein myös muihin perheenjäseniin ja kodin toimintatapoihin, mistä syystä läheiset, erityisesti vanhemmat ja puolisot hyötyvät omista tapaamisista ammattilaisen kanssa. Tapaamisilla on mahdollista käsitellä tilannetta läheisen näkökulmasta, saada lisätietoa oireilusta ja siihen liittyvästä hoidosta sekä löytää keinoja tukea läheistä pakko-oireiden hoidossa.\n\n**Assi Peltonen, psykologi**","categories":[{"name":"Psykologia"}],"employee":{"Name":"Assi Peltonen","Title":"Psykologi, Psykoterapeutti","Email":"assi(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":11,"name":"Assi Peltonen.jpeg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_18","title":"Mikä on synnytyspelko?","slug":"mik-on-synnytyspelko","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/4ffbc192be80bc9d7dcf4c613d835626.png absPath of file","name":"4ffbc192be80bc9d7dcf4c613d835626","publicURL":"/static/c9336ae7c7e446069ab97482997edecd/4ffbc192be80bc9d7dcf4c613d835626.png"},"publishedAt":"2023-07-05","content":"Synnytyspelko on nykypäivänä melko tavallinen ilmiö, joka varjostaa jopa joka kymmenettä raskautta. Se on suunnitellun sektion, eli keisarileikkauksen yleisimpiä syitä.\n\nPieni pelko ja jännitys kuuluvat normaaliin valmistautumiseen. Synnytyspelosta voidaan puhua, kun pelko valtaa mielen ja häiritsee unta sekä aiheuttaa voimakasta ahdistusta.\n\nSynnytyspelon taustalla saattaa olla mielenterveysongelmia, traumataustaa, altistumista väkivallalle tai huonoja aiempia synnytys- tai keskenmenokokemuksia. Huono parisuhde saattaa myös vaikuttaa synnytyspelkoon. Tavallisia ajatuksia liittyen synnytykseen saattaa olla esimerkiksi ”selviänkö synnytyksestä”, ”osaanko ponnistaa”, ”mitä jos vauvalle tapahtuu jotain”, ”mitä jos joudutaan hätäsektioon” ja ”kestänkö kivun”. Hallinnantunteen menettäminen on myös hyvin tavallinen pelko, etenkin jos on altis ahdistumaan erilaisista normaalielämää poikkeavista tapahtumista.\n\nSynnytyspelko saattaa olla niin voimakasta, että raskaana oleva ei halua tai kykene miettimään tai keskustelemaan synnytyksestä ollenkaan. Pelko voi aiheuttaa lukuisia psyykkisiä ja fyysisiä oireita, ja näin ollen viedä odottajan mielessä niin paljon tilaa, että normaali valmentautuminen synnytykseen ja vanhemmuuteen häiriintyy tai jopa estyy. Mielikuvien synty tulevasta lapsesta voi vaikeutua, mikä puolestaan voi hankaloittaa varhaista vuorovaikutusta vauvan kanssa.\n\nRennon, luottavaisen ja pelottoman naisen synnytys etenee yleensä hyvin. Äidin hengitys on näin ollen tasaista ja sikiö hapettuu kohdussa hyvin. Lihasten ollessa rentoutuneet kohdunsuu pääsee avautumaan ja vauva laskeutumaan lantiossa sekä tekemään synnytyksen kannalta tärkeät rotaatiot, eli kiertoliikkeet. Synnyttävän naisen kivunsietokyky on myös parempi, kun on rentoutunut ja luottavainen olo.\n\nSynnytyspelon hoito on hyvin yksilöllistä. Pelon syytä ja alkuperää on hyvä tutkia, mistä pelko johtaa juurensa. Synnytys mielletään luonnolliseksi tapahtumaksi, jonka vuoksi synnytyspelkoa saatetaan hävetä ja sen vuoksi jäädä käsittelemättä. Pelosta kannattaa aina mainita ja ottaa puheeksi luotettavan ammattihenkilön kanssa, jotta pelon työstäminen voisi alkaa. Synnytykseen liittyy paljon ennakkoluuloja, ja siksi onkin tärkeää keskustella siitä sellaisen ihmisen kanssa, jolla on tietämystä ja osaamista synnytyksistä. Hyvällä synnytyspelon hoidolla mieli vapautetaan olennaiseen, eli synnytyksen ja vanhemmuuteen valmistautumiseen. Joskus tarvitaan vain yksi tapaaminen ammattilaisen kanssa, jossa käydään keskustelua esimerkiksi siitä mitä synnytyksessä tapahtuu. Joidenkin kanssa keskusteluja voidaan jatkaa viikoittaisina, jopa mielellään synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeen tapaamiset ovat yleensä kotikäyntejä.\n\nSynnytykseen voi valmistautua miettimällä kenet haluaa mukaan synnytykseen, mitä kivunlievitystä toivoisi saavansa ja millaisen ympäristön luoda synnytystä varten. Kehon rentoutumista voi auttaa tuomalla sairaalaan mukaan esimerkiksi oman tyynyn, tuoksuvaa hierontaöljyä, hyvänmakuista välipalaa sekä tekemällä oman soittolistan mitä synnytyksen aikana kuunnella. Ammattilaisen kanssa näitä asioita voi pohtia ja tehdä tietynlaista synnytyssuunnitelmaa mikä sopii yksilöllisesti juuri omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Aatoksen synnytyspelkopoliklinikka on juuri sopiva paikka näiden asioiden pohtimiseen kokeneen ammattilaisen kanssa. Hoito räätälöidään Aatoksessa aina yksilöllisesti ja ajan varaaminen käy helposti sähköpostitse suoraan asiantuntijalle.\n\nOn hyvä muistaa, että synnytyspelon hyvällä hoidolla vaikutetaan naisen ja koko perheen hyvinvointiin!\n\n**Mirva Nyholm**\n\nKätilö ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttiopiskelija\n\nmirva@aatosklinikka.fi","categories":[{"name":"Vanhemmuus"}],"employee":{"Name":"Mirva Nyholm","Title":"Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttiopiskelija, Kätilö amk, Sairaanhoitaja amk","Email":"mirva(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":125,"name":"Mirva.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_17","title":"Näin saat teinin viihtymään mökillä: uhkailu, kiristys ja lahjonta","slug":"nin-saat-teinin-viihtymn-mkill-uhkailu-kiristys-ja-lahjonta","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/0b406b5da7f3b0b13900c61e33b1f867.jpg absPath of file","name":"0b406b5da7f3b0b13900c61e33b1f867","publicURL":"/static/077774aa71d03713de3a4409c1116745/0b406b5da7f3b0b13900c61e33b1f867.jpg"},"publishedAt":"2023-06-08","content":"Heinäkuu ja pitkään odotettu kesäloma häämöttävät jo muutaman kalenterinaukeaman päässä. Pian on aika pakata kimpsut ja kampsut katumaasturiin ja suunnata kohti perheen kesänviettopaikkaa. Mutta miten saada öisin kukkuvat ja päivisin nukkuvat ja vain ja ainoastaan kavereiden kanssa viihtyvät nuoret innostumaan suunnitelmasta? \n\n**1 Uhkailu**\n\nUhkailua voisi tässä tapauksessa olla perheen napakka linjaus kesäloman yhteisestä osuudesta. Perheessä voidaan päättää, että lomasta 2 viikkoa ollaan yhdessä. Yhdessä voidaan olla mökillä, matkoilla tai sopivasti molemmissa.  \n\n**2 Lahjonta**\n\nLapsille voi luvata mieluisaa ruokaa joko yhdessä valmistettuna tai suoraan pöytään tarjottuna. Jotkut nuoret pitävät ruuanlaitoista ja heille voi tarjoutua ostamaan mitä vaan aineksia he toivovat. Nuorten kanssa voi sopia jostain mukavan, heidän toivomansa asian toteutumisesta mökkeilyn päätteeksi.  \n\n**3 Raha**\n\nNuorilla on monenlaisia rahantarpeita ja he saattavat innostua kantamaan halkoja liiteriin tai leikkaamaan nurmikkoa, jos palkasta ja muista työehdoista sovitaan. Toisaalta mökin työt ovat kuin kotitöitä, joiden suhteen kaikkien on tärkeä kantaa kortensa kekoon. Ehkä tänä kesänä mökillä on joku erityisen kiinnostava projekti, joka on myös nuoren itsensä intresseissä? \n\n**4 Päivitä hiekkalaatikko hiekkamonttuun**\n\nNuorta kiinnostava mökkiprojekti voi olla vierasaitan yläkerran muuttaminen peliluolaksi. Tai sulkapallokentän rakentaminen. Mökin varustelu on ehkä unohtunut päivittää lasten kasvaessa. Hiekkalaatikosta voi tehdä hyötypuutarhan. Nuorisolle voi hankkia crossimopon ja viedä heidät hiekkakuopalle päristelemään. SUP-laudoista ja kajakeista nauttivat kaikki ja frisbeegolfrata on helppo perustaa minne vaan.  \n\n**5 Tuo kaupunki mökille**\n\nKaverit ovat kaupungissa se suurin vetonaula. Mökille voi järjestää perheen nuorelle ja tämän kavereille tai seurustelukumppanille omaa rauhaa telttaan tontin laidalle.  \n\n**6 Kiristys**\n\nViimeinen keino on pilata kaupunkikoti. Meluisa katto- tai julkisivuremontti sabotoi päivällä nukkuvan nuorison elämän täysin. Kodin voi vuokrata pois vuokrauspalvelun kautta tai sinne voi majoittaa oikein aamuvirkun ja seurankipeän sukulaisen loman ajaksi.  \n\nRentouttavaa lomaa! \n\n","categories":[{"name":"Nuoret"}],"employee":{"Name":null,"Title":null,"Email":null,"Picture":null}},{"id":"Blog-posts_16","title":"Kuinka ymmärtää mieltä toisen käyttäytymisen takana?","slug":"kuinka-ymmrt-mielt-toisen-kyttytymisen-takana","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/f5d7e3c5172bc32a6776da8b2e24b98c.jpg absPath of file","name":"f5d7e3c5172bc32a6776da8b2e24b98c","publicURL":"/static/3d0430424841e2c50a94c2ca9f80e060/f5d7e3c5172bc32a6776da8b2e24b98c.jpg"},"publishedAt":"2023-05-15","content":"#### “Miksi tuo aina...” -  Kuinka ymmärtää mieltä toisen käyttäytymisen takana? \n\nMentalisaatio on käsite, jolla pyritään kuvaamaan mielen toimintaa suhteessa itseen ja toiseen. Siitä on käytetty myös suomenkielistä käsitettä ”mielentäminen”, mikä kuvaakin mentalisaation keskeistä ideaa: antaa asioille mieli, merkitys. Mentalisoimalla ihminen pyrkii ymmärtämään mieltä ulospäin näkyvän käyttäytymisen takana. Käytännössä mentalisoiminen on ihmisen pyrkimystä ymmärtää toisen sisäistä kokemusta, sekä toisaalta tarkastella omaa kokemusta toisen näkökulmasta.  \n\nMentalisoimalla yritetään myös ymmärtää väärinymmärryksiä. Keskeistä on siis ajatus, että ihminen käyttäytyy aina sisäisesti tarkastellen ymmärrettävistä syistä. Järjettömältä, hankalalta ja ikävältäkin näyttävän käyttäytymisen takana on aina sen ymmärrettäväksi tekeviä motiiveja. Tämä ei suinkaan tarkoita, että kaikenlaista käyttäytymistä tarvitsisi mentalisoinnin nimissä hyväksyä - mutta kaikkea voidaan kuitenkin yhdessä tarkastella ja yrittää ymmärtää. Vaikka mentalisoimalla pyritään ymmärtämään toisen kokemusta ikään kuin sisältä käsin, täytyy kuitenkin aina muistaa, että parhaimmillaankin nämä ovat aina arvauksia. Toisen mieltä ei voi tietää, sitä voi vain arvailemalla ja uteliaasti yrittää lähestyä. Yrittää päästä lähemmäs toista ja luoda tilaa toiselle kertoa itse lisää. \n\nSuhteessa itseen mentalisoiminen tarkoittaa yhtä lailla uteliasta ja arvailevaa suhtautumista siihen, mitä esimerkiksi erilaisten oireiden tai voimakkaiden tunnereaktioiden taustalla voisi olla. Tällöin omaa kokemusta lähestytään paitsi omasta sisäisestä näkökulmasta käsin huomioiden tunteet, ajatukset ja myös keholliset tuntemukset, mutta myös siitä näkökulmasta, mitä muut ulospäin näkevät ja kuinka tämä saattaa johtaa väärinymmärryksiin. Mentalisaatiolla voi vahvistaa siis paitsi omaa itsetuntemusta, myös auttaa ymmärtämään mahdollisia toistuvia vaikeita vuorovaikutusasetelmia toisten kanssa ja pääsemään niistä eteenpäin, kohti uudenlaisia ja ehkä tyydyttävämpiä kokemuksia toisten kanssa olemisesta. \n\n\n#### Mentalisaatiohoidot Aatoksessa \n\nAatoksessa tehdään mentalisaatioon perustuvia hoitoja, joita on kehitetty erityisesti Anna Freud Centerissa Lontoossa. Mallien kehitys on ollut lähtöisin erityisesti tunnesäätelyn vaikeuksien hoidossa. Malleja on kehitetty niin aikuisten hoitoihin kuin myös lasten, nuorten ja lapsiperheiden kanssa työskentelyyn. Perheissä lapsen tai nuoren tunnesäätelyn pulmat tuottavat usein tilanteita, joissa perheisiin syntyy helposti kielteisen vuorovaikutuksen kehiä, joita esimerkiksi perhekeskeisellä mentalisaatiohoidolla on mahdollista tehokkaasti helpottaa. Kun huomaa arjessa tekevänsä nopeita tulkintoja toisesta ja tunnistaa ajattelevansa usein esimerkiksi ”Miksi tuo AINA toimii noin?” tai ”Miksi lapsi ei vain IKINÄ usko, kun sanon ja yritän opettaa, mikä olisi järkevämpää?” voi mentalisoivasta asenteesta olla apua. Mentalisoiva asenne on ennen kaikkea uteliasta ja arvailevaa, mutta ei toisen puolesta paremmin tietävää. Siihen kuuluu kiinnostus toisen mieltä kohtaan, ja ajatus, että käyttäytymisen takana on aina mieli. Tätä myös mentalisaatiohoidossa yhdessä harjoitellaan. Käytännössä se tapahtuu tutkimalla haastavia arjen tilanteita ikään kuin mikroskoopilla: Mitä tilanteessa oikein tapahtui? Mitä kukakin siinä ajatteli? Entä tunsi? Työskentelyssä paneudutaan ongelmallisiin tilanteisiin jokaisen näkökulmaa tutkien ja kunnioittaen. Haastaviin tilanteisiin tarkasti pysähtymällä. Etsimällä ymmärrystä toistuviin väärinymmärryksiin.  \n\nKäyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmien lisäksi mentalisaatiohoito voi olla avuksi myös, jos lapsella on vaikeita sairauskokemuksia tai kun perheessä on kohdattu vakava sairaus. Mentalisaatiotyöskentely voi auttaa myös, jos lapsella on fyysisiä oireita ja ajatellaan, että oireet voisivat olla kytköksissä psyykkisiin tekijöihin, kuten ahdistukseen. Somaattiseen sairastamiseen ja oireisiin kytkeytyvässä työskentelyssä on keskeisestä vahvistaa kehollistettua mentalisaatiota, eli etsiä mieltä ja ymmärrystä kehollisten oireiden taustalle. Keho-mieli-yhteydestä ja mentalisaatiosta on olemassa paljon tutkittua tietoa, jota hoidossa tällöin hyödynnetään. Kehollistetusta mentalisaatiosta ja somaattisesta sairastamisesta mahdollisesti lisää myös täällä blogissa myöhemmin. \n\n\n**Laura Nikkola**\n\nPsykologi, psykoterapeutti, MBT-F practitioner -koulutettu (mentalisaatioon perustuva hoito perheille)\n","categories":[],"employee":{"Name":null,"Title":null,"Email":null,"Picture":null}},{"id":"Blog-posts_15","title":"MITEN TUKEA AHDISTUNUTTA NUORTA? ","slug":"miten-tukea-ahdistunutta-nuorta","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/a9fff50b3e74498d34b827eeea29efc5.jpg absPath of file","name":"a9fff50b3e74498d34b827eeea29efc5","publicURL":"/static/0e0e08c3aa697d8f007d3585214f5cee/a9fff50b3e74498d34b827eeea29efc5.jpg"},"publishedAt":"2023-04-03","content":"Nuoren ahdistuneisuus voi olla jokaisen ihmisen elämään luontaisesti kuuluvaa epämukavuuden tunnetta ja siitä asteittain voimistuvaa tai yhä useammin esiintyvää yleistynyttä ahdistuneisuutta, jolloin nuoren olo on sietämättömän ahdistunut koko ajan. Ahdistusta ei lasketa kuuluvaksi perustunteisiin, vaan ahdistuneisuus on tapa kuvata monien voimakkaiden perustunteiden, kuten pelon, surun ja vihan muodostamaa eriytymätöntä vyyhtiä ja epämääräistä huonoa oloa. Nuori usein kuvaakin, että on vain “paha olla”, eikä hän tiedä tarkemmin mistä se alkoi tai mistä se johtuu.  \n\nAhdistuneisuus on tukala olotila, jonka vallitessa nuori usein vetäytyy omiin oloihinsa. Monesti voi kulua pitkäkin aika, ennen kuin vanhemmat huomaavat tai havahtuvat nuoren pahaan oloon, koska nuoruusikään kuuluu muutenkin oman tilan ottaminen ja vanhemmista irtaantuminen. Osa nuorista ei kerro vanhemmilleen pahasta olostaan, luullen ettei heitä kiinnosta tai etteivät he kestäisi kuulla. Osa nuorista kääntyy ahdistuksensa kanssa ystäviensä puoleen, osa jää yksin. Jokainen tarvitsee läheisten ihmisten tukea ja ymmärrystä silloin kun on paha olla. Vanhempien olisi hyvä olla kuulolla ja kysyä miten nuori voi ja mitä hänelle kuuluu. Nuorten omat ratkaisuyritykset ovat usein toiminnallisia. Kun ahdistuneisuutta ei kyetä ajattelemaan, sitä pyritään pakenemaan toimimalla, kuten pelaamalla tai vahingoittamalla itseä. Nuorta tulisikin kannustaa kääntymään aikuisen puoleen pahan olonsa kanssa.  \n\nAhdistuksen taustalla on aina monia eri tunteita, joita nuoren on vaikea tunnistaa, myöntää ja joiden tunteminen tuntuu uhkaavalta ja pelottavalta. On normaalia miettiä “mitä jos kukaan ei tykkää musta?”, “mitä jos mä en saa yhtään kaveria?”, “mitä jos kaikki huomaa, että mä en osaa?” Jos tämän tyyppisiä pohdintoja ei voi käydä ystävien, vanhempien tai muun turvallisen ihmisen kanssa, nämä uhkakuvat valtaavat herkkien nuorten mielen ja kasvavat suuremmiksi kuin olisi tarpeen. Vanhempien “ei noita kannata miettiä” -kommentit ovat äärimmäisen loukkaavia. Ne ohittavat ja mitätöivät nuoren inhimillisen emotionaalisen tarpeen tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Häpeä siitä, että tuntee ja ajattelee vanhempansa mielestä jotenkin väärällä ja ei-hyväksyttävällä tavalla jättää nuoren yksin ja ahdistuneeksi.  \n\nVanhemmat tuntevat usein voimattomuutta ja avuttomuutta oman lapsen ahdistuneisuuden ja pahan olon äärellä. Monelle syntyy voimakas halu ratkaista tilanne nopeasti, koska nuoren ahdistuneisuus tarttuu ja vanhempi saattaa kokea syyllisyyttä siitä, ettei osaa auttaa. Kommentit, joissa huonon olon alkuperää haetaan nuoren omasta toiminnasta voivat olla yritys ahdistuksen laukaisseen tilanteen juurisyiden selvittämiseksi, mutta juuri sillä hetkellä ne pahentavat nuoren oloa aiheuttaen tälle syyllisyyttä ja häpeää. On tärkeää, että ahdistusta ei pyritä nopeasti ohittamaan, ratkaisemaan tai häivyttämään. Yritykset tukahduttaa tai kieltää tunteet usein vain voimistavat niitä. Toivoisimme nopeita ratkaisuja, mutta niitä ei ole useinkaan saatavilla. Tarvitaan kärsivällisyyttä. Ymmärryksen lisääminen vähentää ahdistusta pidemmällä aikavälillä.  \n\nMitä vanhempi sitten voi tehdä auttaakseen? Eniten nuoret kaipaavat kuuntelijaa. Nuorelle voi viestiä olevansa hänen käytettävissään keskeyttämällä omat toimet, tarjoutumalla kuuntelemaan, asettumalla istumaan hänen viereensä ja pyytämällä häntä kertomaan lisää tunteistaan ja olostaan. Jos puhuminen ei onnistu, voidaan vain olla ja hengitellä yhdessä. Nuoren pahan olon ja ahdistuksen voi sillä hetkellä vain hyväksyä.  \n\nJos vanhempien omia tunteita ei ole lapsena ja nuorena kohdattu empaattisella tavalla, oman lapsen tunteiden äärellä oleminen voi tuntua hyvin epämukavalta ja haastavalta. Oikeita, lempeitä ja empaattisia sanoja ei vain tule selkärangasta, kun ei ole niitä itsekään saanut koskaan kuulla. Empaattista kohtaamista voi kuitenkin opetella. Olennaista on viestiä, että Sinulla on lupa tuntea noin kuin tunnet. Tilanne tai asia joka sinulle tapahtui tuntui ikävältä ja ymmärrän sen. Et ole poikkeava, vaan kuka tahansa olisi suuttunut tai loukkaantunut tuollaisesta. Minullekin on käynyt noin ja se tuntui aivan hirveältä. Ahdistus kuuluu ihmisen elämään ja sitä voi opetella sietämään yhdessä joko vanhemman tai tarvittaessa psykoterapeutin kanssa. \n\n\n**Pauliina Manninen**\n\nKouluttajapsykoterapeutti\n","categories":[{"name":"Nuoret"}],"employee":{"Name":"Pauliina Manninen","Title":"Kouluttajapsykoterapeutti","Email":"pauliina(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":233,"name":"Pauliina.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_14","title":"Aatos täyttää 10 vuotta!","slug":"aatos-tytt-10-vuotta","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/8b918ef719ec11615694155dd2ed8f75.jpg absPath of file","name":"8b918ef719ec11615694155dd2ed8f75","publicURL":"/static/5a27cd3966145e7fe239b12ade8483d6/8b918ef719ec11615694155dd2ed8f75.jpg"},"publishedAt":"2023-03-17","content":"Mikä on Aatoksen ydinidea, miksi Aatos on olemassa? Tätä minulta kysellään aika ajoin. Vastaaminen on ollut vaikeaa. Miten kuvaisin jotain niin arvokasta kuin Aatos, pilaamatta sitä, pelkistämättä sitä bisneslatteuksiin?   \n\nJuhlavuoden kunniaksi Aatosta voi kuitenkin asettua jäsentämään ja ehkä ymmärtämäänkin, kuten meillä ammattilaisina on tapana.  \n\n\n#### Hyvä porukka, jopa Aatos -perhe?\n\nTietokoneeltani löytyy tiedosto nimeltään ”privaattitoiveet”. Se pitää sisällään Aatoksen perustajien aivoriihihenkistä pohdiskelua 10 vuoden takaa siitä, mitä tulevalta omalta yritykseltä olemme toivoneet. Mainintoja saavat mm. moniammatillisuus, hyvä työporukka, sujuva asiakaspalvelu ja mahdollisuus tehdä psykoterapiatyötä. Tuleepa mainituksi myös, että firma saisi mielellään kustantaa pikkujoulut!  \n\nKymmenen vuotta myöhemmin Aatokseen uusiksi vastaanottajiksi hakeutuvat ammattilaiset puhuvat edelleen samoista toiveista: työrauha ja itsenäisyys mutta toisaalta myös kahvipöytäporukka ja moniammatillinen tiimi, mahdollisuus kehittyä ja viettää aikaakin yhdessä.  \n\nAatoksen vastaanottajien määrän kasvettua alun viidestä kliinikosta nykyiseen noin kuuteenkymmeneen, on ihmeellistä huomata, miten Aatoksen ydinidea elää omaa elämäänsä vastaanottajiemme mielissä ja tekemisissä. Syntyy uusia ideoita, yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä.  \n\n\n#### Matala kynnys, korkea taso\n\nYhtä tärkeää kuin vastaanottajien viihtyminen, on tietenkin asiakkaiden kokemus Aatoksesta. Miten voimme olla avuksi niin vauvaperheelle, raivoavan taaperon vanhemmille, nepsy-lapsukaiselle kuin ahdistuneelle nuorelle? Aatos kulkee asiakkaan mukana: työntekijä pysyy samana ja muut ammattilaiset otetaan mukaan sitten kun heitä tarvitaan.  \n\nAatokseen on pitkin vuosia tultu usein suositusten kautta – naapuri, kaveri tai sukulainen on saanut perheelleen Aatoksesta avun.  \n\nAatos asettuu toimialalla erikoissairaanhoidon ja perustason välimaastoon. Tarjoamalla erikoissairaanhoidon tasoisia, moniammatillisia tutkimus- ja hoitoprosesseja täydennämme julkista sektoria. Tämä on ollut valintamme Aatoksen syntymästä lähtien.  \n\nKaksi tärkeintä, eli vastaanottajan viihtyminen ja asiakkaan kokemus, yhdistyvät, kun sekä ammattilainen että asiakas kokevat olevansa oikeassa paikassa.  \n\n\n#### Kasvun aikaa\n\nSiinä missä Aatoksen vastaanottajien ja asiakkaiden mielessä pitäminen on tärkeää, myös Aatos itsenään, yrityksenä ja työpaikkana on paljon meidän perustajien mielessä. Sitä hoidetaan huolella ja sen toimintaa, tulevaisuutta ja kasvua suunnitellaan, jotta sen olemassaololle myös tulevina vuosina on vankka pohja. Aatoksen taustalla on liiketoiminnan ammattilaisia, jotka pitävät siitä huolta. Erityinen arvo on sillä, että liiketoiminta ja kliininen työ kulkevat sujuvasti käsi kädessä.  \n\n\n#### Toivo!\n\nAatoksen syksyllä järjestettävien synttärijuhlien teema on **toivo.**\n\nLasten ja nuorten mielenterveystyöstä - ja sen puutteesta – saa lukea lähes päivittäin mediasta. Lapset ja nuoret voivat huonosti, koulut ovat levottomia, apua ei ole riittävästi saatavilla.  \n\nAsia ei kuitenkaan ole aivan niin mustavalkoinen. Haluamme Aatoksessa kohdata lapset, nuoret ja perheet toivo mielessämme. Emme väitä voivamme ratkaista kaikkea, mutta voimme ainakin ylläpitää toivon kipinöitä.  \n\nOnnea, 10-vuotias Aatos! \n\n\n**Lotta Weckström-Lehto, toimitusjohtaja**\n\n","categories":[],"employee":{"Name":"Lotta Weckström-Lehto","Title":"Psykologi, psykoterapeutti","Email":"lotta(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":75,"name":"Lotta.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_12","title":"Miksi \"Hei lopeta TikTok\" ei toimi? ","slug":"miksi-hei-lopeta-tiktok-ei-toimi","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/09cb4d3fb1925fe13c1a29b80fa9cb17.jpeg absPath of file","name":"09cb4d3fb1925fe13c1a29b80fa9cb17","publicURL":"/static/d6ddc963012dcfda8fce8766fd0c064c/09cb4d3fb1925fe13c1a29b80fa9cb17.jpeg"},"publishedAt":"2023-02-06","content":"Kuinka tukea lapsen ja nuoren itsetuntoa sosiaalisen median loppumattomassa vertailussa?  Tiedämme, että sosiaalinen media tuo lasten ja nuorten elämään paljon hyvää: iloa, uusia ideoita, inspiraatioita. Elämää ja tyyppejä, joihin voi samaistua, joista voi hakea voimaantumista ja oman kehityksen suuntia. Ehkä ryhmän, johon ei olisi pääsyä live-elämässä vaikkapa pienen paikkakunnan \"erilaisena\". Sosiaalinen media läväyttää nuorten elämään myös rankasti kaunistellun elämän, jota nuori ei aina kyseenalaista. Kun kuvassa lukee ”no filter”, nuori voi uskoa, että näin todella on. \n\nVanhempana olet ehkä sanonut ”Kuule, älä vertaa itseäsi toisiin, olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!”. Ehkä olet myös sanonut ”Hei nyt lopeta se TikTok, huomaatko että se ei tee hyvää sinun itsetunnollesi”. Nuoruusikäisten kohdalla kumpikaan kommenteista harvoin toimii. Koska sosiaalisen median presenssi on keskeinen osa nuoren olemisen tapaa, ei sen lopettaminen useinkaan ole vaihtoehto. Siksi keskeistä on miettiä yhdessä somen käyttöä. Vanhemman kannattaa osoittaa kiinnostusta ja kysellä, millaisissa verkostoissa nuori sosiaalisessa mediassa toimii ja millaiseksi itsensä somessa kokee.  \n\nTässä muutamia näkökulmia someen liittyviin keskusteluihin nuoren kanssa:  \n\n1. Pyydä nuorta esittelemään, ketä henkilöitä ja ryhmiä hän seuraa somessa. \n2. Jutelkaa, millaisia ajatuksia ja tunteita seuraamiseen liittyy.  \n    - Millaisia ilon, inspiraation, ihailun, kateuden, läheisyyden, erilaisuuden, samanlaisuuden, erilaisuuden häpeän, epäreiluuden, arvostuksen, kiusatuksi tulemisen,       empatian, ulkopuolisuuden, voittamisen, pelon, vihan, törkeyden, puolustamisen, voimaantumisen ja vaikuttamisen ajatuksia ja tunteita liittyy somen postauksiin?  \n    - Mitä nuori uskoo somen henkilöiden tavoittelevan omilla postauksillaan?  \n    - Milloin some saa aikaan hyvää oloa tukevia ajatuksia ja tunteita? Missä tilanteissa nuori on huomannut, että somen tiettyjen kanavien lukeminen vie omaa mieltä alaspäin?     \n    - Mitkä ovat niitä hyvää mieltä tukevia sosiaalisen median kanavia, joita kannattaa seurata esimerkiksi silloin, kun itsellä on paha mieli?   \n3. Puhukaa somen kiillottamisesta ja kaunistelemisesta. Voitte pohtia, miksi mediassa halutaan esittää positiivinen kuva itsestä, ja siitä, mitkä todellisen elämän asiat eivät tule koskaan julkaistavaksi sosiaalisessa mediassa. \n4. Puhukaa siitä, kuinka aikuisen ja lapsen mieli rakastaa tykkäyksiä, niin live-elämässä kuin sosiaalisessa mediassa: myös aikuisena varmaan tunnistat sen, että peukutukset omalle LinkedIn-postauksellesi tekevät sinulle hyvää mieltä ja voivat jopa koukuttaa LinkedIn:in jatkuvaan selaamiseen. \n5. Pohtikaa yhdessä sosiaalisen median loputonta vertailua: maailmassa on kahdeksan miljardia ihmistä, joiden joukosta varmasti löytyy meitä kauniimpia, laihempia, tyylikkäämpiä, fiksumpia ja rikkaampia ihmisiä. Vertailussa kannattaa olla fiksu ja reilu itselleen. Vertaamisen taito ja myös kriittisen kyseenalaistamisen taito on yksi keskeinen sosiaalisen median toimintataito, jota nuoren on tärkeä oppia. \n6. Kerro, että nuori on sinulle tärkeä ja ihana juuri sellaisena kuin on. Miettikää yhdessä nuoren oman elämän hyviä ja ihan tavallisia asioita, joista yhdessä voidaan olla iloisia.     \n    \nJos sosiaalisen median käyttöön ja lapsen ja nuoren tileihin liittyy kiusaamista tai loukkaavia kommentteja, keskustelkaa näistä ja ottakaa tarvittaessa yhteyttä viranomaisiin. Jos somen käytöstä aiheutuu arjen toimintaan (koulunkäyntiin, kaverisuhteisiin, syömiseen ja nukkumiseen) selkeää haittaa, on hyvä keskustella asioista ja pyrkiä muuttamaan tilannetta. Toisinaan keskustelu myös ammattilaisten kanssa voi olla tarpeen. \n\n**Eveliina Holmgren,**\nPsykologi","categories":[{"name":"Nuoret"},{"name":"Lapset"},{"name":"Psykologia"}],"employee":null},{"id":"Blog-posts_13","title":"Pitäkää tunkkinne!","slug":"pitk-tunkkinne","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/1b53a93d6b6febd450547901d2066d98.png absPath of file","name":"1b53a93d6b6febd450547901d2066d98","publicURL":"/static/255fb84143a13e671ab4d179ad958edb/1b53a93d6b6febd450547901d2066d98.png"},"publishedAt":"2023-01-11","content":"Vanha kasku kertoo miehestä, jonka autosta puhkeaa rengas keskellä synkkää metsätaivalta. Harmikseen hän huomaa, ettei autossa olekaan tunkkia. Onneksi hän huomaa etäällä talon, jonka ikkunasta loistaa kotoisa valo. ”Maatalossa varmaankin on tunkki. Eihän se mitään maksa, jos käyn kysymässä sellaista lainaksi”, hän ajattelee. \n\nMies lähtee kävelemään taloa kohti ja miettii siinä mennessään, että voisihan sitä avusta vähän maksaakin. Ovatkohan ahneita? Mutta kehtaako sitä näin myöhään mennä vieraaseen taloon koputtelemaan. Onneksi maalaiset ovat auttavaisia. Mutta mitä jos pelästyvät ja vaikka ampuvat? Tai jospa katsovatkin kieroon kaupunkilaista, eivätkä lainaakaan tunkkia. Ehkä nauravatkin rököisesti hädänalaiselle. Lopulta talolle päästyään mies - jo raivoissaan - ottaa kiven, paiskaa sen tuvan ikkunasta sisään ja huutaa: ”Pitäkää tunkkinne, perkele!”\n\nTarina kuvaa hyvin ennakkoluulojen ja pelkojen muodostamaa kierrettä ja sen vaikutusta tunteisiin ja käyttäytymiseen. Vai oliko kertomus liian hullunkurinen? Entäpä tämä seuraava, joka on siis tositarina. \n\nNuori nainen kokee olonsa yksinäiseksi. Hän kaipaa seuraa ja pohtii, kysyisikö tuttavapariskunnalta, josko he haluaisivat viettää iltaa yhdessä. Tuumasta toimeen. Nainen alkaa kirjoittaa viestiä kännykällä. Sanamuotoja miettiessään hänen mieleensä nousee epäilys, osaakohan hän esittää asian tarpeeksi houkuttelevasti. Liian innokastaan ei saisi olla, koska tuttavat ovat kiireisiä ja vastaus voi olla nolosti torjuva. Tuttavat eivät myöskään vähään aikaan ole ottaneet yhteyttä oma-aloitteisesti. Tarkoittaako se, etteivät he ehkä tykkääkään naisen seurasta? Tai mitä jos he suostuisivat silti vastahakoisesti kohteliaisuuttaan vaikka oikeasti haluaisivat olla ihan kahden. Ehkä jopa salaa yhdessä naureskelisivat, kuinka surkea nainen yksinäisyydessään on. Nainen päättää ettei nyt eikä jatkossakaan ota yhteyttä tuttaviin. Ovathan he jo käytännössä hylänneet naisen yksinäisyyteen. Pitäkää tunkkinne!\n\nMIkä on se tunkki, jota et itse tule pyytäneeksi? Millaisia ovat ne pelot ja ennakkoluulot, jotka sinua siinä estävät?\n\n#### Pirkka Haanpää\nKouluttajapsykoterapeutti","categories":[],"employee":null},{"id":"Blog-posts_11","title":"Joulurauhaa etsimässä - viisi ajatusta, jotka pelastavat joulusi","slug":"joulurauhaa-etsimss-viisi-ajatusta-jotka-pelastavat-joulusi","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/4f59fe3158308e97e5612c3bdae372bb.jpeg absPath of file","name":"4f59fe3158308e97e5612c3bdae372bb","publicURL":"/static/337fa9bdb0c9a03eb4c28601de77589f/4f59fe3158308e97e5612c3bdae372bb.jpeg"},"publishedAt":"2022-12-14","content":"Yksi on tottunut juhlimaan pyjamassa, toinen kauluspaidassa. Miten erilaiset joulunviettotavat yhdistetään ja mitä sanoa lapselle, jolle pukki ei tuonutkaan sitä kaikkein toivotuinta lahjaa? Aatoksen asiantuntijoilta viisi vinkkiä sujuvaan joulunodotukseen:\n\n**1. Vähän uutta, jotain vanhaa – säästä vain parhaat jouluperinteet**\n\nJouluun liittyy paljon odotuksia. Ne ovat muotoutuneet kaikista eletyistä jouluista sekä omien vanhempien ja isovanhempien kertomista jouluperinteistä. Monelle oman lapsuudenperheen joulutraditiot ja perinteet ovat tulleet ajan myötä omiksi. On kuitenkin tärkeää tunnistaa mistä nämä odotukset kumpuavat: onko tämä minun vai omien vanhempieni tai jopa isovanhempieni toive? Joskus paluu omiin lapsuusajan joulutunnelmiin voi muistuttaa siitäkin, ettei kaikkea arvostanut lapsenakaan. Luo rohkeasti uusia perinteitä ja pidä kiinni hyvistä vanhoista!\n\n**2. Pyjama vai kauluspaita – jos jokainen perheenjäsen esittäisi oman jouluviettotoiveen**\n\nOdotukset joulun suhteen voivat mennä ristiin myös perheen sisällä. Yksi haluaisi ottaa joulun vastaan verkkareissa, toiselle juhlavan tunnelman tuo kauluspaita ja kauniisti aseteltu tukka. Lasten toiveet joulun vietosta voivat olla usein hyvinkin yksinkertaisia: piparin mutustelu sängyssä, lahjojen availu pyjama päällä, juhla-asussa nukahtaminen kuusen alle. Vanhempien tehtävä on miettiä missä määrin kaikkien perheenjäsenten toiveet mahtuvat jouluun. Koko perheen perinteistä voidaan puhua vain, jos jokainen perheenjäsen on osallistunut niiden luomiseen. Entä jos tänä jouluna jokainen saisi läpi yhden oman toiveensa joulun viettoon liittyen? Olisiko silloin helpompi kestää myös toisten toiveita? Jouluperinteitä on lupa laittaa uusiksi vaikka joka joulu.\n\n**3. Entä jos pukki ei tuokaan toivelahjaa?**\n\nJoululahjatkin kuuluvat jouluun. Niihin liittyvät odotukset voivat olla hyvinkin suuria, niin lapsille kuin vanhemmille. Lapselle voi olla täysin käsittämätöntä, että joulupukki ei tuokaan lahjaa, jota on toivonut. Mitä todellisempi hahmo joulupukki on, sitä suurempi pettymys. Jos joulupukki on enemmänkin “osa perheen yhteistä joulusatua”, voi lapselle kertoa, että lahjat tulevat vanhemmilta ja sukulaisilta. Silloin lapsen saattaa olla helpompi ymmärtää, että kaikkia toiveita ei välttämättä ole mahdollista toteuttaa perheen voimin. Mikäli lapsi uskoo joulupukkiin, on vanhemman hyvä olla tekemässä lahjakirjettä lapsen kanssa ja mahdollisuuksien mukaan ohjata kirjoitusta realistiseen suuntaan. Näin mahdollinen pettymyskin voi hieman lieventyä lahjoja avatessa. Myöskään aikuiset eivät ole vapaita lahjaodotuksista: moni toivoo, että puoliso osaisi tänä jouluna ostaa juuri sen oikeanlaisen lahjan. Siksipä olisi ehkä aikuistenkin syytä kirjoittaa joulupukille: vaikka kuinka toivoisimme, toinen ei osaa lukea ajatuksia.\n\n**4. Aamulla annettu paketti rauhoittaa jouluaattoa**\n\nAattona lahjojen saamisen odotus uhkaa monessa perheessä viedä päivän väärille raiteille heti aamusta. Joissain perheissä asia on ratkaistu niin, että tonttu tuo jo aamuksi yhden lahjan, tai osa lahjoista jaetaan jouluaterian alkuruoan ja pääruoan välissä. Näin kaikki saavat rauhan nauttia joulupöydän antimista.\n\n**5. Muistakaa puhua ja kuunnella**\n\nJoulu on odotusten ja siksipä myös pettymysten aikaa. Mitä suoremmin omia toiveita saa sanoitettua perheen kesken ennen jouluaattoa, sitä suurempi todennäköisyys on, että kaikki saavat kokea oman joulun taikansa. Avoin keskustelu tarjoaa myös mahdollisuuden todella kuulla toista ja toisen toiveita, ja nähdä parhaassa tapauksessa vaivaa sen eteen, että toinen saa haluamansa.\n\nJoulunodotuksessa pätevät siis samat asiat kuin itse joulunvietossakin – yhdessä kokien, omat toiveet kertoen ja toista kuunnellen päästään oman perheen näköiseen, parhaaseen jouluun.\n\nOnnellista joulunodotusta jokaiselle!\n\n**Sanna Ripatti-Oksama**\n\nPsykologi, psykoterapeutti","categories":[{"name":"Vanhemmuus"}],"employee":null},{"id":"Blog-posts_10","title":"Näin puhut lapsen kanssa vaikeista asioista","slug":"nin-puhut-lapsen-kanssa-vaikeista-asioista","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/c81308bb4f7e3997253dcf2a01fe521b.jpeg absPath of file","name":"c81308bb4f7e3997253dcf2a01fe521b","publicURL":"/static/928c41bf80efe8797ebad67dc8921205/c81308bb4f7e3997253dcf2a01fe521b.jpeg"},"publishedAt":"2022-12-07","content":"Lasten kanssa tulee vuosien kuluessa eteen monia hankalia kysymyksiä, joiden kohdalla vanhemmat pysähtyvät pähkäilemään, kuinka niistä kuuluisi puhua. Tällaisia aiheita ovat esimerkiksi seksuaalisuus, uskonasiat, kuolema, alkoholi, terrorismi, sodat ja ihmisten pahuus tai vaikka pandemia. Jo etukäteen on hyvä miettiä, kuinka näistä haluaa puhua – myös yhdessä toisen vanhemman tai vaikka ystävän kanssa.\n\n**1. Kaikesta saa puhua.**\n\nKaikkia lasten hankalia kysymyksiä koskee pääsääntö, että aikuinen näyttää mallia, kuinka kaikesta uskaltaa puhua. Ei ole olemassa kiellettyjä tai häpeällisiä kysymyksiä. Aikuinen suhtautuu neutraalisti ja kertoo ihmisten ajattelevan näistä asioista eri tavalla – ”minä ajattelen näin”. Lapselle voi hyvin myöntää, että aikuisellakaan ei ole kaikkeen vastauksia. Häntä kiitetään hienoista kysymyksistä, häkeltymättä. Lapselle ehdotetaan, että mietitäänpä yhdessä. ”Tämä onkin aika iso aihe, sopiiko että mietin ajatuksiani hetken, ja jutellaan lisää vaikka huomenna?” Muista siis tärkeänä tavoitteena sellaisen mielikuvan antaminen, että kysymyksen ottaminen esille oli tosi hyvä juttu.\n\n**2. Mieti lapsen ikää ja seuraile lapsen reaktioita.**\n\nKeskustelut lähtevät tietenkin lapsen ikätason arvioimisesta, eli kuinka laajasti aihetta on hyvä avata. Lapselta kannattaa ensin kysyä, mitä hän jo itse tietää ja mistä on saanut tietojaan. Usein niitä tulee kavereilta, jolloin siitäkin on hyvä puhua, että tiedot voivat osin olla väärinymmärryksiäkin. Juttelussa on turvallista alkuun pysytellä sillä tasolla, minkä lapsi itse tuottaa, eli vastailla vain siihen, mitä lapsi todella on kysynyt. Aikuinen seurailee lapsen ymmärrystä ja tunteita, tunnustellen, kuinka yhdessä voidaan rohkeasti mennä kohti vaikeampaakin. Esimerkiksi leikki-ikäiselle riittää usein vain yksi tai kaksi vastausta, minkä jälkeen ajatukset siirtyvät jo takaisin leikkeihin. Lapselle vastataan rehellisesti, ikään sovittaen, ja mahdollisuuksien mukaan oikeilla termeillä.\n\n**3. Ole sinä se rohkeampi. Älä odota lapsen aloitetta, vaan tee niitä itse – ja usein.**\n\nElämässä on paljon pelottavia asioita. Jos ne ovat sinulle vaikeita, ne ovat sitä vielä enemmän lapselle. Hän tarvitsee sinulta mallin rohkeasta esille ottamisesta. Monelle vanhemmalle on jäänyt omasta taaperosta muistikuvia, kuinka tämä tuli hauskan mutkattomasti kysymään aivan kaikenlaista. Tästä on voinut jäädä väärä käsitys, että lapsi jatkossakin toisi keskusteluun kaiken, mikä mietityttää. Näin ei ole. Vaikka taapero toi, vanhempi lapsi ei tuo - ellei sitä ole hänelle aktiivisesti opetettu. Vastaanotollani lukemattomat tavallisten ja turvallisten perheiden lapset ovat harmitelleet, ettei heillä oikeastaan kotona puhuta muuta, kuin niitä näitä päivän tapahtumista. Vaikeista asioista puhuminen ei tapahdu vahingossa ja on täysin vanhemman vastuulla mennä lapsen luo ottamaan ne esille. Eikä kerran, vaan kymmeniä kertoja samasta aiheesta, vuosien kuluessa. Pääsääntö on se, että lapsi on ajatuksineen aina valtavasti edellä siitä, mitä aikuiset kuvittelevat. Lapsen ymmärryksellä muodostetut tiedot ovat kuitenkin aina vajavaisemmat, kuin aikuisen kanssa jutellut.\n\n**4. Yhtä keskustelua rakennetaan vuosien ajan. Älä oleta, ettei lapsi vielä tiedä.**\n\nSuuria asioita valotetaan lapselle vähitellen. Pidä tavoitteenasi, että ehdit aina ensimmäiseksi, joka aiheesta juttelee! Pidä huolta, että lapsi on kuullut kaikesta sinulta, ennen kuin tietoa – tai väärää tietoa - tulee kavereilta, hän etsii sitä netistä tai keksii itsekseen paljon totuutta hurjempia selityksiä. Taaperosta alkaen neutraali keskustelu etenee vähitellen syventyen. Keskustelun seksuaalisuudesta ei tule ajoittua murrosikään, vaan pienen lapsen elämässä se on mukana myönteisenä puheena lääkärileikeistä, sukuelimistä tai kakasta. Näitä ei kielletä tai kaihdeta. On hyvä myös välttää sellaista hämmentävää ristiriitaa, että ensin vauvan jokaista kakkaa ihastellaan ja suloista kehoa kehutaan, kunnes eräänä päivänä aiheet ovatkin kiellettyjä, sopimattomia tai likaisia.\n\n**5. Tavoitteena keskustelukulttuuri, jossa vielä teini-ikäinenkin kääntyy vanhemman puoleen.**\n\nMiettiessäsi omaa tapaasi olla vaikeiden asioiden äärellä, sinua voi helpottaa ajatus siitä, että tässä pedataan jo keskusteluympäristöä teini-ikää varten. Nuoruusikäisen elämänmyllerrys on valtavaa, ja juuri tuentarpeen ollessa suurimmillaan, he samalla irrottautuvat vanhemmistaan. Pienemmän lapsen kanssa asetelma on usein niin päin, että lapsi tulee juttelemaan ja vanhempi on saatavilla. Nuoruusikäinen ei ehkä enää tulekaan, jolloin on tärkeää, ettei hän kuitenkaan torjuisi aloitteellista aikuista – ainakaan joka kerta. Pienen lapsen kanssa siis rakennetaan sellaista ”tiimityötä”, joka kestää kriisiytyneempääkin tilannetta; kommunikaatio jatkuu silloinkin. Voidaan olla eri mieltä, mutta huonojakin hetkiä kestetään. Älä suostu tilanteeseen, jossa nuori miettii myllerryksensä aina yksin, sillä hän tarvitsee kehittyvän ajattelunsa tueksi myös aikuista näkökulmaa.\n\n**6. Ota lapsen asiat omaan reppuusi. Kerro, että olet aina saatavilla.**\n\nLapselle voi kertoa, että kannamme mietityttäviä asioita tavallaan repussa mukanamme. Joskus lapsen reppu on liian täynnä ja raskas kantaa. Häntä kannustetaan siirtämään asioitaan aikuisen reppuun kannettavaksi, ja kerrotaan jokaisen asian kevenevän jo siitä, että sen sanoo ääneen. Aikuisenkaan ei tarvitse osata tehdä muuta, kuin ottaa vastaan ja kantaa apuna. Lapsen lähipiiri on aina tärkein, ja vieras ammattilainen vasta toissijainen. Huolehdi vain siitä, että lapsi tulisi uudelleenkin luoksesi. Se riittää. Lasta hyödyttää nähdä, kuinka aikuinen myöntää asioiden monimutkaisuuden, mutta silti kestää olla niiden parissa.\n\n**7. Ole rehellinen, aito itsesi. Jaa tunne. Älä ole ylireipas tai Teflonia.**\n\nAikuisen ylireippaus voi jättää lapselle kokemuksen, että hän on ainoa, jolle asia on vaikea ja että hänessä on siksi jotain heikkoa. Toisaalta asioiden nopea ohittaminen voi myös pelästyttää, kun lapsi huomaa kysymyksen olleen jopa aikuiselle liian vaikea. Aikuinen saa ja pitääkin myöntää, että nyt puhutaan hankalasta asiasta, jossa on monta näkökulmaa, eikä aikuisetkaan aina tiedä kuinka siitä tulisi ajatella. Tämä aiheen vaikeuden validointi on tärkeä osa lapsen kanssa keskustelua. Aikuinen saa liikuttua, hämmentyä, olla surullinen, ja kokea kaikkia tunteita yhdessä lapsen kanssa. Asia koetaan yhdessä, suru voi olla yhteinen. Tunteen jakaminen auttaa lasta kestämään omaansa paremmin. Tärkeää on kuitenkin, että lapsen mielikuvissa aikuisen kestokyky on aina parempi kuin lapsen. Aikuisen epätoivo, kauhu tai ahdistus ei saa vyöryä lapselle. Lapsen lojaalisuudelle tyypillisesti silloin käy niin, että hän ryhtyy auttamaan vanhempaansa ja unohtaa itsensä. Kun tunnistat omien tunteidesi olevan tuskallisen vaikeita, pyydä itsellesi aikuista keskustelutukea lähipiiristä tai ammattilaiselta. Siten autat lastasikin parhaiten.\n\n**8. Tarjoa pohdintaseuraa, älä etsi ratkaisuja. Haasta itseäsi keksimään mahdollisimman paljon kysymyksiä.**\n\nMitä vaikeampi asia, sitä vaikeampi ahdistusta on sietää ja sitä nopeammin tunteesta haluaisi pois. Ihminen lähtee herkästi tarjoilemaan nopeita ratkaisuja vaikeisiin asioihin, jotta tuleen ei tarvitsisi jäädä tuskallisesti makaamaan. Suuria suruja kohdanneet ihmisen ovat kokeneet, että ”kyllä se siitä” -tyyppiset kannustukset jättävät yksin surun kanssa. Ajattelen, ettei kanssaihmisillä silloin puutu ymmärrystä surun suuruudesta, vaan ehkä päinvastoin: he ymmärtävät tilanteen niin katastrofaaliseksi, että eivät edes kestä kuvitella toisen tuskaa. Heillä ei ole keinoja jäädä rinnalle kärsimään. Myös lapsen suurten kysymysten parissa täytyy sietää sitä, ettei vanhempi voi ratkaista niitä. Kukaan ei tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, eikä lasta helpota kannustukset ”älä sellaisia mieti, ei tässä kukaan ole kuolemassa”. Mehän olemme kaikki kuolemassa ja lapsi tietää sen. Hän miettii sitä joka tapauksessa. Kysymys on vain siitä, kenen kanssa haluamme hänen miettivän. Emme ainakaan ypöyksin. Lasta rauhoittaa ja lohduttaa jo aikuisen elämänkokemus. Kun lapsi tulee kysymään, se hetki on kullanarvoinen! Tee kaikkesi, että keskustelu jatkuu: kysy paljon kysymyksiä.\n\n**9. Etkö tiedä, kuinka aloittaisit? Aloita sanomalla se. Ja pyydä apua muilta aikuisilta.**\n\nAikuisenkaan ei tarvitse pohtia yksin. Ympärillä on läheisiä, tuttuja, naapureita, päiväkodin ja koulun aikuisia, mielenterveysammattilaisia. Kaikki pohtivat samoja asioita. Yhdessä toisen aikuisen kanssa miettiminen voi auttaa päättämään, kuinka haluaa lapsensa kanssa edetä. Jos aloittaminen tuntuu vaikealta, jo yksi yhteinen psykologikäynti lapsen kanssa usein riittää siihen, että kynnys on ylitetty, ja juttua onnistuu jatkaa kotona. Jos sinulla on mielessä aihe, josta et vielä ole osannut puhua lapsen kanssa, ota tehtäväksesi mennä sitä kohti. Voit hyvin aloittaa sanomalla sen lapsellekin. ”Musta on tärkeää, että me voidaan puhua seksuaalisuudesta…en ihan itsekään osaa aloittaa, mutta alan nyt harjoitella sitä. Minkälaisia kysymyksiä sulla voisi olla?” Unohda suorituspaineet, sillä tärkeintä koko prosessissa on näyttää lapselle, kuinka aikuisenkin ajatukset rakentuvat vasta vähitellen. Jos sanoit mielestäsi jotain huonosti, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, kun juttua voi jatkaa heti huomenna. Pyri samaan arkisuuteen, kuin jos vastaisit, mitä tänään on ruuaksi. ”Olipa hyvä kysymys, jaa-a, enpä tiedä, mietitäänpäs. Katsotaan mitä pakastimesta löytyy, vai oliko jääkaapissa jotain vanhenemassa. Täytyy vähän pohtia. Mitä itse ajattelet?”\n\n\n**Sara Knuuti**\n\nPsykologi","categories":[{"name":"Vanhemmuus"}],"employee":null},{"id":"Blog-posts_8","title":"Lapsen ja nuoren itsetuhoisuus on keinottomuutta musertavien tunteiden edessä","slug":"lapsen-ja-nuoren-itsetuhoisuus-on-keinottomuutta-musertavien-tunteiden-edess","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/d440b171daaf6cac060603109e870b30.jpeg absPath of file","name":"d440b171daaf6cac060603109e870b30","publicURL":"/static/710140e977a58ce8a9b514bff207086b/d440b171daaf6cac060603109e870b30.jpeg"},"publishedAt":"2022-11-08","content":"Pysähdy hetkeksi miettimään tilannetta, jossa koet niin voimakkaita tunteita, että tuntuu kuin ne repisivät kappaleiksi tai musertaisivat kokonaan painonsa alle. Olo on sietämätön, henkeä ahdistaa, tilanteesta ei vaikuta olevan ulospääsyä. Tai sitten: mikään ei tunnu miltään, seuraat omaa elämääsi kuin se olisi elokuva, joka vain jatkaa kulkuaan.\n\nNäin monet lapset ja nuoret kuvailevat kokemuksiaan tilanteissa, joissa ovat päätyneet vahingoittamaan itseään. Tilanne on ylivoimainen, tunteet mahdottomia kestää. Kokemus on äärimmäisen yksinäinen. Kukaan ei voi ymmärtää, miltä tuntuu.\n\nLasten ja nuorten itsetuhoisuudessa onkin useimmiten kyse keinottomuudesta selvitä vaikeiden tunteiden kanssa. Sen äärelle tulee aina pysähtyä yhdessä ammattilaisten kanssa selvittämään, mistä lapsen tai nuoren oireen taustalla on kysymys.\n\n**Mitä itsetuhoisuus on?**\n\nItsetuhoisuus on ilmiönä monimuotoinen ja moniulotteinen. Sitä voidaan ajatella jatkumona, jonka alkupäässä ovat kuolemaan ja itsetuhoisuuteen liittyvät ajatukset ja loppupäässä itsemurhan suunnittelu ja mahdollinen toteuttaminen. Ohimeneviä kuolemaan liittyviä ajatuksia on toisinaan kaikilla. Kuitenkin heti kun ajatukset alkavat olla toistuvia tai ne muuntuvat toiveiksi omasta kuolemasta, ollaan jo poikkeavien, epätavanomaiseen kehitykseen kuuluvien ajatusten parissa. Tilanteen hankaloituessa ajatukset alkavat pyöriä yhä enemmän omassa kuolemassa. Mukaan voi tulla passiivisia toiveita omasta kuolemasta: että vaan lakkaisi elämästä. Toisinaan ajatukset muuntuvat aktiivisemmiksi ajatuksiksi oman elämän päättämisestä, ja lapsi tai nuori alkaa suunnitella itsensä surmaamista.\n\nLapsi tai nuori voi vahingoittaa itseään myös ilman vakavia kuolemaan liittyviä toiveita. Itsensä vahingoittaminen voi olla joko hyvin tarkoituksellisesta tai epäsuoremmin erilaisesta riskien ottamista tai itsestään huolehtimisen laiminlyömistä. Tavanomaisimpia itsensä vahingoittamisen tapoja ovat viiltely ja erilaisilla terävillä esineillä naarmuttelu. Vaikka itsensä vahingoittamiseen ei liittyisi aktiivisia kuoleman toiveita, kohottaa se aina lapsen ja nuoren riskiä vakavampaan itsetuhoisuuteen ja jopa itsensä surmaamiseen. Tämän vuoksi lasten ja nuorten itsetuhoisuuteen on aina suhtauduttava vakavasti ja pysähdyttävä selvittämään, millaiset tekijät taustalla vaikuttavat. Miksi juuri tämä lapsi tai nuori päätyy satuttamaan itseään?\n\n**Itsetuhoisuuden taustalla useita syitä**\n\nLasten ja nuorten itsetuhoisuutta on hyvä lähteä tarkastelemaan siitä näkökulmasta, että itsetuhoisuus kumpuaa epätoivosta ja kyvyttömyydestä selvitä tilanteesta ja siihen liittyvistä tunteista. Itsetuhoisuuden taustalla on yleensä monimutkainen ja monen tekijän yhteisvaikutuksessa syntynyt ongelmien vyyhti; vain harvoin voidaan tunnistaa yksittäistä itsetuhoisuuteen johtanutta syytä. Erilaiset kuormittavat tekijät, kuten hankaluudet koulussa tai ihmissuhteissa niin kavereiden kuin perheenjäsenten kanssa, lisäävät riskiä päätyä toimimaan itseään vahingoittavasti. Suurimmassa riskissä itsetuhoisuuteen ja itsensä vahingoittamiseen ovat lapset ja nuoret, joiden on vaikea säädellä omia tunteitaan. He kokevat tunteita voimakkaasti, tunteet ovat intensiivisiä ja niistä palautuminen kestää kauan. Lapsen tai nuoren impulsiivinen tapa toimia hankaloittaa tilannetta ja lisää riskiä vakavaan itsetuhoisuuteen.\n\nVaikka yksittäiset syyt harvoin vaikuttavat itsetuhoisen käyttäytymisen taustalla, on lasten ja nuorten itsetuhoisuuden riski suurempi silloin, kun he kokevat voimakkaita hankalia tunteita, kuten pettymystä, voimakasta ahdistusta, katumusta tai häpeää. Lapsen ja nuoren kyky ongelmanratkaisuun vaikeissa tilanteissa on rajoittunut. Lapsi tai nuori päätyy herkästi kokemaan tilanteissa syvää toivottomuutta. Vaihtoehtojen puuttuessa tilanne vaikuttaa umpikujalta. Epätoivoiselta vaikuttavassa tilanteessa lapsi tai nuori voi päätyä epätoivoiseen tekoon. Lapsen ja nuoren ajattelu ei ole vielä samalla tavalla moniulotteista kuin aikuisilla. Tämän vuoksi heidän on erityisen vaikea käsitellä ristiriitaisia tunteita ja nähdä vaihtoehtoja erilaisissa tilanteissa. Erityisessä riskissä ovat ne lapset ja nuoret, jotka ovat syystä tai toisesta jo aikaisemminkin vahingoittaneet itseään tai yrittäneet itsemurhaa. Hankalissa tilanteissa lapset ja nuoret tarvitsevatkin aina aikuisten tukea ja apua.\n\n**Lapsen ja nuoren itsetuhoisuus on aina myös aikuisten asia**\n\nItsetuhoisuuteen tulee suhtautua aina hätähuutona. Se on äärimmäinen viesti siitä, ettei lapsella tai nuorella ole keinoja tai muita vaihtoehtoja selvitä tilanteesta tai voimakkaiden tunteidensa kanssa, vaan hän on päätynyt helpottamaan oloaan itseään satuttamalla. Itsensä satuttaminen helpottaa oloa usein hetkeksi. Vaikeat tunteet väistyvät sivuun tai turtunut, tyhjä olo vaihtuu tunteiden ja kokemusten vivahteisiin. Helpotus on kuitenkin useimmiten ohimenevä ja tekoa seuraa vaikeat syyllisyyden, huonommuuden ja häpeän tunteet. Näiden vaikeiden tunteiden vaikutuksesta lapsen tai nuoren voi olla hyvin vaikea kertoa vanhemmilleen itsetuhoisista ajatuksistaan ja teoistaan. He pelkäävät usein, miten vanhemmat reagoivat.\n\n**Itsetuhoisuudesta ei pidä rangaista**\n\nKeskusteluissa itsetuhoisten lasten ja nuorten kanssa nousee toistuvasti esiin pelko siitä, että vanhemmat suuttuvat tai pettyvät heihin, kun asia otetaan yhdessä puheeksi. Nämä kokemukset elävät usein myös silloin, kun vanhemmat jo tietävät lapsen tai nuoren aikaisemmin toimineen itsetuhoisesti. Lapset ja nuoret tuovat esiin myös huoltaan siitä, että heidän yksityisyyttään rajataan tai he saavat rangaistuksia kuten kotiarestia tai menettävät puhelimensa. Lasta tai nuorta ei tulekaan koskaan rangaista hänen keinottomuudestaan selvitä vaikeiden tunteidensa kanssa. Aikuisten vastuulla on huolehtia lapsen ja nuoren turvallisuudesta sekä tarjota tukea vaikeiden tunteiden kanssa selviytymiseen. Jos kyseessä on vakava lapsen tai nuoren itseä vahingoittava käytös tai vaikea itsetuhoisuus kuten edeltävä itsemurhayritys, täytyy lasta tai nuorta pitää tarkemmin silmällä, kunnes tilanne tasaantuu, vaikka se tuntuisikin lapsesta tai nuoresta kurjalta. Vanhempien on tässäkin tilanteessa tärkeää kuulla lapsen tai nuoren kokemus ja selittää hänelle, miksi tilanteessa toimitaan aikuisten päättämällä tavalla.\n\n**Vanhemman omat tunteet voivat yllättää**\n\nLapsen tai nuoren itsetuhoisuus herättää ymmärrettävästi meissä aikuisissa myös voimakkaita tunteita kuten pelkoa, ahdistusta ja avuttomuutta. Vanhemman omat tunteet voivat voimakkuudessaan yllättää ja avuttomuus hankalan tilanteen edessä voi kääntyä ärtymykseksi lasta kohtaan. Epätoivoisessa tilanteessa oleva lapsi tai nuori on erityisen herkkä kokemaan vanhemman sanomiset ja toiminnan vihamielisenä, vaikka vanhempi ei sitä niin tarkoittaisikaan. Omien tunteidensa kanssa kamppaileva lapsi tai nuori tarvitsee erityisen paljon vanhemman hyväksyntää ja ymmärrystä vaikeisiin tunteisiinsa sekä tilanteeseensa. Tehtävä on vanhemmalle sitä vaativampi, mitä vähemmän lapsella tai nuorella on keinoja säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään, sillä silloin hänen tunteisiinsa on hyvin vaikea suhtautua ymmärtäväisesti ja kokemusta oikeaksi osoittaen. Aikuisten ei koskaan sinänsä tule ymmärtää lapsen itsensä vahingoittamista, vaan enemmänkin kiinnittää huomio tämän vaikean oireen taustalla vaikuttaviin tunteisiin. Aikuisen on tärkeää luoda toivoa ja ilmaista, että tilanteeseen on aina olemassa vaihtoehtoja, vaikka lapsen tai nuoren olisikin niitä juuri tässä hetkessä vaikea hahmottaa. Aikuinen voi lempeästi ja lämmöllä kertoa elämänkokemukseensa nojaten, että monet ovat selvinneet mahdottomilta tuntuneista tilanteista, vaikka se voikin tehdä kipeää. On tärkeä korostaa, että aikuiset ovat lapsen ja nuoren tukena vaikka mitä tapahtuisi.\n\n**Kysy suoraan ja hae apua**\n\nLapsen ja nuoren itsetuhoisuuden esiintyessä on aina tarpeen pysähtyä tilanteeseen ja hakea apua. Jos epäilet, että omalla tai lähipiiriisi kuuluvalla lapsella tai nuorella on itsetuhoisia ajatuksia tai tekoja, kysy häneltä niistä suoraan. Usein ajattelemme virheellisesti, että itsetuhoisuudesta kysyminen voi lisätä itsetuhoista käyttäytymistä. Tämä ei onneksi pidä paikkaansa. Lapset ja nuoret kokevat tilanteen usein helpottavana aikuisen ottaessa asian rauhallisesti ja kannattelevasti esiin. Tämä vaatii vanhemmalta riittäviä keinoja hallita omia tunteitaan. Ennen kuin ottaa asian lapsen tai nuoren kanssa puheeksi, onkin hyvä pysähtyä miettimään tilannetta hetkeksi itsekseen tai vaikka jutella asiasta ensin puolison tai ystävän kanssa, jotta omat tunteet tasaantuvat. Apua kannattaa lähteä hakemaan nopeasti. On tärkeää, että myös vanhemmat saavat itselleen tukea tilanteesta selviämiseen ja lapsensa tai nuorensa tukemiseksi. Vanhemman tärkein tehtävä on pysyä lämpimänä ja turvallisena, johon vaikeiden tunteidensa pyörremyrskyssä kamppaileva lapsi tai nuori voi nojautua. Lapselle ja nuorelle on tärkeää ilmaista välittämistään ja hänen merkityksellisyyttään vanhemmalle, juuri sellaisena kuin hän tällä hetkellä on.\n\n\n\n**Heini Elo**\n\nPsykologi\n\n","categories":[{"name":"Nuoret"},{"name":"Lapset"},{"name":"Psykologia"}],"employee":null},{"id":"Blog-posts_7","title":"NUOREN VANHEMPANA SAA HARVOIN KOKEA ONNISTUMISEN RIEMUA ","slug":"nuoren-vanhempana-saa-harvoin-kokea-onnistumisen-riemua","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/c4bdf7b69b08ae823a76526a4b3d624c.jpeg absPath of file","name":"c4bdf7b69b08ae823a76526a4b3d624c","publicURL":"/static/b1f5d823b5e7b9e905d2c47858a3c3b2/c4bdf7b69b08ae823a76526a4b3d624c.jpeg"},"publishedAt":"2022-10-03","content":"\nKohtaan työssäni psykoterapeuttina nuorten vanhempia ja keskustelen heidän kanssaan nuoruusiän mukanaan tuomista haasteista, jotka näkyvät perheen arjessa monin tavoin. Vanhemmat kuvaavat nuoren muuttumista sulkeutuneeksi, omaan huoneeseensa vetäytyväksi ja ärtyneeksi. Kotona on tiskejä ja pyykkejä, joiden olemassaoloa nuori ei tunnu rekisteröivän eikä häntä tahdo saada viemään ulos koiraa eikä roskapussiakaan. Vanhemmat miettivät voiko kotitöiden tekemistä vaatia nuorelta, joka saattaa raivostua kun häntä puhutellaan ja vetäytyä yhä etäämmälle oman huoneensa uumeniin. Ilmapiiri kotona on kireä. Näkyvästä kaaoksesta puhuminen on ehkä helpoin tapa tuoda konkreettisesti esiin vastaanotolla se, miten vaikeaa omaan lapseen on saada yhteys muuttuneessa tilanteessa - kun hänestä on tullut nuoruusikäinen.  \n\nNuoruusiässä tapahtuu paljon. Nuoren kehossa ja aivoissa tapahtuu valtavia muutoksia, joihin nuoren tulisi kyetä sopeutumaan nopeassa tahdissa. Monet nuoret kipuilevat ulkonäköön, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien teemojen kanssa. Kaverisuhteet ja harrastukset tulevat erittäin tärkeiksi ja saman aikaisesti niihin voi liittyä paljon haasteita. Opiskelussa edellytetään itseohjautuvuutta ja uuden tiedon omaksumista. Ammatin valintaa aletaan koulussa pohjustaa jo hyvin varhain. Lisäksi nuoria huolestuttaa muun muassa ilmastokriisi, kansainväliset konfliktit, taloudelliset seikat ja omat tulevaisuuden näkymät. Nuori saattaa kokea joutuvansa ratkaisemaan ylivoimaisilta tuntuvia ongelmia ja hän saattaa kokea jäävänsä sietämättömien tunteidensa kanssa aivan yksin.  \n\nNuoruusiän tärkein kehitystehtävä on vanhemmista itsenäistyminen. Jotta irrottautuminen tulisi mahdolliseksi, nuoren on löydettävä ja otettava käyttöön oma sisäinen tahtonsa ja voimansa. Vanhempien toiveisiin ja odotuksiin mukautuminen voisi olla ristiriidassa nuoren omien persoonallisten toiveiden ja tavoitteiden kanssa. Tässä elämänvaiheessa nuori on herkillä ja jokainen vanhemman esittämä kommentti voi nuoren korvissa kuulostaa syytökseltä, vaatimukselta tai moitteelta. Kotitöistä puhuminen voi tuntua siltä, että vanhempi on kiinnostunut vain ulkoisista seikoista, eikä nuoresta itsestään. Tulemme puhuneeksi nuorelle tiskeistä, kun oikeasti haluaisimme sanoa että hän on meille tärkeä.  \n\nMistä oikeastaan puhumme, kun puhumme arjen haasteista? Vanhempia painaa huoli nuoren tulevaisuudesta ja pärjäämisestä. Ovatko vanhemmat osanneet antaa oikeat opit, neuvot ja eväät? Vanhemmat kamppailevat syyllisyyden tunteiden kanssa ja miettivät olisiko jotain pitänyt tehdä toisin. Nuoren jäätävät kommentit voivat tuntua loukkaavilta ja välinpitämättömiltä. Vanhemmista saattaa tuntua, ettei heitä enää kunnioiteta tai ettei heitä enää tarvita. Puhumme siis oikeastaan vaikeista tunteista, joita nuoren muuttunut olemus ja käytös herättää. Epävarmuudesta, avuttomuudesta ja syyllisyydestä. Nuori laittaa vanhemmat kokemaan nahoissaan sen, miten epävarmalta ja keinottomalta hänestä itsestään tuntuu. Nuoren viesti vain on ristiriitainen. Hän toisaalta pyytää vanhemmiltaan apua ja toisaalta työntää heitä kauemmas. Vanhemmilla voi olla hyviä ratkaisukeinoja tilanteisiin, mutta nuori ei oikeastaan halua kuulla niitä. Nuori haluaisi vain, että häntä kuunneltaisiin. Tai että hänet jätettäisiin rauhaan.   \n\nVanhempien on tärkeää saada riittävästi tukea, jotta he jaksavat tasapainotella sen kanssa, miten antaa nuorelle riittävästi tilaa kasvaa omaksi itsekseen ja saman aikaisesti pysyä nuoren tukena. Kun vanhemmilla on mahdollisuus jakaa ja puhaltaa ulos turhautumistaan, he jaksavat paremmin luottaa siihen, että voimme yhdessä selvitä hengissä yli tämän haastavan elämänvaiheen. Umpikujalta näyttänyt kaoottinen kotitilanne alkaa selkiytyä ja erilaisia ratkaisuja alkaakin hahmottua pikkuhiljaa.  \n\nOma esikuvani nuoruusikäisten äidistä löytyy Harry Potterin taikamaailmasta. Harryn parhaan ystävän äiti, Molly Weasley on lämmin ja huolehtivainen äitihahmo, joka uskaltaa näyttää räiskyvät tunteensa avoimesti. Hän antaa lastensa kuulla kunniansa jos nämä ovat mokailleet, mutta ei muutu ankaraksi ja tuomitsevaksi pysyvästi, vaan voi myös pyytää ja antaa anteeksi. Molly on itsekin epätäydellinen ja erehtyväinen ja hänelle voi esittää kritiikkiä ilman, että hän menisi siitä rikki. Hänen kotinsa ja keittiönsä on kodikkaan sotkuinen ja hän huolehtii avokätisesti ja anteliaasti siitä, että kaikkien vatsat ovat täynnä ja kun jollakin on huolia, hän laittaa teepannun tulille. Hänellä on supervoimia, joita meillä muilla ei ole ja hän hoitaa tiskit taikasauvan heilautuksella. Mollyssä on kuitenkin arvokkainta se lämpö ja välittäminen, jota hän anteliaasti jakaa. Nuoret kääntävät meille vanhemmille selkänsä, mutta vanhempien tehtävä on pysyä lämpimän lieden äärellä ja yhä tarjota teetä, siitä huolimatta, ettei se aina nuorille maistu. He palaavat luoksemme kyllä.\n\n**Pauliina Manninen**\n\nKouluttajapsykoterapeutti\n","categories":[{"name":"Vanhemmuus"},{"name":"Nuoret"}],"employee":null},{"id":"Blog-posts_1","title":"Psykologi paljastaa: Nämä viisi asiaa olet tehnyt oikein!","slug":"psykologi-paljastaa-nm-viisi-asiaa-olet-tehnyt-oikein","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/c56ce728926035da0dcdce57ec5356af.jpeg absPath of file","name":"c56ce728926035da0dcdce57ec5356af","publicURL":"/static/dae4722a4beb0ee4b45a9b7122381b92/c56ce728926035da0dcdce57ec5356af.jpeg"},"publishedAt":"2022-09-05","content":"Uutiset, sosiaalinen media, lehdet, terveyssuositukset ja lukemattomat muut lähteet ovat kaikki pullollaan ohjeita siitä kuinka elää, syödä liikkua ja jopa hengittää paremmin. Klikkiotsikot kutsuvat usein selvittämään, mitä oletkaan tehnyt väärin ja kuinka asiantuntijan ohjeilla voit toimia oikein. Suorituskeskeistä puoltamme kutsutaan jatkuvasti esiin enemmän ja enemmän, mikä tuottaa monille paineita. Tämän kirjoituksen klikkiotsikko kutsuu sinua armollisuuteen ja suorittamisesta luopumiseen. Tässä siis asiantuntijat vinkit siihen, mitä olet todennäköisesti aina tehnyt ”oikein”: \n \n1. Olet kuullut, lukenut tai nähnyt lukemattomia ohjeita, miten tulla paremmaksi versioksi itsestäsi – ja unohtanut niistä suuren osan. Sinua itseäsi puhutelleista neuvoista olet ehkä poiminut jonkun vinkin mukaasi. Hyvä sinä: toimi näin jatkossakin. Ota neuvoista mukaasi ne, mitkä tuntuvat tärkeiltä ja unohda huoletta loput. Kuuntelemalla itseäsi tiedät parhaiten, mikä jo sujuu, mikä riittää tai mitä haluat ehkä kehittää. \n \n2. Olet istahtanut sohvalle, kun olisi pitänyt siivota. Ehkä pyytänyt lapsen, puolison tai lemmikin kainaloosi ja saanut samalla tärkeän oksitosiiniboostin (– eli saanut elimistöösi fyysisestä läheisyydestä kehittyvää hyvän mielen hormonia). Toista tämä säännöllisin väliajoin jatkossakin. \n \n3. Olet miettinyt oletko hyvä vanhempi. Tämä tarkoittaa, että olet kiinnostunut vanhemmuudestasi ja haluat toimia lapsesi parhaaksi. Kaikki me joskus onnistumme, ja toisaalta joskus menee metsään. Mutta tärkeintä on juuri kiinnostuksesi ja että pysähdyt välillä pohdiskelemaan, missä mennään. \n \n4. Olet katunut mennyttä tai murehtinut tulevaa. Joskus ehkä liikaakin. Tämä kertoo, että olet ihminen ja sinä välität - itsestäsi, muista ja siitä mitä teet. “Märehtimistä” moititaan usein turhan ankarasti. Toki se aiheuttaa joskus ahdistusta, mutta toisaalta sille parasta vastalääkettä ei ole vaatimus “ottaa rennommin” vaan hyväksyntä. Ehkä voit sanoa itsellesi: “Tällaista se välillä on, kun asiat painaa mieltä - ehkä huomenna tuntuu toisenlaiselta!” \n \n5. Olet mennyt kollegan tai ystävän kanssa kahville, vaikka töiden tai tehtävien deadline painaa tai to do -lista tuntuu loputtomalta. Tämän seurauksena velvollisuudet saattoivat viivästyä tai jotain jäädä jopa tekemättä. Tai toisaalta: ehkä lopputuloksesta tulikin odotettua parempi, kun sait hetkeksi irtioton tai hyviä ideoita kahviseuraltasi. Niin tai näin, käännyit toisen puolen ja annoit itsellesi luvan hengähtää kiireen keskellä. \n \nPidä mielessäsi itsesi ja he, jotka ovat sinulle tärkeitä. Riittävän hyvän riman voi muilta osin laskea tarvittaessa hyvinkin alas. Toivotan sinulle rohkeutta alittaa erilaisia rimoja tulevana syksynä! Ja tarvittaessa hyppäämään self help –artikkelin yli sen sijaan, että ottaisit itsellesi paineita siitä, mitä oletkaan tehnyt väärin tai kuinka itseä pitäisi kehittää. \n\nLaura Nikkola\n\nPsykologi, psykoterapeutti\n","categories":[{"name":"Psykologia"}],"employee":null},{"id":"Blog-posts_6","title":"Theraplay kutsuu vanhempaa vahvistamaan yhteyttä lapseen iloisella ja leikkisällä tavalla hoivaa unohtamatta","slug":"theraplay-kutsuu-vanhempaa-vahvistamaan-yhteytt-lapseen-iloisella-ja-leikkisll-tavalla-hoivaa-unohtamatta","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/6b56cf66aca85d5f6f958cf9892a9937.jpeg absPath of file","name":"6b56cf66aca85d5f6f958cf9892a9937","publicURL":"/static/a3275a3d67b3370af897a05fb2cafd57/6b56cf66aca85d5f6f958cf9892a9937.jpeg"},"publishedAt":"2022-08-16","content":"Kun itse ensi kertaa pääsin tutustumaan Theraplay-menetelmään reilut 20 vuotta sitten käymällä Theraplay-peruskurssin, sai työntekoni psykologina aivan uuden kehyksen. Yksi mottoni on ollut se, että kaikkia uusia oppeja täytyy aina ensin kokeilla omilla lapsilla, jotta uskottavuus menetelmään saa lisäpotkua. Koulutus järjestettiin silloin kaukana kotipaikastani ja se oli usean päivän kestoinen. Olin varma, että jälleennäkeminen oman pienen lapsen kanssa koulutuksen jälkeen saa hänellä aikaan isot kiukut, koska olin ollut poissa. Lapsethan usein tuovat esille kiukun kautta herkempiä tunteitaan, kuten epävarmuutta, pelkoja, jätetyksi tulemisen kokemuksia. Mietin miten saisin yhteyden häneen palaamaan mahdollisimman mukavalla tavalla. Voisiko Theraplay-menetelmä tuoda tähän kohtaamiseen jotain aivan uutta? Niinpä otin käyttööni juuri oppimani Theraplay-aktiviteetit ja vautsi vau! Ne toimivat! Yhteys palasi hienosti ilman kiukkuja ja vuorovaikutus sai jopa uusia tapoja olla yhteydessä hänen kanssaan jatkossakin. \n\nErossa olemisen kokemukset hoivahahmoista tuovat lapsille turvattomuuden tunteita. Erot voivat olla pieniä tai suurempia. Joskus jopa pysyviä, kuten sijoitetuilla tai adoptoiduilla lapsilla. Joskus pieniä, kuten päivä erossa vanhemmasta vaikka päiväkodissa tai koulussa. \n\nUsein kuulen vanhempien tuskailevan kun lapsi ”roikkuu” kiinni vanhemmassa oltuaan päivän erossa vanhemmastaan. Monesti vanhempi kaipaisi hetken hengähdystä työpäivän jälkeen eikä jaksaisi heti olla lasta varten. Aivan ymmärrettäviä tunteita. Kuitenkin ne vanhemmat, jotka ovat kokeilleet lyhyttä, intensiivistä kohtaamista heti yhteenpalaamisen jälkeen, ovat huomanneet ”roikkumisen” jäävän pois ja lapsi meneekin sen jälkeen omiin touhuihinsa. Miten tällaisen intensiivisen kohtaamisen sitten saa aikaan? Vastaus on Theraplay. \n\nMeillä kaikilla ihmisillä, olimmepa sitten pieniä tai iältämme vanhempia, on suuri tarve tulla kohdatuiksi. Me tarvitsemme toista ihmistä, jonka kanssa ollessamme todella tunnemme itsemme täysin arvostetuiksi ja rakastetuiksi. Sellainen toinen ihminen tarjoaa meille myös hoivaa ja turvaa. Joskus elämä tuo eteemme kolhuja, joiden vuoksi lapsen ja vanhemman tunneyhteys heikkenee ja lapsi voi alkaa käytöksensä kautta tuomaan esille jotakin sisällään olevaa vaikeaa kokemusta. Usein lapsen käytös on silloin hankalaa ja vuorovaikutus saa negatiivisia sävyjä. Vanhemmat kuvaavat näitä tilanteita usein siten, että he eivät oikein löydä enää lapsen luo. Vanhemmat saattavat yrittää saada lasta tekemään jotakin heidän kanssaan, mutta lapsi kieltäytyy. Miten houkutella lasta yhteyteen? Theraplay antaa siihen paljon välineitä. \n\nMitä Theraplayssa sitten tehdään? Teoriatasolla siellä vahvistetaan kaikkea sitä hyvää mitä lapsen ja vanhemman välisessä kiintymyssuhteessa jo on olemassa. Se on vain kadonnut hetkellisesti jonkin kuormituksen tullessa elämään. Theraplayn sisään on rakennettu vahva myönteinen aikuisjohtoisuus, joka tuo turvaa lapselle. Käytännössä terapiassa kaikki on terapeutin vastuulla, myös se, miten lapsi houkutellaan yhteisen vuorovaikutuksen äärelle. \n\nVanhemmat sanovat usein, ettei leikkiminen ole heille helppoa. Theraplay on siitä myös aikuismyönteinen hoitomuoto, ettei vanhemman tarvitsekaan kuin seurata, mitä terapeutti ohjaa tekemään. Vuorovaikutusleikit eivät ole leikkimistä leluilla. Theraplayssa käytetään välillä pieniä apuvälineitä, jotta vuorovaikutus olisi hauskaa ja yhteyteen kutsuvaa. Näitä voivat olla saippuakuplat, höyhenet, pumpulipallot jne. Kun vanhempaa ja lasta autetaan yhteisen iloisen tekemisen äärelle, tapahtuu yhdessä olemisessa rentoutumista ja jaettuja myönteisiä kokemuksia. Terapeutti voi myös auttaa hyvänlaisen huumorin ja hassuttelun äärelle. Vanhemmat ovat usein kuvanneet, että arjen vaikeassa negatiivisessa kehässä ilo on pudonnut kokonaan pois. \n\nTheraplay ei ole kuitenkaan pelkkää hauskanpitoa. Theraplayn tärkeä osa-alue on myös hoivan tarjoaminen lapselle. Hoivaa tarjotaan hyvän kosketuksen kautta. Kosketuksen merkitystä on tutkittu paljon. Kaikki me tiedämme, että kun sanat loppuvat, kosketus voi auttaa erittäin paljon vaikeissa tilanteissa. Silloin kun lapsen käsitys itsestään on madaltunut ja lapsi ei ajattele olevansa kovinkaan tärkeä, saadaan hyvän hoivakosketuksen kautta vahvistettua maailman tärkeintä viestiä. Tämä viesti sisältää sen sanoman, että juuri sinä olet arvokas ja rakas sellaisena kuin olet. Tätä voi miettiä parisuhteenkin kautta; millaista kosketusta tarvitsen parisuhteessa ja mitä erilaiset tavat koskettaa viestivät itselle ja toiselle. Theraplayssa hyvän hoivakosketuksen apuvälineenä voidaan käyttää hyväntuoksuisia ihovoiteita, joilla vanhempi hoivaa vaikka lapsen kädet. Hoivaa annetaan myös hyvien makuaistimusten kautta; muutama pieni erityisherkku joka kerralla ja herkun antaminen tapahtuu myös yhteydessä. \n\nTheraplay on kohdannut välillä kovaakin kritiikkiä ja epäröintiä sen hyödyllisyydestä. Mitä se nyt auttaa niitä saippuakuplia siellä puhallella? Niinpä. Jos jokin tekninen osa irroitetaan koko hoitokokonaisuudesta, voihan sen noinkin ilmaista. Ne kaikki lukuisat vanhemmat ja lapset, jotka ovat sitoutuneet Theraplay-hoitoihin ja ymmärtäneet Theraplayn tarkoituksen, ovat olleet hämmästyneitä sen muutosvoimasta. Theraplay vaatii toki muutoksia myös arjessa, mutta se myös antaa konkreettisia keinoja luoda yhteyttä lapseen. Isotkin lapset nauttivat hyvästä kosketuksesta, joka toki muuttaa muotoaan lapsen kasvaessa. Se pieni tyttö, joka tämän tarinan alussa sai toimia äitinsä koekaniinina, sai kasvunsa edetessä ottaa vastaan muitakin Theraplaysta tuttuja tapoja. Isompana ne ovat olleet hemmotteluhetkiä jalkakylpyineen ja hartiahierontoineen. Sinällään pientä, mutta Theraplay auttoi ymmärtämään niiden suuremman merkityksen. ","categories":[{"name":"Theraplay"}],"employee":{"Name":"Johanna Blåfield","Title":"Psykologi, psykoterapeutti","Email":"johanna.blafield(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":4,"name":"Johanna-Blåfield.jpeg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_5","title":" Uusisovanhemmuus lasten aikuistuttua","slug":"uusisovanhemmuus-lasten-aikuistuttua","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/cbce436b4f8a02f63de2e3778b69f137.jpeg absPath of file","name":"cbce436b4f8a02f63de2e3778b69f137","publicURL":"/static/476e61c182cab02f9758dc2586c09d50/cbce436b4f8a02f63de2e3778b69f137.jpeg"},"publishedAt":"2022-06-07","content":"## Uusisovanhemmuus lasten aikuistuttua\n\n### Hyvä keski-ikäinen, joka olet toisessa tai kolmannessa liitossa ja olet uusisovanhempi!\n\nKun uusperheenne lapset ovat kasvaneet siihen ikään, että he ovat jo lähteneet omilleen, saattaa teillä uusparina olla edessänne yllättävä tilanne. Millaista uusperheen arjestanne tämän jälkeen tulee: mistä te sitten riitelette, kun arjen yhteiselo ei enää herätä ristiriitoja? Olette saattaneet kumpikin tahoillanne miettiä ja jopa pelätä, kuinka suhteenne jatkuu ja onko uudessa elämänvaiheessanne mahdollista pitää yllä toimivaa ja läheistä puolisosuhdetta?\n\nUusperheen arjessa syntyy helposti ristiriitaa monenlaisista asioista, kuten lapsista ja ex-puolisoista, ja aina joku tuntee mustasukkaisuutta tai jäävänsä ulkopuolelle. Kuitenkin ne uusparit, jotka ovat aikanaan onnistuneet perheytymään, eivät yleensä koe ongelmia isovanhemmuudestakaan. Jos perhe ei ole perheytynyt, isovanhemmus voi aiheuttaa hämmennystä ja kriisin. Jos uusperhe on jossain kehitysvaiheessaan jumiutunut, alkaa prosessi isovanhemmuuden myötä ikään kuin uudelleen. Jumit ovat vain olleet piilossa tai niitä on kierretty korvaavilla toimintatavoilla. Tämä näkyy muun muassa siinä, miten kutakin perheenjäsentä on nimitetty. Uusparin lapseton isovanhempi, eli hän, jolla ei ole omia lapsia eikä lapsenlapsia, joutuu mahdollisesti käsittelemään uudestaan omaa lapsettomuuttaan tai sitä, ettei hänellä ole omia lapsenlapsia.\n\nIsovanhemmaksi tulo on merkityksellinen tapahtuma ja sitä yleensä odotetaan innolla. Siitä taas ei kovin paljoa puhuta, miten uusperheessä kasvaneen lapsen saadessa itse lapsen uusparista tulee joko biologisia tai ei-biologisia isovanhempia. Biologisen isovanhemman ja lapsenlapsen välille syntyy yleensä voimakas side. Entä mitä isovanhemmuus herättää uusperheen äiti- tai isäpuolessa? Mitä jos ei-biologisen isovanhemman on vaikea kestää tai ymmärtää tätä vahvaa sidettä ja kaikkea sitä aikaa, jonka oma puoliso viettää lapsenlapsen kanssa? Kokeeko puoliso, että lapsenlapselle annettu rakkaus ja aika on häneltä pois?\n\nUusparin isovanhemmuus nostaa usein esiin uusperheen aikaiset suhdekuviot, jolloin niitä joudutaan käsittelemään uudelleen. Ristiriitaisia tunteita voivat herättää muun muassa lapsenlapsen hoitojärjestelyt, hänen kanssaan vietetty aika ja hänelle annettu huomio. Perheen ja suvun juhlat voivat pohdituttaa: keitä kutsutaan, keitä ei kutsuta missään nimessä yhtä aikaa, ketkä ylipäätään tulevat ja ketkä sopivat samaan huoneeseen. Näissä tilanteissa aikuisuus hukkuu tunteiden alle ja unohtuu kuka on juhlakalu ja kenen saavutusten ääreen kokoonnutaan.\n\nUusparin isovanhemmuudessa menevät myös nimityskysymykset uusiksi ja nimitysvaihtoehtoja on enemmän. Aikuisten on kuitenkin hyvä itse määrittää, miksi he haluavat lastenlastensa heitä kutsuvan.\n\nToisissa, miksei kolmansissakin, liitoissa on puolisoilla lähtökohtaisesti hyvät mahdollisuudet ja elementit luovalle keskinäiselle suhteelle sekä mahdollisuus löytää toisessa jotain uutta ja erilaista, sillä usein matkassa kulkee vähemmän taakkaa. Kun osapuolten lapsuudenperheiden luurankoja on jo karissut matkalla edellisissä liitoissa ja eroissa, niitä ei enää tarvitse toistaa tai yrittää ratkaista suhteessa puolisoon. Kun lapset ovat lähteneet omilleen, uusparin vahvoja yhdistäviä tekijöitä ovat unelmien yhdistäminen, tilan antaminen itselle ja toiselle ja riittävästä erillisyydestä huolehtiminen. Nämä ovat avaimia molempien itsensä toteuttamiselle, mikä taas automaattisesti johtaa siihen, ettei ole tarvetta rajoittaa itseä eikä puolisoa, ei myöskään suhteessa lapsiin ja lapsenlapsiin. Tilan antaminen tällä tavoin ennalta ehkäisee ongelmia, eivätkä puolisot vetäydy, etäänny toisistaan tai liu’u eri leireihin.\n\nLasten kotoa lähdön jälkeisessä ajassa on tärkeää huolehtia siitä, että uusparin vahva keskinäinen side säilyy ja suhteessa on imua. Kun parilla on paljon yhteistä, se lisää ja vahvistaa keskinäistä vetovoimaa ja tekee suhteesta luovan. Luova suhde pysyy elävänä, ja molemmat osapuolet haluavat pitää huolta ja taistella sen puolesta. Kun puolisot arvostavat ja suhtautuvat kunnioittavasti keskinäiseen suhteeseensa, muutkin kunnioittavat heidän suhdettaan ja sen rajoja eikä suhteeseen pääse tunkeutumaan väliin.\n\nUusisovanhempina teitä auttaa, jos käsittelette teiltä pyydetyt palvelukset samoin siinä missä muutkin isovanhemmat. Rajojen vetäminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun lapsesi tarvitsee lapsenlapsellesi hoitajaa, neuvottele siitä ensin puolison kanssa ja vasta sitten suostu pyyntöön tai kieltäydy siitä kohteliaasti. Näin toimien osoitat, että arvostat puolisoasi ja kunnioitat hänen mielipidettään. Kun koet tarvetta suojata suhdettanne pitämällä rajoja sen ympärillä, koituu siitä positiivista suhteen dynamiikan kannalta. Kun osoitat, että suhteenne on tärkeä, tapahtuu tämä kaikki kuin itsestään, mikä puolestaan auttaa suhdettanne pysymään elävänä ja dynaamisena.\n\nKunnioittaen,\n\nVuokko Malinen\n\nPsT, pari- ja perhepsykoterapeutti","categories":[{"name":"Pariterapia"},{"name":"Vanhemmuus"}],"employee":{"Name":"Vuokko Malinen","Title":"Perhe- ja paripsykoterapeutti, PsT","Email":"vuokko(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":45,"name":"Vuokko kuva.jpeg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_4","title":"Taikasauva, kaleidoskooppi ja muut perheterapeutin ihmeelliset työvälineet","slug":"taikasauva-kaleidoskooppi-ja-muut-perheterapeutin-ihmeelliset-tyovalineet","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/dad3fea7cacb6c863b3efd9e80f25c64.jpeg absPath of file","name":"dad3fea7cacb6c863b3efd9e80f25c64","publicURL":"/static/b679013af94cd7428868d987b9d146fd/dad3fea7cacb6c863b3efd9e80f25c64.jpeg"},"publishedAt":"2022-05-12","content":"#### Perhepsykoterapeutin ihmeelliset apulaiset\n\nKaikessa psykoterapiassa tärkeintä on luottamuksellinen, toimivaksi koettu vuorovaikutussuhde, joka kantaa hoitoprosessia sen eri vaiheissa. Perheterapiassa työskentelyn tueksi käytetään monenlaisia apuvälineitä ja menetelmiä. Tapaamiset ovat harvoin pelkkää keskustelua kuten aikuisten terapioissa. Perhepsykoterapeutin työkassin sisältö voi hymyilyttää ja herättää ihmetystä: ”Ihan oikeastiko tarvitset töissäsi tarinanoppia, taikasauvaa, kaleidoskooppia ja värikyniä…?” Työpöydän laatikoissa on myös paljon erilaisia korttisarjoja, kirjoja, pelejä ja leluja. Kuulostaa hauskalta ja onkin sitä. Kaikilla välineillä on myös mieli…\n\n#### Tavoitteita taikasauvalla\n\nPerheterapiassa voi olla monen ikäisiä lapsia, nuoria ja aikuisia. Tapaamisten kokoonpano vaihtelee, välillä mukana on sisaruksia tai isovanhempiakin, toisinaan tavataan vain aikuisten kesken. Ensimmäisillä käynneillä tutustumme toisiimme, kartoitamme tilannetta ja pohdimme yhdessä työskentelyn tavoitteita. Edessä oleva prosessi on kuin yhteinen retki, polku tai matka, jolle jokaisella on tuotavaa ja annettavaa. Yksi tuo eväät, toinen taskulampun, kolmannella on kompassi – retken onnistumiseksi kaikkien panos on tärkeä. Usein ensimmäisellä käynnillä heilautamme taikasauvaa – jos saisit yhden toiveen, millaisen muutoksen toivoisit perheessäsi mahdollistuvan? Varsinkin lapset osaavat kiteyttää toiveensa lausumalla heille tärkeimmän asian - ytimen, mistä saattaa syntyä koko prosessin tavoite.\n\n#### Kaleidoskooppi – pienellä liikkeellä uusia kuvioita\n\nPerheterapiaan hakeutuessa tavoitteena on jonkinlainen toimintatapojen tai perhedynamiikan muutos. Se voi liittyä perheenjäsenten väliseen vuorovaikutukseen, ilmapiiriin, arjen kuormittavuuteen tai perhettä koettelevaan kriisiin. Perheille on ominaista pyrkiä pitämään yllä olemassa olevaa tasapainoa, rooleja ja toimintatapoja, vaikka ne olisivat haitallisiakin. Muutokset ovat hitaita, vaikeita ja tapahtuvat usein vasta pakon edessä, kun yhden tai useamman perheenjäsenen oireilu aiheuttaa suurta haittaa koko perheen hyvinvoinnille. Terapia etenee pienin askelein ja kuten kaleidoskoopissa, pikkuruinen kädenliike tuo esiin uudet värit, muodot ja kuviot. Kaleidoskooppi konkretisoi, että perheessäkään muutosten ei tarvitse olla suuren suuria, kun ne jo synnyttävät uutta!\n\n#### Värikynillä sukujen tarinat sanoiksi\n\nPerheterapian viitekehykselle on ominaista tarkastella asioita monen sukupolven näkökulmasta. Se tapahtuu piirtämällä sukupuu vähintään kolmen - neljän sukupolven ajalta. Sukupuu on ehtymätön työväline, jota voidaan rakentaa ja käyttää muutamalla tapaamisella tai jopa koko prosessin ajan. Sen kautta voidaan tutkia ihmisten välisiä suhteita, voimavaroja, traumoja, sairauksia, sukutarinoita ja salaisuuksia, riippuvaisuuksia, ammatteja ja paljon muuta… Tämä työskentely auttaa ymmärtämään asioiden yhteyksiä, elämän valintoja, luo siltaa menneisyyden ja nykyisyyden välille. Ihmisten välisiä suhteita voidaan kuvata erilaisilla väreillä ja viivoilla. Vaikka jokaisen perheen ja suvun sukupuu on ainutlaatuinen, niissä on myös paljon yhteneväisyyksiä ja työstetyssä sukupuussa näkyy koko elämän kirjo. Värikyniä tarvitaan myös perheen aikajanan piirtämiseen. Joskus elämä on ollut ennen perheterapian alkua kaaosta tai ruuhkavuosien karusellia, jonka kulusta ei oikein kellään ole kuvaa. On voinut olla muuttoja, vaihtuvia ihmissuhteita, mielenterveysongelmia. Kronologisesti piirretty aikajana tuo selkeyttä ja järjestystä mieleenkin. Varsinkin lapset ovat usein kiinnostuneita omasta tarinastaan, odotusajasta, syntymästä, ensimmäisistä vuosistaan. Aikajanaa voidaan elävöittää valokuvilla ja perheelle tärkeillä esineillä. Kuten sukupuussa, tässäkin menetelmässä perheen niin iloiset kuin vaikeat tapahtumat tulevat sanoitetuiksi ja käsittelyyn.\n\n#### Hilepurkki palauttaa hetkeen\n\nPerheiden arki ja aikataulut ovat vaativaa palapeliä kaiken ehtimiseksi ja muistamiseksi. Koko perheen saaminen yhtä aikaa terapiaan on ponnistelun tulos ja usein perheenjäsenet ovat suorastaan hengästyneitä päästessään vastaanotolle ja istahtaessaan alas. Silloin voi hetken vakauttava tuijottelu hilepurkkiin olla paikallaan. Vedessä kimaltelevien hippujen leijaillessa purkin pohjalle kaikki voivat hetken hengittää syvään, tuntea tukevan lattian jalkojensa alla, huomata missä ja minkä äärellä nyt ollaan, siirtää ajatuksensa tähän hetkeen ja yhteiseen asiaan.\n\nJos siis näet kassista pilkottavan taikasauvan tai kaleidoskoopin, kyseessä saattaa hyvinkin olla perhepsykoterapeutti matkalla yhteiselle retkelle perheen kanssa!\n\nJaana Pajunen,\nPsykoterapeutti (VET),\nPerhe- ja paripsykoterapia","categories":[{"name":"Perheterapia"}],"employee":{"Name":null,"Title":null,"Email":null,"Picture":null}},{"id":"Blog-posts_2","title":"Miten käsitellä lapsen kanssa sotaa ja sotauutisia?","slug":"miten-ksitell-lapsen-kanssa-sotaa-ja-sotauutisia","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/f5313252f85441076ab3d0ac10121510.jpeg absPath of file","name":"f5313252f85441076ab3d0ac10121510","publicURL":"/static/ce854aa964ce6f4c769828dd0b799805/f5313252f85441076ab3d0ac10121510.jpeg"},"publishedAt":"2022-03-03","content":"### MITEN KÄSITELLÄ LAPSEN KANSSA SOTAA JA SOTAUUTISIA?\n\nMaailmaa järisyttäneet sotauutiset ovat viime päivinä vyöryneet mediassa rajuin kuvastoin ja painavin kirjaimin. Median ja sosiaalisen median kautta uutisointi tavoittaa yhä nuorempia lapsia ja siksi on tärkeää pysähtyä pohtimaan, miten käsitellä lasten kanssa näitä teemoja ja aihetta käsittelevää uutisointia.\n\n##### ENSISIJAISTA ON SUOJELLA LASTA\n\nKaiken hurjan ja pelottavan keskellä aikuisen tärkein tehtävä on huolehtia lapsen perusturvallisuudesta ja suojella lasta. Perusturvallisuutta lisää luottamus siihen, että lapsella on lupa pohtia kaikenlaisia aiheeseen liittyviä kysymyksiään ja tuoda esille tunteita, joita ne herättävät. Aikuinen voi suojella lasta huolehtimalla, että tämä ei altistu sotauutisoinnin pelottavalle ja lapsen käsityskyvyn ylittävälle kuvastolle ja uutisille.\n\n##### AIKUISEN RAUHALLISUUS TÄRKEÄÄ\n\nSota on asiana myös meille aikuisille vaikeita tunteita ja epävarmuutta herättävä, ja niistä puhuminen voi tuntua hankalalta. Vaikeitakaan aiheita ei ole syytä vältellä, jos ne lasta mietityttävät. Epävarmuudenkin kanssa voimme ja joudumme elämään. Lapset ovat usein hyvin tarkkoja havainnoimaan itselleen läheisten aikuisten tunteita ja mielentiloja. Siksi on hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten omat huolet saattavat vaikuttaa lapseen, tai mitä ja miten aikuiset puhuvat arkitilanteissa keskenään.\n\nLapsi tulkitsee kuulemaansa ja näkemäänsä aiempien kokemustensa kautta. Lapsen voi olla vaikea suhteuttaa uutisointia kokemusmaailmaansa – mitä ja missä sotaa käydään, kuinka lähellä uhka on minua, perhettä, kotikaupunkia, kotimaata? Aikuisen on tärkeä auttaa näiden lapsen huolien käsittelyssä, liikaa dramatisoimatta, huomioiden lapsen ikä- ja kehitystason. Asiaa kannattaa lähestyä sillä tavoin, ettei vanhempi välitä lapsen kannateltavaksi omia huoliaan tai vaikeita tunteitaan. Aiheesta on hyvä keskustella rauhallisesti, rehellisesti ja ymmärrettävästi.\n\nFaktatiedot tai järkeily eivät kuitenkaan välttämättä rauhoita lapsen vaikeita tunteita. Lapsi tarvitsee konkreettista kokemusta turvallisuudesta pelkojensa lievittymiseksi. Turvallisuuden kokemus lisääntyy arjen jatkuvuudesta, tavallisten asioiden toistumisesta, lähiaikuisten rauhoittavasta läsnäolosta, kuulluksi tulemisesta ja siitä, että lapsen tunteita, ajatuksia ja pohdintoja voidaan yhdessä käsitellä ja jäsentää.\n\nAivan pienten, alle kouluikäisten kanssa aihetta ei ole välttämättä tarpeen käsitellä lainkaan, ellei lapsi itse nosta asiaa esille.\n\n##### LAPSI REAGOI YKSILÖLLISESTI\n\nLapset ovat yksilöllisiä ja voivat reagoida mietityttäviin tai pelottaviin uutisiin joskus hämmentävällä tai yllättävälläkin tavalla. Lapsen yksilöllinen kokemus on tärkeää ottaa huomioon tavassa käsitellä asioita hänen kanssaan. Siinä missä joku lapsi huolestuu, on pelokas tai ahdistunut, saattaa toinen lapsi yrittää käsitellä asiaa toiminnan tasolla, kuten (sota)leikkien tai piirtämisen kautta. Joidenkin lasten oireilu voi näkyä uhmakkaana tai rajuna käytöksenä, osa lapsista käsittelee asiaa vitsailemalla, joku taas sulkeutumalla kokonaan. Monenlaisen oireilun taustalla voi olla huolta tai pelkoa tilanteesta, jota lapsen itsensä voi olla vaikea sanoittaa.\n\nErityisen paljon huomiota ja tukea pelottavien aiheiden ja epävarman maailmantilanteen käsittelyyn voivat tarvita lapset ja nuoret, joiden psyykkisestä voinnista on jo aiemmin ollut huolta.\n\n##### ARJEN JATKUMINEN AUTTAA\n\nAikuisen turvan, suojelun ja moninaisten tunteiden jakamisen lisäksi lapsia ja nuoria auttaa keskustelu myös toisenlaisista näkökulmista – että sota-alueillakin ihmisiä autetaan, ja vaikeissakin ristiriitatilanteissa on paljon ihmisiä, jotka pyrkivät löytämään ratkaisuja hankaliinkin konflikteihin. Avoin ilmapiiri vaikeistakin asioista keskusteluun lisää lapsen luottamusta siihen, että hän saa tukea ja turvaa. Lapsen tunteiden käsittelyn lisäksi voi olla hyvä sanoittaa sitä, että tässä ja nyt meillä ei ole hätää, oma arki jatkuu entiseen tapaan, aikuiset huolehtivat lapsista. Epävarmuuden keskellä kannattaa panostaa arjen tekemisiin ja tilanteisiin, joissa lapselle konkretisoituu, ettei hän ole yksin ja että aikuiset ovat hänen turvanaan.\n\nHuolestuneen tai ahdistuneen lapsen osalta kannattaa myös rajata uutisten ja median välittämää materiaalia, jossa saattaa ennakoimatta ja yllättäen tulla varsin hurjaakin sisältöä nähtäville. Mitä vanhempi lapsi ja nuori, sitä enemmän hänellä itsellään on myös omien laitteidensa kautta väyliä päästä uutisointiin, mediaan ja sosiaaliseen mediaan käsiksi. Pelisäännöistä on erityisesti nyt hyvä tehdä konkreettisia sopimuksia ja nuorten kanssa käydä keskustelua sotauutisoinnin seuraamisesta.\n\nJos lapsen tai nuoren huolet, ahdistuneisuus tai muut hänelle hankalat tunteet jatkuvat vanhempien ja muun lähipiirin tuesta huolimatta intensiivisinä tai hankaloittavat arkea, kannattaa herkästi hakeutua myös ulkopuolisen tuen piiriin.\n\nLaura Widenius\n\n*Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti*","categories":[{"name":"Vanhemmuus"}],"employee":{"Name":"Laura Widenius","Title":"Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja.","Email":"laura(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":229,"name":"Laura.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_3","title":"Katse perheeseen – miten perheterapiat toteutuvat etäyhteydellä?","slug":"katse-perheeseen-miten-perheterapiat-toteutuvat-etyhteydell","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/a184221a1fa0f3a950a53be7b3757a3b.jpeg absPath of file","name":"a184221a1fa0f3a950a53be7b3757a3b","publicURL":"/static/c1ade88a22e62158cdb808fa0b5ab7fb/a184221a1fa0f3a950a53be7b3757a3b.jpeg"},"publishedAt":"2022-02-13","content":"### Katse perheeseen – miten perheterapiat toteutuvat etäyhteydellä?\n\nOmat ennakkoluuloni murenivat keväällä 2020 , kun siirryin hieman vastentahtoisesti perheterapioiden läsnäolotapaamisten ohella videovälitteisiin etätapaamisiin. \n\nOlin ajatellut, etteivät etätapaamiset voi mitenkään onnistua perheiden kanssa tai niiden hyöty olisi hyvin vähäinen. Etänä toteutettujen yksilöpsykoterapioiden osalta  tuloksellisuudesta oli tehty tutkimuksia, mutta ajattelin sen rajautuvan vain niihin. Erheellisesti luulin, että perheenjäsenten tiivistäytyessä saman ruudun taakse, ilmeet, tunnelmat ja merkitykselliset teemat jäisivät huomaamatta ja keskustelu korkeintaan “mitä kuuluu” tasolle. Olin onneksi väärässä, sillä muutamien kuukausien ajan kaikki perheterapiavastaanottoni tapahtuivat etänä. \n\nEnsimmäiset perheterapiatapaamiset etäyhteyksillä olivat harjoittelua: “miten tässä oikein ollaan ja miten asioista olisi tässä etäyhteydessä hyvä puhua”? Ne olivat sekä minusta että perheenjäsenistä jännittäviä ja sitä jännitystä sanoitettiin yhdessä. Jos ennen pandemiaa olimme ehtineet tavata perheen kanssa läsnä ollen samassa tilassa, tuntui luontevalta jatkaa tapaamisia etäyhteydellä. Sittemmin olen sovitusti toteuttanut lukuisia perheterapiaprosesseja alusta loppuun sujuvasti etäyhteydellä ja silloin lähitapaamista ei ole edes osannut kaivata. \n\nEtätapaamisissa perheet ovat useimmin asettautuneet sohvalle ja sohvan viereen tai keittiön pöydän ääreen. Lasten on ollut helpointa osallistua samalla puuhaillen jotakin. Usein lapset  ovat tuoneet ruudun ääreen pehmolelunsa, legonsa tai läksykirjansa, esitelleet lemmikkinsä tai huoneensa. \n\n Kodissa saattaa soida ovikello, mehu kaatua pöydälle tai lapset riitelevät keskenään ja kilpailevat siitä kenen vuoro on näkyä ruudulla. Kotona perheenjäsenet saattavat olla rennommin kuin vastaanottotilassa. Jos lähitapaamisissa ajoittain taltutellaan kiukkuavaa lasta, on se etäyhteydellä perheterapeutille vaikea tilanne. Ruudun takaa rauhoittelu voi lisätä lapsen kiukkua ja silloin voi tietokoneen näyttökin olla vaarassa saada iskun tai potkun. \n\nEtänä toteutuneet perheterapiakäynnit ovat peruuntuneet harvoin. Pieni flunssa ei haittaa ja lapsen sairastaessa vanhempi on yleensä lapsen kanssa kotona. Etätapaamiset säästävät myös aikaa, kun lapsia ei tarvitse odotella koulusta ja muistutella perheterapiaan lähdöstä tai saatella tapaamisten jälkeen kouluun, eri kouluihin tai päiväkotiin. Etätapaamisia voi toteuttaa yli kaupunkien, maakuntien ja maan rajojen.  \n\n#### Mistä sitten tietää sopivatko perheterapiatapaamiset juuri meidän perheelle etänä? \n\nVanhemmat ovat parhaimmat arvioimaan oman perheensä osalta etätapaamisten onnistumista ja sitä miten lapset jaksavat olla mukana ruudulla tapahtuvassa keskustelussa. Kokeilemalla se selviää.  Monet lapsethan ovat jo ennen pandemiaa tottuneet keskustelemaan sukulaistensa tai ystäviensä kanssa tietokoneen tai puhelimen näytöltä toisensa nähden.  \n\nJos lapsella tai nuorella on ylipäänsä vaikeuksia kommunikoida ruudun takana oleville, tilanne voi näyttäytyä samanlaisena myös etäyhteyksin toteutettavissa perheterapiatapaamisissa.  \n\nOlen voinut hyödyntää etävastaanottoa perheterapiaprosessin käynnistämiseksi esim. puhumalla pimeän ruudun takana olevalle nuorelle, saaden vastauksen chatissa. “Pimeän tapaamisen ” jälkeen nuori perheensä kanssa osallistui etätapaamiselle. \n\nUsean eri ikäisen perheenjäsenen osallistuminen etätapaamiselle haastaa perheterapeutin kekseliäisyyttä. Erityisen vilkkaiden lasten osalta voi 20-30 minuutin tapaaminen olla jo paljon ja silloin tapaamista voi jatkaa vanhempien kanssa siten, että lapsi käy välillä sanomassa kommentin. Useista kymmenistä etätapaamisista vain muutamat ovat siirtyneet odottamaan läsnäolotapaamisten järjestymistä vastaanotollani.  \n\nUskallan väittää, että perheiden tilanteiden myötäeläminen onnistuu etätapaamisilla yhtä lailla kuin lähitapaamisillakin. Ruudun takaa kehonkielen hahmottaminen on vaikeaa, mutta perheterapeutin katse on todennäköisesti tarkasti  ja keskittyneesti perheenjäsenissä. Psykologian maisteri Jonne Hietanen toteaa psykologian väitöskirjatutkimuksessaan “katsekontaktin aiheuttaneen videopuhelun aikana samanlaisia fysiologisia reaktioita kuin kasvokkaisessa tilanteessa ja tulokset viittaavatkin siihen, että näiden reaktioiden osalta videopuheluyhteys muistuttaa kasvokkaista vuorovaikutusta enemmän kuin ehkä olimme ajatelleetkaan “  https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/jonne-hietanen-katsekontakti-aktivoi-itsetietoisuutta-ja-autonomista-hermostoa-seka . \n\nKaiken kaikkiaan suurin haaste etäyhteyksin toteutetuissa perheterapioissa ovat olleet ajoittain huonot tietoliikenneyhteydet.","categories":[{"name":"Perheterapia"}],"employee":{"Name":"Kati Hanioja","Title":"Perhe- ja paripsykoterapeutti","Email":"kati(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":228,"name":"Kati.jpg","publicURL":null}}},{"id":"Blog-posts_9","title":"Lauran tervehdys","slug":"lauran-tervehdys","coverImage":{"id":"/develop/site/.cache/gatsby-source-filesystem/16711a70242e1e9d47f6adc218a36441.jpeg absPath of file","name":"16711a70242e1e9d47f6adc218a36441","publicURL":"/static/3827077ded3a69c82b27d7522458b0de/16711a70242e1e9d47f6adc218a36441.jpeg"},"publishedAt":"2022-01-30","content":"#### TERVETULOA PERHEKLINIKALLE, TERVETULOA BLOGIIN\n\nHaluan toivottaa sinut lämpimästi tervetulleeksi lukemaan Aatoksen Perheklinikan blogia! Sain kunniatehtävän päästä kirjoittamaan ensimmäistä blogitekstiä, jonka tarkoitus on ennen kaikkea esitellä Perheklinikan taustoja ja toimintaa ja avata ajatuksia Perheklinikan blogisivustosta.\n\n##### PERHEKLINIKAN TAUSTA-AJATUKSISTA\n\nAatoksen asiantuntijoiden ydinosaamista on lasten ja nuorten tunne-elämän ja vuorovaikutustaitojen kehitys, psyykkisen oireilun moniammatillinen arviointi ja hoito. Laaja-alaista osaamista meillä Aatoksessa on sekä yksilöhoitojen että vuorovaikutus- ja perheterapeuttisten menetelmien osalta. Perhe- ja pariterapeuttien aktiivinen joukkomme alkoi jo muutama vuosi sitten herätellä ajatusta erillisen, Perheklinikan tiimin perustamisesta Aatokseen. Keskeisinä innoituksen lähteinä ovat olleet halu tuoda entistä vahvemmin esille sitä merkityksellistä ja tärkeää työtä, mitä perheterapeutit voivat lasten- ja nuorisopsykiatrian kentällä tehdä ja tarjota siten Aatoksessa lasten ja heidän perheidensä hyväksi perhekeskeistä tukea. Perheklinikan tausta-ajatuksia, arvoja ja käytännön palveluvalikkoa olemme rauhassa ja ajatuksella halunneet luoda vastaamaan ennen kaikkea niiden lasten ja perheiden tarpeita, joita Aatoksessa saamme kohdata ja joille hoitoa Aatoksessa järjestetään.\n\nKoronavuodet sekä vauhdittivat että muokkasivat alkuperäistä Perheklinikka -suunnitelmaamme aika lailla. Siinä missä muutama vuosi sitten lähdimme luomaan erilaisia hoitomalleja ja keskityimme sisällölliseen osaamiseen, täytyi koronatilanteen vyöryessä meidän aktivoitua muun yhteiskunnan tavoin myös etäyhteyksien luomiseen ja kehittämiseen perhehoidoissa. Olen varma, että nämä vuodet ovat saaneet meidät kirkastamaan entistä selkeämmin myös omaa tavoitettamme – mitä varten Perheklinikka nyt perustetaan, ketä varten olemme olemassa, mikä on hoidoissamme se ”ydin” mitä haluamme vaalia ja mistä emme luovu? Mitkä ovat laadukkaan, perhekeskeisen hoidon elementit ja millä tavoin niitä voidaan toteuttaa? Mitä erityistä etäyhteydet siihen voivat mahdollistaa, mitä etähoidoissa on otettava huomioon?\n\n##### MIKSI JUURI PERHEKLINIKKA AATOKSEEN?\n\nAatos Perheklinikka on perustettu osaksi Aatos Klinikkaa, jotta jokaiselle tukea tarvitsevalle lapselle/nuorelle ja hänen perheelleen tai pariskunnalle voidaan tarjota yksilöllinen, tarpeenmukainen ja oikea-aikainen tuki. Perhe- ja paripsykoterapeutteina emme hoida pelkästään perheenjäsenten mutkistuneita, ristiriitaisia tai vaikeutuneita vuorovaikutussuhteita, vaan perheterapeuttisin ja -hoidollisin menetelmin voimme hoitaa erilaisia lasten- ja nuorisopsykiatrisia häiriöitä. Keskeistä on auttaa oireilevan lapsen tai nuoren lähipiiriä ymmärtämään oireilun taustoja ja toimimaan lapsen/nuoren ikä- ja kehitysvaihe huomioiden tarkoituksenmukaisimmalla, kehitystä palvelevalla tavalla. Kun lapsi tai nuori voi huonosti, hän tarvitsee erityisesti läheisiään, perhettään ja lähiaikuisiaan tuekseen. Samoin me hoitovastuussa olevina ammattilaisina tarvitsemme perhettä lapsen tai nuoren hoidon taustatueksi ja turvaamaan arjen tukirakenteiden ja lapsen tarvitsemien, kehitystä tukevien vuorovaikutussuhteiden toteutumista. Jaamme koko alaa koskevan kipeän todellisuuden yksilöpsykoterapeuttien vaikeasta saatavuudesta. Haluamme tuoda Perheklinikan kautta näkyväksi ja ymmärrettävämmäksi sen, miten monenlaisissa tilanteissa myös perheterapeuttiset hoidot voivat auttaa ja tukea laaja-alaisesti lasta, perhettä ja lähipiiriä, ja silti hoito suunnitellaan yksilöllisesti, tarpeenmukaisesti ja oikea-aikaisesti, lapsen/nuoren ikä- ja kehitysvaihe huomioiden.\n\n##### AATOS PERHEKLINIKKA KÄYTÄNNÖSSÄ\n\nAatoksen Perheklinikka toimii osana Aatos Klinikkaa, samoissa tutuissa tiloissa Kumpulantiellä Helsingissä, Pasilan ja Vallilan välimaastossa. Perheklinikkaan ovat lämpimästi tervetulleita kaikenlaiset perheet silloin kun perheessä on huolta lapseen, nuoreen, vanhemmuuteen, pari- tai perhesuhteisiin liittyen. Meille ei tarvita lähetettä, ja asiantuntijan pääset aina kohtaamaan, olipa huolenaihe vasta alustava pohdinta tai jo vakavampikin kysymys lapsen/nuoren oireilusta tai perheen tilanteesta. Asiantuntija arvioi jokaiselle perheelle soveltuvimman hoitomuodon ja tuen ja suunnitelma tavoitteineen tehdään yhdessä perheen kanssa, ja jos ensisijainen hoitopaikka on tarpeen ohjata muualle, autamme siinä. Hoitomahdollisuutemme ei rajoitu fyysisiin vastaanottotiloihimme, vaan kaikki Perheklinikan palvelut ovat saatavilla tietoturvallisesti myös etäyhteydellä, mikäli lapsen ja perheen kannalta se olisi tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Ammattilaisiakaan emme unohda – Perheklinikan kautta on mahdollisuus saada esimerkiksi yksilö- ja ryhmätyönohjausta ja koulutusta moninaisiin tarpeisiin räätälöiden.\n\n##### ENTÄS TÄMÄ BLOGI SITTEN?\n\nTässä blogisivustolla tullaan julkaisemaan monipuolisesti perheiden hoitoja ja perheterapiatyötä koskevia kirjoituksia, sekä laajemminkin lapsiin ja nuoriin ja heidän kehitykseensä liittyviä julkaisuja ymmärrettävällä ja helposti lähestyttävällä tavalla. Toivoaksemme voimme antaa myös tällä tavoin osaamistamme kaikkien blogia lukevien käyttöön; tuomalla tietoa, pohdintoja, selkiyttäviä tai ajatuksia herättäviä kirjoituksia ja puheenvuoroja. Varmasti täältä välittyy myös tuulahduksia tieteen kentältä alan kiinnostavimmista tutkimuslöydöksistä – ymmärrettävään tapaan kirjoitettuna toki. Kaikki blogin kirjoittajat ovat Aatos Perheklinikan asiantuntijoita. Erityisesti toivoisin, että voisimme myös tämän blogin kautta välittää niitä samoja, meille tärkeitä arvoja ja asioita, joita vastaanottohuoneissamme Aatoksessakin välitämme; arvostavaa, läsnä olevaa kohtaamista, monipuolista ammattitaitoa, uusia näkökulmia, jaettuja oivalluksia ja pohtimisen aihetta. ","categories":[{"name":"Perheklinikka"}],"employee":{"Name":"Laura Widenius","Title":"Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja.","Email":"laura(at)aatosklinikka.fi","Picture":{"id":229,"name":"Laura.jpg","publicURL":null}}}]},"allCategories":{"nodes":[{"name":"Neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja nuoret"},{"name":"Pariterapia"},{"name":"Työnohjaus"},{"name":"Perheklinikka"},{"name":"Perheterapia"},{"name":"Psykologia"},{"name":"Theraplay"},{"name":"Varhainen vuorovaikutus"},{"name":"Nuoret"},{"name":"Lapset"},{"name":"Vanhemmuus"}]}},"pageContext":{"limit":7,"skip":42,"numPages":7,"currentpage":7}},"staticQueryHashes":["1792284327","1792284327","180955393","1882550163","3973490855","3973490855","512954817"]}