Siirry sisältöön

  • Aatos Klinikka
  • Aatos Perheklinikka
    Varaa aika 010 325 4540    Varaa aika    
    • Palvelut ja hinnasto
    • Asiantuntijat
    • Aatoslaiseksi?
    • Koulutukset
    • UKK
    • Blogi
    • Yhteys

    BLOGI

    Lapsen ja nuoren itsetuhoisuus on keinottomuutta musertavien tunteiden edessä

    8. marraskuuta 2022

    Pysähdy hetkeksi miettimään tilannetta, jossa koet niin voimakkaita tunteita, että tuntuu kuin ne repisivät kappaleiksi tai musertaisivat kokonaan painonsa alle. Olo on sietämätön, henkeä ahdistaa, tilanteesta ei vaikuta olevan ulospääsyä. Tai sitten: mikään ei tunnu miltään, seuraat omaa elämääsi kuin se olisi elokuva, joka vain jatkaa kulkuaan.

    Näin monet lapset ja nuoret kuvailevat kokemuksiaan tilanteissa, joissa ovat päätyneet vahingoittamaan itseään. Tilanne on ylivoimainen, tunteet mahdottomia kestää. Kokemus on äärimmäisen yksinäinen. Kukaan ei voi ymmärtää, miltä tuntuu.

    Lasten ja nuorten itsetuhoisuudessa onkin useimmiten kyse keinottomuudesta selvitä vaikeiden tunteiden kanssa. Sen äärelle tulee aina pysähtyä yhdessä ammattilaisten kanssa selvittämään, mistä lapsen tai nuoren oireen taustalla on kysymys.

    Mitä itsetuhoisuus on?

    Itsetuhoisuus on ilmiönä monimuotoinen ja moniulotteinen. Sitä voidaan ajatella jatkumona, jonka alkupäässä ovat kuolemaan ja itsetuhoisuuteen liittyvät ajatukset ja loppupäässä itsemurhan suunnittelu ja mahdollinen toteuttaminen. Ohimeneviä kuolemaan liittyviä ajatuksia on toisinaan kaikilla. Kuitenkin heti kun ajatukset alkavat olla toistuvia tai ne muuntuvat toiveiksi omasta kuolemasta, ollaan jo poikkeavien, epätavanomaiseen kehitykseen kuuluvien ajatusten parissa. Tilanteen hankaloituessa ajatukset alkavat pyöriä yhä enemmän omassa kuolemassa. Mukaan voi tulla passiivisia toiveita omasta kuolemasta: että vaan lakkaisi elämästä. Toisinaan ajatukset muuntuvat aktiivisemmiksi ajatuksiksi oman elämän päättämisestä, ja lapsi tai nuori alkaa suunnitella itsensä surmaamista.

    Lapsi tai nuori voi vahingoittaa itseään myös ilman vakavia kuolemaan liittyviä toiveita. Itsensä vahingoittaminen voi olla joko hyvin tarkoituksellisesta tai epäsuoremmin erilaisesta riskien ottamista tai itsestään huolehtimisen laiminlyömistä. Tavanomaisimpia itsensä vahingoittamisen tapoja ovat viiltely ja erilaisilla terävillä esineillä naarmuttelu. Vaikka itsensä vahingoittamiseen ei liittyisi aktiivisia kuoleman toiveita, kohottaa se aina lapsen ja nuoren riskiä vakavampaan itsetuhoisuuteen ja jopa itsensä surmaamiseen. Tämän vuoksi lasten ja nuorten itsetuhoisuuteen on aina suhtauduttava vakavasti ja pysähdyttävä selvittämään, millaiset tekijät taustalla vaikuttavat. Miksi juuri tämä lapsi tai nuori päätyy satuttamaan itseään?

    Itsetuhoisuuden taustalla useita syitä

    Lasten ja nuorten itsetuhoisuutta on hyvä lähteä tarkastelemaan siitä näkökulmasta, että itsetuhoisuus kumpuaa epätoivosta ja kyvyttömyydestä selvitä tilanteesta ja siihen liittyvistä tunteista. Itsetuhoisuuden taustalla on yleensä monimutkainen ja monen tekijän yhteisvaikutuksessa syntynyt ongelmien vyyhti; vain harvoin voidaan tunnistaa yksittäistä itsetuhoisuuteen johtanutta syytä. Erilaiset kuormittavat tekijät, kuten hankaluudet koulussa tai ihmissuhteissa niin kavereiden kuin perheenjäsenten kanssa, lisäävät riskiä päätyä toimimaan itseään vahingoittavasti. Suurimmassa riskissä itsetuhoisuuteen ja itsensä vahingoittamiseen ovat lapset ja nuoret, joiden on vaikea säädellä omia tunteitaan. He kokevat tunteita voimakkaasti, tunteet ovat intensiivisiä ja niistä palautuminen kestää kauan. Lapsen tai nuoren impulsiivinen tapa toimia hankaloittaa tilannetta ja lisää riskiä vakavaan itsetuhoisuuteen.

    Vaikka yksittäiset syyt harvoin vaikuttavat itsetuhoisen käyttäytymisen taustalla, on lasten ja nuorten itsetuhoisuuden riski suurempi silloin, kun he kokevat voimakkaita hankalia tunteita, kuten pettymystä, voimakasta ahdistusta, katumusta tai häpeää. Lapsen ja nuoren kyky ongelmanratkaisuun vaikeissa tilanteissa on rajoittunut. Lapsi tai nuori päätyy herkästi kokemaan tilanteissa syvää toivottomuutta. Vaihtoehtojen puuttuessa tilanne vaikuttaa umpikujalta. Epätoivoiselta vaikuttavassa tilanteessa lapsi tai nuori voi päätyä epätoivoiseen tekoon. Lapsen ja nuoren ajattelu ei ole vielä samalla tavalla moniulotteista kuin aikuisilla. Tämän vuoksi heidän on erityisen vaikea käsitellä ristiriitaisia tunteita ja nähdä vaihtoehtoja erilaisissa tilanteissa. Erityisessä riskissä ovat ne lapset ja nuoret, jotka ovat syystä tai toisesta jo aikaisemminkin vahingoittaneet itseään tai yrittäneet itsemurhaa. Hankalissa tilanteissa lapset ja nuoret tarvitsevatkin aina aikuisten tukea ja apua.

    Lapsen ja nuoren itsetuhoisuus on aina myös aikuisten asia

    Itsetuhoisuuteen tulee suhtautua aina hätähuutona. Se on äärimmäinen viesti siitä, ettei lapsella tai nuorella ole keinoja tai muita vaihtoehtoja selvitä tilanteesta tai voimakkaiden tunteidensa kanssa, vaan hän on päätynyt helpottamaan oloaan itseään satuttamalla. Itsensä satuttaminen helpottaa oloa usein hetkeksi. Vaikeat tunteet väistyvät sivuun tai turtunut, tyhjä olo vaihtuu tunteiden ja kokemusten vivahteisiin. Helpotus on kuitenkin useimmiten ohimenevä ja tekoa seuraa vaikeat syyllisyyden, huonommuuden ja häpeän tunteet. Näiden vaikeiden tunteiden vaikutuksesta lapsen tai nuoren voi olla hyvin vaikea kertoa vanhemmilleen itsetuhoisista ajatuksistaan ja teoistaan. He pelkäävät usein, miten vanhemmat reagoivat.

    Itsetuhoisuudesta ei pidä rangaista

    Keskusteluissa itsetuhoisten lasten ja nuorten kanssa nousee toistuvasti esiin pelko siitä, että vanhemmat suuttuvat tai pettyvät heihin, kun asia otetaan yhdessä puheeksi. Nämä kokemukset elävät usein myös silloin, kun vanhemmat jo tietävät lapsen tai nuoren aikaisemmin toimineen itsetuhoisesti. Lapset ja nuoret tuovat esiin myös huoltaan siitä, että heidän yksityisyyttään rajataan tai he saavat rangaistuksia kuten kotiarestia tai menettävät puhelimensa. Lasta tai nuorta ei tulekaan koskaan rangaista hänen keinottomuudestaan selvitä vaikeiden tunteidensa kanssa. Aikuisten vastuulla on huolehtia lapsen ja nuoren turvallisuudesta sekä tarjota tukea vaikeiden tunteiden kanssa selviytymiseen. Jos kyseessä on vakava lapsen tai nuoren itseä vahingoittava käytös tai vaikea itsetuhoisuus kuten edeltävä itsemurhayritys, täytyy lasta tai nuorta pitää tarkemmin silmällä, kunnes tilanne tasaantuu, vaikka se tuntuisikin lapsesta tai nuoresta kurjalta. Vanhempien on tässäkin tilanteessa tärkeää kuulla lapsen tai nuoren kokemus ja selittää hänelle, miksi tilanteessa toimitaan aikuisten päättämällä tavalla.

    Vanhemman omat tunteet voivat yllättää

    Lapsen tai nuoren itsetuhoisuus herättää ymmärrettävästi meissä aikuisissa myös voimakkaita tunteita kuten pelkoa, ahdistusta ja avuttomuutta. Vanhemman omat tunteet voivat voimakkuudessaan yllättää ja avuttomuus hankalan tilanteen edessä voi kääntyä ärtymykseksi lasta kohtaan. Epätoivoisessa tilanteessa oleva lapsi tai nuori on erityisen herkkä kokemaan vanhemman sanomiset ja toiminnan vihamielisenä, vaikka vanhempi ei sitä niin tarkoittaisikaan. Omien tunteidensa kanssa kamppaileva lapsi tai nuori tarvitsee erityisen paljon vanhemman hyväksyntää ja ymmärrystä vaikeisiin tunteisiinsa sekä tilanteeseensa. Tehtävä on vanhemmalle sitä vaativampi, mitä vähemmän lapsella tai nuorella on keinoja säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään, sillä silloin hänen tunteisiinsa on hyvin vaikea suhtautua ymmärtäväisesti ja kokemusta oikeaksi osoittaen. Aikuisten ei koskaan sinänsä tule ymmärtää lapsen itsensä vahingoittamista, vaan enemmänkin kiinnittää huomio tämän vaikean oireen taustalla vaikuttaviin tunteisiin. Aikuisen on tärkeää luoda toivoa ja ilmaista, että tilanteeseen on aina olemassa vaihtoehtoja, vaikka lapsen tai nuoren olisikin niitä juuri tässä hetkessä vaikea hahmottaa. Aikuinen voi lempeästi ja lämmöllä kertoa elämänkokemukseensa nojaten, että monet ovat selvinneet mahdottomilta tuntuneista tilanteista, vaikka se voikin tehdä kipeää. On tärkeä korostaa, että aikuiset ovat lapsen ja nuoren tukena vaikka mitä tapahtuisi.

    Kysy suoraan ja hae apua

    Lapsen ja nuoren itsetuhoisuuden esiintyessä on aina tarpeen pysähtyä tilanteeseen ja hakea apua. Jos epäilet, että omalla tai lähipiiriisi kuuluvalla lapsella tai nuorella on itsetuhoisia ajatuksia tai tekoja, kysy häneltä niistä suoraan. Usein ajattelemme virheellisesti, että itsetuhoisuudesta kysyminen voi lisätä itsetuhoista käyttäytymistä. Tämä ei onneksi pidä paikkaansa. Lapset ja nuoret kokevat tilanteen usein helpottavana aikuisen ottaessa asian rauhallisesti ja kannattelevasti esiin. Tämä vaatii vanhemmalta riittäviä keinoja hallita omia tunteitaan. Ennen kuin ottaa asian lapsen tai nuoren kanssa puheeksi, onkin hyvä pysähtyä miettimään tilannetta hetkeksi itsekseen tai vaikka jutella asiasta ensin puolison tai ystävän kanssa, jotta omat tunteet tasaantuvat. Apua kannattaa lähteä hakemaan nopeasti. On tärkeää, että myös vanhemmat saavat itselleen tukea tilanteesta selviämiseen ja lapsensa tai nuorensa tukemiseksi. Vanhemman tärkein tehtävä on pysyä lämpimänä ja turvallisena, johon vaikeiden tunteidensa pyörremyrskyssä kamppaileva lapsi tai nuori voi nojautua. Lapselle ja nuorelle on tärkeää ilmaista välittämistään ja hänen merkityksellisyyttään vanhemmalle, juuri sellaisena kuin hän tällä hetkellä on.

    Heini Elo

    Psykologi

    SEURAAVA

    EDELLINEN

    Kumpulantie 7 A

    00520 Helsinki

    Katutaso

    3. kerros

    6. kerros

    varaa aika 010 325 4540

    palvelut@aatosklinikka.fi